Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Huomautan edelleen: lokakampanjan olisi voinut toteuttaa ennen vaaleja, ja sitä olisi voinut olla myös hallitusneuvottelujen aikana. Kuka siis hyötyy siitä, että maahan tehdään ensin vaivalla hallitusta ja hallitusneuvotteluja oikein pitkän kaavan mukaan, ja kun ne saadaan valmiiksi, aloitetaan kampittaminen? Mitä tässä oikeasti pyritään pelaamaan ja kuka pelaa?
<p>Kaksijaksoisuus onnistuu kai kaikilla muilla metsäpohjilla paitsi VT:llä.</p><p>Minulla on eräitäkin äestys+konekylvö-alueita, eikä minulla ole mitään sitä menetelmää vastaan. Se ei silti tarkoita, etteikö luontaisia taimia kannattaisi hyödyntää silloin, kun niitä on.</p>
Kirjoitukset ovat tosiaan olleet netissä koko ajan ja arvopohjasta on kiemurreltu jo aiemmin, joten mikään tuskin tuli kenellekään yllätyksenä, korkeintaan se, että hallitusta alettiin nimenomaan hallitusohjelman julkaisun jälkeen kampittamaan suurella innolla, mikä viitannee siihen, että joitakuita ohjelma ei miellytä.
Olennainen kysymys on tosiaan, että mitä muita vaihtoehtoja on olemassa ja miltä osin järjestelystä on voitu etukäteen sopia.
On sinänsä harmi, että emme elä vanhan perustuslain aikaa. Nyt nimittäin näyttää siltä, että voisi olla aika sarjalle lyhytikäisiä hallituksia, joista jokainen vie läpi oman pikku uudistuksensa vuoden aikana – 4 vuotta on kamalan pitkä aika elää huonon hallituksen kanssa, joka istuu vallassa saamatta varsinaisesti mitään tehdyksi.
<p>Näille turvekankaille tai soistuneille kankaille on varsin tyypillistä, että ylemmät valtapuut ovat mäntyjä ja alemmat riukuuntuneita (hies)koivuja. Valtapuuston puulajijakauma on tavallaan peräisin ajalta ennen ojitusta, ja ensiojituksesta on usein jo kauan. Kuivumisen myötä ravinteiden saanti on parantunut ja olosuhteet ovat tulleet sopiviksi myös kuuselle, jopa niin, että kuusi on kasvupaikalle parhaiten sopiva puulaji. Normaali yläharvennus jk-hengessä tarkoittaisi hakkuuta koivujen hyväksi, mutta niiden ikä ja tekninen laatu eivät tee edelleen kasvattamisesta kovin järkevää. Siksi siis rankempi ”yläharvennus” tai ”hävityshakkuu” seuraavan kehityskelpoisen jakson kasvattamiseksi silloin, kun tällainen jakso on saatavilla.</p><p> </p>
Säästetään aika paljonkin uudistamiskuluissa.
Pohjanmaa on täynnä samanlaisia reheviä kuvioita ojitetun suon ja kivennäismaan rajapinnassa tai soistuneilla kankailla. Kun näissä yleensä on valtapuuna mänty-koivusekoitus, alikasvoskuusentaimikko on ihan kehityskelpoista. Ensimmäisessä kohteessa taas oli kuusi-koivusekametsä, joka oli tuntemattomasta syystä – ehkä käyttö joskus hakamaana – ollut aikoinaan aika väljähkö ja jossa sen takia oli nimenomaan välipuita enemmän kuin yleensä.
Aluspuilla ja vähillä välipuilla halutaan aikaan varjostusvaikutus sekä olemassaolevien kuusentaimien että näitä isompien nollarunko-aluspuiden valoshokin estämiseksi ja niitä käytetään myöhemmin nostamassa ensiharvennuksen litrakokoa.
Laihat koivut ja muut lehtipuut ovat päätehakkuussakin aika vähäarvoisia, joten siinä syntyvä tappio ei ole merkityksellinen, ja puu varjostaa, vaikka se olisi vähän saanut kolhujakin päätehakkuussa.
Mänty kasvaa rehevässäkin maassa ihan hyvin ja lähtee ajouran keskellä riittävästi alkuun tuollaisissa oloissa.
Anneli (ja muutkin):
Jos katsomme kuvaa
ja käytämme sen terminologiaa,
haluamani hakkuun tavoitteena on siis, että poistetaan
– kaikki valtapuut ja lisävaltapuut
– lähes kaikki välipuut siten, että niistä voidaan jättää koivua ja mäntyä siemenpuiksi esimerkiksi 50 runkoa/ha
ja säästetään
– alikasvospuut
ja niiden lisäksi kaikki aluspuukuuset sekä aluspuukoivua ja muuta halpaa lehtipuuta niin, että haluttu varjostusvaikutus saavutetaan. Aluspuiden jäävä määrä voisi olla vaikkapa 100-300 runkoa/ha riippuen vähän, minkä verran sitä on tarjolla.
