Käyttäjän Jalmari Kolu kirjoittamat vastaukset
-
Visakallo sanoi totuuden:
”Kun hommat tehdään ajallaan ja oikein, kiertoaikainen tukkiprosentti on 80.
Tehdään 2-3 harvennusta. Loppukasvatuksessa on 500-600 runkoa (koivulla 250-300), jotka kasvatetaan vähintään motin puiksi.”
Omat metsät olivat tuota suurelta osin kun tulivat hallintaani. No miinuksena kehitysluokkavääristymä jota korjataan seuraavat 20 vuotta..
Niin. Ja toinen kysymys mitä on lopputulos. No puisto muutaman vuoden päästä, kunhan risut painuu. Ei tuonne eksymään pääse, näkee varmasti joka suuntaan.
https://www.youtube.com/watch?v=GVXJkFiYXiY
No tuossapa eh:n mallia. Voi kerpele sanon minä..
Tuttavani on metsuritaustainen koneyrittäjä. Sampo Rosenlew ja traktorin perään kärri&kuormain. Hakkaa ja ajaa itse. Vuositasolla jotain 7000-10000m3 muiden töiden lisäksi. Ikää jo 67 vuotta. Tulee iso lovi kun lopettaa. Eikä varmasti kukaan jatka. Tuossakin on työ ja harrastus samassa. Mutta joka kylä tarviaisi tuollaisen metsäkonemiehen. Ei ole jäljessä moitteen sanaa.
Mielenkiinnosta seuraan konetekniikkaa ja sen kehitystä. Kun katsotaan 70-luvun ”raskaita” ajokoneita verrattuna nykyisiin niin painothan eivät ole pudonneet. Mutta rengas-ja alustatekniikka on kehittynyt paljon ja leveys kaventunut vähän.
Olisiko eräs lääke mahdollinen? Eli annetaan hakkuukoneiden olla tätä nykyistä kokoluokkaa, mutta ajokoneet harvennuksilla olisikin hiukan pienempiä? Julkinen ja laaja keskustelu saattaa muutaman vuoden sisällä johtaa moiseen..
Ponssen sivustolta katsottuna esim. Buffalo vs. Visent. Leveydessä eroa 24,5 cm ja kokonaispainossa kuormattuna 4500 kg. Kuormapainossa eroa 2000 kg.
Toki taksakysymys ja puitahan ei tule sitä määrää tienvarteen että koneen pitäminen olisi sen vähää kannattavaa mitä nykyään. Ajotaksat lienee 5-6 eur m3? Mutta olisiko tällä vaikutusta esim. ajourien leveyteen ja jäävän puuston vaurioihin? Ja mieluusti vastauksia niiltä jotka koneilla työskentelevät.
Erään toimijan mukaan hoitamattoman nuoren metsän kohdalla voitaisiin tehdä ns. aikaistettu ensiharvennus, jossa tavoitteena jäävän puuston runkoluku olisi 100-250 kpl enemmän kuin kasvupaikan mukainen suositus. No tämä on hieno tavoite ja onnistuu metsurin tekemänä. Koneella ei. Muutaman tuollaisen luontaisesti uudistetun männikön olen itse moottorisahalla hakannut ja lupaan että päivätuotos ei ole korkea. Samaten 20 vuotiaan kuusikon jossa istutettu runkoluku oli 2900 kpl/ha. Pudotin runkoluvun 1500 kpl/ha ja silti on huiman tiheä mutta hakkuun jälki on kaunista, varsinkin jos ajourat suunnittelee ja merkkaa ennakolta.
Mutta tuo mitä suorittava kirjoitti mahdollisesta energiapuuhakkuusta ennen ensiharvennusta on varma tapa tärvellä jäävä puusto eh:ssa alle lakirajojen.
No nyt olisikin metsälain säätäjillä sopiva rako laittaa kurittomuus kuntoon.
a) lisätään lakiin metsänhoitovelvoite. Ja kaikille kehitysluokille.
b) lisätään lakiin velvoite käyttää ammattitaitoista metsuria, silloin kun tarpeen.
c) lisätään lakiin velvoite käyttää kevyttä korjuukalustoa ja palataan 80-luvun urasuunnitteluun jossa leimikko nauhoitettin ja jaettiin palstat tekijöille. Hakkuumiehet saavat pitää ruokanuotiota ja tekevät tuntitaksalla töitä.
