Käyttäjän Jalmari Kolu kirjoittamat vastaukset
-
Itsellä arkistossa kolme paperista metsätaloussuunnitelmaa. Mukava katsella ja yrittää muistaa miten toimenpiteet toteutui ja hahmottaa muuttuiko kehitysluokkarakenne ja metsän tila jos suunnitelmaa pystyi noudattamaan.
Oma muisti on näköjään 10 vuotta ja sen aikaa ollut metsäkeskuksen ja erään yhtiön verkkosuunnitelma. On riittävän tarkka ja jos yhtään itsellä metsänhoidollisia taitoja niin pelkästään metsään.fi ja ehkä joku firman sovellus ja oma taskulaskin riittää.
Lapsuuden leikit metsässä. Leirit, majat, kullankaivuu valtaojassa, ilmakiväärin tai puupyssyn kanssa ”metsällä”. Legoilla rakentelin metsätraktorin, mallina naapurin puoliteloilla oleva Valmet 702S. Harmitti kun kukaan ei ostanut koneen puuttuvia osia. Mukaan hankintakolmosen ajoon omalla traktorilla, kuormaus ja purku käsin. Juontolaitteen kanssa tukkeja ja tuulenkaatoja.
Istutustyö oli tuskaa, raivausahalla sahasin kuullema väärin ja vääriä taimia eka kerralla, mutta kokeilla piti. Tuohon aikaan poikalasten idolit olivat metsurit ja kaivosmiehet. Ja joillakin konemiehet. Maalla kun asuttiin niin metsä oli heti pellon reunassa.
Liki jokaisessa talossa oli jollain metsään kontakti. Joku oli metsuri, toinen teknikko, kolmas ajoi puuautoa ja joku linkosi firmalle. Kaikki värilliset kuvalehdet joissa oli moottorisahoja ja sahaesitteet luettiin tarkoin, samaten kuunneltiin metsurien jutut tarkaan, ajatuksella isona sitä minäkin. Metsästys oli arkea ja metsät ilman teitä tulivat tutuksi, samaten rakentamattomat järvenrannat. Metsätaitokilpailut muutaman kerran vuoteen, omalla kylällä oli ja sitten 4H-kerhon kautta piirinmestaruuksiin.
Ensimmäiset metsäalan opinnot 16-vuotiaana, ihan kaikki ei kiinnostanut, jotkut aiheet todella paljon. Koulutusta lisää aikuisena ja monesta suunnasta. Yrittäjyyttä, metsäpalvelua, omaa kalustoa ja jopa opettajan hommiin saakka. Luonne täydellisyyteen pyrkivä, joten halu tehdä asiasta oikein. Olipa sitten terän viilaus tai hoitotyö.
Metsässä vieläkin ajankuluksi ja omien metsien eteen. Tauti on pysyvä. Esim. viikonlopun hirvimetsällä tulee katsottua maisemaa ns. metsämiehen silmällä. Miten on harvennettu, koska tarvitsisi hoitaa, pääseekö koneella, kääntyykö rekka.
Suositus Husqvarna 555 FXT. On voimaa ja kierroslukumittarin kanssa säädetty viimeksi toissa keväänä. Sen jälkeen ei ole tarvinnut pohtia säätämistä. Tosin sahaan vain kelin ollessa nollan yläpuolella. Saha on painava, mutta siitä huolimatta näppärä käsitellä. Ja itse arvostan tuota voimaa. Ei sitä koskaan liikaa ole.
Juttelin Husqvarnan edustajan kanssa tuosta Autotunesta. Kertoi että säätötarve hyvin harvoin, mikäli sahaa käyttää muuten kuin vajailla kierroksilla turistamalla. Ja täysille kierroksillehan raivurit rakennetaan. Moni yrittää bensan säästöä säästämällä kierroksia, mutta kytkimen ikä tulee nopeasti vastaan, olipa merkki mikä vaan.
Itselläni nousee karvat helposti pystyyn jos koulutuksella aletaan kehuskelemaan. Koulutus ei määritä ihmisen paremmuutta, eikä kouluttamattomuuskaan.