Jäljelle jäänyttä jätemetsässä olisi siis kaksi jaksoa, joita voitaisiin kutsua ”ylispuiksi” ja ”taimikoksi”. Taimikkoa voitaisiin täydentää istuttamalla ajourille mäntyä toisena kesänä hakkuun jälkeen, ja lisäksi oletetaan, että luontaista koivua ja kuusta syntyisi itsestään. Ensiharvennuksessa poistettaisiin heikkolaatuiset ylispuukoivut ja siistittäisiin kuusiryhmät. Sen jälkeen jatkettaisiin kasvatusta yhtenä jaksona.
Rane on aivan oikeassa. Olisi voinut muotoilla paremmin niin, ettei pääministeriä ole asetettu erityisasemaan lainsäädännössä huumausaineiden käytön suhteen. Ajattelisin, että esimerksi talousrikos olisi paljon merkittävämpi noin poliittisen toiminnan kannalta.
Siihen nähden, mitä kaikkea hyvää hallitusohjelmassa on, niin hallitus tutisee huolestuttavasti median edessä. On hyvä kysyä, onko kyse puuttuvasta rohkeudesta muuttaa maan asioita vai oliko ”sinimustan” hallituksen uhan ja blokkivaalien asetelmassa kyse jo kauan ennen vaaleja suunnitellusta kiepsahduksesta, jolla haluttiin keskittää porvarileirin äänet kokoomukselle ja vasemmiston SDP:lle. Koko hallituskriisi on kuitenkin sikäli teennäinen, että on kuitenkin varmasti ollut kaikille etukäteen selvää, että nationalistisen puolueen arvomaailma näyttää globalistin näkökulmasta epämiellyttävältä ja että sitä jotkut kutsuvat rasistiseksi.
Asiallinen kysymys onkin, että kuka hallituskriisistä hyötyy nyt, ja mitä siitä seuraa 1) hallituksen mahdollisesti kaaduttua tai 2) seuraavissa vaaleissa. Epäilen, että seuraukset tulevat olemaan joka tapauksessa karummat kuin niissä vaihtoehdoissa, joissa hallitus pysyy pystyssä.
vaikka kuutiot tippuisivat hakkuussa 200m3/ha -> 20m3/ha?
Kysyn edelleen: jos haluatte, että sekalaatuiseen sekametsään jää jäljelle hakkuun jälkeen alikasvos vaikka rklm 12 cm saakka, niin millä nimikkeellä tällaisen hakkuun onnistuu menestyksellisesti tilaamaan?
Olennaista tässä on se, että kaikki nämä väitetyt (ajatus)rikokset ovat olleet koko ajan tietoverkossa julkisesti nähtävillä, ja että nämä henkilöt ovat tulleet äänestetyksi eduskuntaan näkökulmasta riippuen joko näkemyksistään huolimatta tai niiden vuoksi. Äänestäjän oikeusturva ei siis vaadi asioiden julkista käsittelyä. Joku hienosti rinnastikin menon 1970-lukuun, jolloin oli tyypillistä, että tehtiin sisäpolitiikkaa ulkopolitiikan kautta, eli vuodettiin ihmisten puheita ja kirjoituksia ulkomaille, joissa niistä sovitusti tai odotetusti pöyristyttiin ja sitten tätä pöyristymistä käytettiin aseena ja määriteltiin erinäisiä ihmisiä huonoiksi ihmisiksi, avainsana taisi olla tuolloin ”neuvostovastainen”. Minusta muutavat merkittävät henkilöt ovat kiinnittäneet ihan asiallisesti huomiota siihen, että pöyristyjät ja pöyristyttäjät toimivat tosiasiallisesti maan etua vastaan luodessaan kohua asioista, jotka ovat tosiasiassa varsin joutavia.
Laki ei sinänsä kiellä pääministerin huumeidenkäyttöä, ja kiinni olevat puhelimet, firman laskuun syödyt aamupalat, avoimet suhteet ja kavereille juotetut viinat on selitelty mahdollisesti Tekirin antamin ohjein, eikä virka päättynyt, koska edellisen hallituksen puolueilla oli yhteinen tavoite. Voimme myös puolustella, että kyllähän Sanna voi hoitaa maan asioita huumeissa, kun Urho ja Ahti hoitivat niitä kännissä.
Olennaista kuitenkin on, että nyt puhutaan asioista, jotka ovat tapahtuneet ennen kuin henkilöistä tuli ministereitä. Hallitusohjelmassa ei käsittääkseni esitetä joukkotuhontaa eikä kiihoteta kansanryhmiä vastaan.
