Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Oma mielipiteeni sahan hankkimisesta, jos hyvän ja monipuolisen sahan haluaa on, ETTÄ 50 – kuutioinen ei riitä, pitää olla YLI 50 kuutioo.
Esim Huskun 550 on 50,1 kuutioinen.
Merkkikirjosta sen verran, että Huskukin on vain yksi tuotemerkki Elektroluxin listassa.
Jos haluatte hyvän sahan, niin se ei ole halpa.
Kokemukset Tilhistä: 260 :nen piti olla jo sellainen, että se käy – myös tyhjäkäyntiä, ei käynyt. Se oli laiska ja raskasruokainen. Puolen vuoden päästä tuli parannettu versio, yhtä paska. Meille tuli noita malleja peräjulkkaan monia, kunnes tuli 261 ja se on siinä.
Pikkutilhi tuli – ostin sen itselleni, kun kauppias vannotti että kaksikymppinen on tosihyvä. Se oli hyvä, tuli uusi malli 200 ja se oli hyvä.
Siihen se lähes päättyikin, nyt on jemmassa kaksi 200, yksi Iso HVA, taitaa olla kolme Jonssia ja kolme raivuria.
Husqvarna, jossa vetoratas on ulkopuolella, on Jonsereds.
Ikinä ei ole tarvinnut kalvoja vaihdella, neulaventtiileitä useta.
Taimikon perkauksessa ei useinkaan ole ongelmia jätettävien taimien määrän kanssa. Varsinkaan, kun kyseessä on istutustaimikko.
Avaaja kysyi poistettavien puiden laskemista ja voin kertoa, että kun ensimmäisen kerran opetin tuon koealan mittauksen maastossa aikuisille metsänomistajille, heitä mietitytti ohje, että koealan säde on vain 1, 78 m, kysyivät, miksi se ei ole totuttu 4 metriä.
Sahasin sellaisen puolen aarin lämpäreen – näytin miten arvotaan koealan keskipiste ja aloin laskemaan / mittaamaan kantoja.
Kohta joku hihkaisi: Nyt selkisi, miksi koeala ei ole tuon isompi!
Hei! Olet järeän männyn tarpeessa. Meilläpäin on sitä kyllä.
Huomattava tukkiläjä ylisuurista männyntyvistä lepäilee vielä Töysässä (Alavus) Akonkosken sahan tukkivarastolla. Ne on toki katkottu tukeiksi.
Sama firma hankkii suurimman osan tukeistaan talousalueeltaan, joten voisi jopa ensi talvena hankkia jopa yksittäisiä tosipitkiä hirsiaihioita.
Siinä sivussa on täällä pientilallinen, jolla on 1500 hehtaaria perintömetsiä. Häneltä olisi joskus kymmenen vuotta sitten löytynyt vielä järeämpiäkin, mutta MHY uinaili, kun olisi pitänyt toimia. Se tila on Ähtärissä.
Soittele noihin, jos kiinnostus heräsi.
Ei ole lainkaan ihme, vaikka pastalaiset pärjäävät omatoimisissa metsähommissa niin pirun hyvin.
Kun laskeskelette enskan hankintatyönkin olevan suht kannattavaa ansiolleen, kun viiden kiinnon päivätuotoksellakin saa jo 250 €.
Laskelmassa on kantohintakin laskettu työpalkaksi. Rehellinen laskelma vertaisi pystyhintaa – 30 €/ tienvarsihintaan – 50 €/ kiinto.
On totta, että enskan hakkuussa 10 kiintoa on hyvin saatu, kun puut ovat järkyttävän pieniä. Siellä pitää päivässä hakata väh 300 runkoa.
Oikeassa päätehakkuussa ollaan niin, että vain tukkipuut ovat pystyssä, niin ammattimoottorisahalla ( yli 55 kuutioisella) – sahalla pitäisi tulla vähintään 8 runkoa tankillisella, jos tulee 12 – on rungot jo pieniä. Tankillinen kestää n 45 min.
Tankkauksen yhteydessä teroitetaan ja tankataan myös metsuri.