Eli kolme viimeistä olivat sikeää haaveunta.
Aika monessa paikkaa taitaa ostomiehellä olla vuositavoite joka olisi mukavaa saada täyteen. Esim. 50 000m3 / vuodessa.
No onhan noita lakirajan alle hakattuja harvennuskuvioita tullut vastaan esim. jonkun maksimaalista voittoa tavoittelevan sijoittajan jäljiltä. Hakataan kaikki mitä saadaan ja laitetaan palsta myyntiin.
Oma kokemus vanhan lain ajalta. Tarjosin päätehakkuuseen 0,5 ha ylitiheää, harmaarunkoista kuusikkoa muiden leimikoiden mukana, d 1,3 luokkaa 19 senttia. Tuolloinhan laissa oli muistaakseni 24 senttiä kuuselle rinnankorkeudelta ja toisena perusteena yli-ikä.
Toinen ostomies sanoi että ei. Vanha metsuritaustainen teknikko. Ei uskaltanut ostaa ja tarkisti vielä läpimitan. Nuorempi, toisen firman kaveri löi kairan kylkeen ja sanoi että kyllä tämä tästä nurin saadaan. Kuusikolla ikää yli 70 vuotta. Kertoi että ehkä jo seitsemän vuoden päästä on ostanut miljoona mottia puuta.
Metsään.fi taitaa antaa harvennussuosituksen suurelta osin ppa:n mukaan. Metsäverkossahan voi mo vaikuttaa hoitoesityksiin itse. Eli aikaistaa harvennuksia jos sille tuntuu.
Katselin tuota YLEn uutisten kuvaa ja näyttäisi sekapuustoiselta kohteelta jossa ei ole edes pituutta tarpeeksi ja on mahdollista että ylitiheä/hoitamaton ennen hakkuuta.
Ajatellaan asiaa Metsälain kannalta. Hakattu alle lakirajan. Mk sanoo soo soo. Mutta maanomistaja kärsii rahallisesti ja pahimmillaan joutuu uudistamaan.
Dilemma on aika vaikea, jos ei ole kunnolla hoidettu kohde niin eh on liki poikkeuksetta koneella hakattuna joko liian harva tai korjuuvaurioinen. Ja huonosti hoidetut kohteet eivät ole loppumaan päin. Hoidetut alkavat olla harvassa ja tuon uutisoinnin jälkeen moni alkaa empiä eh:n myymistä. Vähän rahaa-mahdollisesti epäonnistunut hakkuu..
Olisiko osto-organisaation koulutukseen laitettava panoksia? Eli ei osteta liian aikaisia, hoitamattomia kohteita. Vai onko yhtiölle ihan sama mitä metsästä tulee, kunhan tulee ostomiehen vuosikiintiön verran?
Olisiko eräs keino kauppakirjaan merkitä hakkuun tavoitetulos JÄÄVÄN puuston osalta, JOS kohde on tarkastettu esim. metsänhoidon tason, pituuden ja Ppa:n mukaan soveltuvaksi paikan päällä? Jos tässä ei pysytä niin ostaja/yrittäjä on korvausvelvollinen? Ja jos edelleen myyjä haluaa hakkuun, niin vastaa itse.
Ainakin ajattelisin että viimeinen olisi aika kova. Konekuski voisi sanoa että ei oteta lavetilta alas ollenkaan. On ostajia joilla esim. ennakkoraivaamaton harvennuskohde aiheuttaa moisen toimenpiteen.
Se mikä tuossa uutisoinnissa on jäänyt pimentoon on : a) Ovatko kohteet olleet minkä yhtiön /yhtiöiden ostamia? b) Ovatko kaikki kohteet yksityisten omistamia vai onko mukana yhtiöiden, Mh:n, Säätiöiden jne. metsiä?
Itse yritän olla optimisti. Eli ajattelen että tuo sota loppuu vuoden 2023 aikana. Tätä ennen taantuma ja melko vahva sellainen. Kestää mahdollisesti vuoden vielä sodan päättymisen jälkeen. Mutta jos noin käy, niin mikä on jälleenrakennuksen hinta ja mistä siihen materiaalit ja kuka maksaa? Pelkästään julkisen infran kunnostus Ukrainassa kestää 10 vuotta ja hintalappu on satoja miljardeja. Ja voi olla että parikin lankkukuormaa valumuotteihin ja kattoristikoihin menee. Ja muutama sellutonni pakkauksiin.