Tunnen aika paljon erilaisia ihmisiä, kansakoulutaustainen voi olla lukenut, sivistynyt, erittäin ihmissuhdetaitoinen ja ongelmiin ratkaisukeskeisesti suhtautuva tai sitten ei.
Myös koulutettu ihminen voi olla arkielämän taidoton, putkiaivot omaavaa yhden totuuden kannattaja jolle muiden esittämät vaihtoehdot ovat punainen vaate ja omaa agendaa ajetaan fanaattisesti muita kuulematta. Esim. virkamiehenä tällä tavoin toimiva koulutettu voi kuvitella helposti itsensä muiden yläpuolelle, varsinkin jos kokemusta ns. ruohonjuuritasosta ei ole ollenkaan. Jälkimmäinen ilmiö näkyy selkeästi esim. ympäristöaatetta jyrkästi kannattavien joukossa.
Koulutus on tuottanut tulosta silloin kun ihminen osaa soveltaa tietoa käytäntöön ja ymmärtää asioita suuruusluokkatasolla ja on utelias hankkimaan tietoa lisää ja ottaa myös muiden näkökulmat huomioon.
Sekä peltiterällä että kovapalalla on paikkansa. Ja molemmat tarvitsevat oman käyttöfilosofian.
En osaa olla täysin tyytyväinen tuohon Kainuun terähuollon raivurin kovapalaterään. 225mm ja 26 hammasta. 24 hampainen voisi olla huomattavasti tehokkaampi, mikäli ei yli 5cm puuta tarvitse kaataa. Sekä terän keventyminen parantaisi kiihtyvyyttä. Kuten toisessa viestiketjussa kerroin, niin perustelivat tiheää hammaslukua helpolla sahattavuudella. En tiedä jos enemmän olisi samanlaisia palautteita, niin uskoisivatko loppukäyttäjää?
Ostin joskus tienvarsipuskille noita 20 euron CMT kovapalateriä. Menettelee kertakäyttöisenä ja tienaa itsensä päivässä. Sitten kun irrottaa enää pölyä, niin heittää romuksi. Laadukasta kovapalaterää kohtelee huomattavasti hellemmin, eikä vie pölyisiin puihin.
Itselläni menee nyt päätehakkuuseen n. 60-vuotias, istuttamalla perustettu kuusikko. Etelä-Suomi, Omt ja väljennys tehty 2020. Kasvupaikka valoisa, ja hoitotoimet tehty suurin piirtein oikeana aikana, lisäksi boorilannoitus 90-luvun puolen välin kieppeillä. Laskennallisesti kasvaa vielä 5 m3/ha/v, eli voisi vielä viitisen vuotta odottaa, mutta havaintoja kuusentähtikirjaajasta sekä harmaantuneet rungot ja tummat neulaset, kerkkä on enää alle sentin pituudelta vaaleanvihreä. En ole käyttänyt kasvuvasaraa, enkä kairaa arvioinnissa. Jos tuota alkavaa hyönteisvioitusta ei olisi, niin varmasti kairaisin lustot tarkkaan ja tutkailisin asiaa tarkemmin.
Aivan. 6,3mm viila, tarvittaessa selän madallus lattaviilalla ja OIKEA haritusrauta.
Esim. noilla viilanohjainen haritusapulovilla saa hampaaseen rutun. Oikea haritusrauta tai pieni jakoavain toimii siten että hammas ei väänny rutulle.
Teroittaminen ei ole monimutkainen asia. Huomasin aikoinaan metsäkoulun oppilaista että niillä joiden perusluonne oli tarkka ja aktiivinen oppivat minkä vaan terän teroittamisen kolmannella kerralla ja samalla syntyi kokemus siitä että tekeminen on mukavaa, kun värkit on kunnolla teroitettu. Ja taas toisille riitti osallistuminen viilaukseen, vaikka terä ei parantunutkaan.