Ja sanotaan myös, että ”vaivainen kaikki kokee.”
Veikkaan, että sahan tärinänvaimennus on ”pinteessä”, eli kuorma jakaantuu epätasaisesti vaimentimille. Lääke olisi kaikkien vaimentimien löysääminen, hieman vielä herkistelyä ja pikkuhiljaa kiristellä, kunnes kaikki on kiristetty. Mallia voi katsoa vaikka auton moottorin kannenpulttien kiristämisestä.
Nostokoukku:”Aloitin aikoinaan metsurinurani Huskun 162:lla. Painava ja kömpelö oli, voimaa tosin mukavasti. Mutta kyllä illalla tunsi käsissään painoa kantaneensa. Vaikka aukkoja pääasiassa hakattiin Huskun 444 oli parempi eikä ansiotkaan siihen siirryttäessä laskeneet.”
162 – oli tullessaan ”mopo”. vasta 262 oli tehokas.
Kun olin alkutaipaleella, oli ykkässaha HUSKUN 180, sen jälkeen 280 ja 380. Ne olivat sahoja, joilla kuusikon avohakkuulla oli mahdollista päästä kunnon ansioihin. Vanhat metsurit sanoivat, kun kokeilivat minun huskuani, että ”Niin on, kuin tyynyllä pyyhkisi oksat pois”. Kahdeksan tankillista päivässä ei silloin tuntunut missään. Olisin ennemmin ottanut lopputilin, kuin alkanut tuntihommiin.
Rivinelosilla ei olisi pyyhkäisemällä karsittu tukkikuusia.
Onhan se mukavaa, kun on reilusti voimaa. Moottorisahahommissa sitä voimaa pitää olla ensimmäiseksi sahaajassa. Saha täytyy pystyä hallitsemaan kaikissa tilanteissa ja sahausmalleissa. Sen lisäksi sahan käsittelytekniikka pitää opetella niin, että esim karsinta isollakin sahalla sujuu niinkuin se olisi vain nelikiloinen.
Se on harjoituksen tulos, mutta KUN menette ensi keväänä Suomen moottorisahauskisoihin yleisöksi, niin näette, kuinka äijät pyörittää tehokkaita sahoja. Kannattaa seurata myös niitä muutamia naisen näköisiä naisia, joiden käsissä myös isot sahat pyörivät nätisti.
Kestovoideltu kulmavaihde tarkoittaa sitä, että paketti on rakennettu niin tiiviiksi, että se ei vuoda ulospäin. Näin ollen asennusvaiheessa laitettu rasva voitelee kaikki liikkuvat osat aina kun konetta käytetään. Vaseliinikin notkistuu hyvin juoksevaan muotoon, kun sen lämpätila nousee.
Kestovoideltu laakeri, joka myös joutuu pyörimään melko vauhdikkaastikin?
Kulmavaihteessahan on kaksi laakeria, jotka toimivat samanlaisissa olosuhteissa. Olen askarrellut myös niiden kanssa ja toteamus on, että kyllä kulmassa vaseliini pysyy, kunhan on stefat kunnossa. Ja vaseliini myös kestää väsymättä.
Miksi on tehty kestovoideltu kulma? Sitä ei tollo käyttäjä tunge kolme kertaa päivässä täpötäyteen. Kylmänä täydessä kulmassa on kaikki hyvin, mutta kun se ajetaan kuumaksi, vaseliini laajenee ja tulee stefoista läpi – eikä vain putkeen, vaan myös terän yläpinta tulee rasvattua. Sitä vaseliinikalvoa ei silmällä oikein erota, mutta kun pyyhkäisee kuivalla sormella säteen suuntaisesti, niin pyyhkäisy erottuu. Silloinpa on tullut aika vaihtaa alapuolen laakeri ja akselitiiviste.
Fakta Juttu.!
On todellakin yllättävää, että monesta vaihtoehdosta yksi on halvin. Vielä enemmän yllättää se, että samasta sumasta yksi vaihtoehto on kallein. On suorastaan mykistävää Faktaa!