Seurasin taannoin kesäkuussa erään mo:n touhuja. Kehui isoon ääneen että nyt alkaa taimikonhoito ja tulee tehtyäkin. Jaksoi sahata puolisen tuntia halpisraivurilla, sitten totesi että on muuta työtä. Tylsän terän kuuli äänestä ja työstä näki että ei mitään tajua työtekniikasta. Ja saha halpa puutarhaversio, koska kuulemma on riittävän hyvä. Ei kukaan parempaa eikä kalliimpaa tarvitse
Palasi syyskuulla palstalle ja sahaili nyt pari tuntia, terä ei ainakaan ollut parantunut. Totesin että taitaa terä olla tylsä? Joo, pitää ostaa uusi. Saaneeko edes satasella?
Katsoin terää pikaisesti ja a) haritus kadonnut b) hampaiden leikkuusärmät tylsät ja viilattu liian pienellä viilalla ja taisi olla kulmakin mitä sattui..
On olemassa erityyppisiä ihmisiä. Joillekin kelpaa neuvot ja ne otetaan vastaan. Tämä laji on sitä että ei usko ketään ei opi virheistään. Ja tietää silti kaiken paremmin.
No nykyään kyseinen ostaa kaiken taimikonhoito ja ennakoraivaustyön Ensolta.. No tulee ainakin tehtyä, niin kauan kun kirstussa varat riittää.
Scarlett ja 6,3mm viila. Selän viilaus kerran päivässä, harituksen lisäys parin päivän jälkee, jos yleensä tarvetta. On kiihtyvyydeltään mukavampi mitä kovapalaterä, eli noin 100g kevyempi. Palstalla isoa pajua ja tuomea. Kovapalaterä kulkee nyt varalla repussa.
”Jos raivaussahan terä repii kantoa ja tekee repaleista jälkeä, terä on pilalla tai viilaaja ei osaa asiaansa.”
Ja juuri päin vastoin. Riittävä haritus, peltiterän teroitus 6,3mm viilalla ja riittävä kierrosluku tekee repalaisen jäljen, rikkoo kaarnan ja lisää kannon haihduttavaa pinta-alaa. Mitä enemmän kanto tärvääntyy, pienestikin vesonta hidastuu.
Harittamaton ja tylsä terä tekevät liian siistin leikkauksen ja sahaaminen on tuskaa.
<div class=”comment__content bbp-reply-content”>
<div class=”comment__text js-discussion-text”>Kirjoittelin tuollaista 27.12.24
Kotimaiselle terävalmistajalle antamani palaute kehittää 225mm Z24 terä ei ilmeisesti johtanut asian edistymiseen. Perustelin asiaa terän pienemmällä painolla ja tätä kautta sahan kiihtyvyyden paranemisella. Lisäksi eräs raivausahan terän tarkoitus on repiä kanto mahdollisiman huonoon kuntoon tehden repaleista jälkeä. Toisin kuten muut sirkkelin terät.
Sahaan nuo kaksi Kainuun terähuollon kiekkoa loppuun ja sitten jotain muuta tilalle.
No toinen kävi teroituksessa. Palvelu sen puolesta edullista ja nopeaa. Annoin saman palautteen uudestaan, samoin perustein. Jäin vastauksesta käsitykseen että ammattimainen näkökulma ei heitä 100% kiinnosta, koska käyttäjistä suurin osa on amatöörejä.. Ja Z24 kokeilu tuossa halkaisijassa tulisi liian kalliiksi…
Laitoin perinteisen peltiterän paikoilleen hiekkaisia tienvarsipuita varten ja oli aika mukavaa huomata leikkaustehon kasvu, koska peltiterä on huomattavasti kevyempi. Huskvarna 555 lauloi mukavasti 6,3mm viilalla teroitetulla eikä teroituksen taito ollut unohtunut pariin vuoteen.
Jossain tämän foorumin keskustelussa pohdin noiden terien painoerojen vaikutusta sahan kiihtyvyyteen, mutta en löydä tähän hätään kyseistä keskustelua. Molemmille terille on paikkansa. Riskipaikkoihin peltiterä, ei itketä jos menee piloille ja kivettömiin paikkoihin kovapala.
</div>
</div>