Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Niin siis jääkauden jälkeenhän ainakin suuri osa Suomesta on kai ollut kivennäismaapintainen, ja sitten sen päälle on sitten kertynyt vuosituhansien aikana metsämaan humuskerros (=”hiiltä”), huonokasvuisilla kallioilla vähemmän ja lehdoissa enemmän. Päätehakkuu ja maanmuokkaustyypit tietysti saavat aikaan sen, että tämä humuskerros osittain rikkoutuu ja valo- ja kosteusolosuhteiden muututtua se ja sen päällä oleva karike lahoaa. Maanmuokkaus siis vapauttaa humuksen ja karikkeen lahotessa ravinteita uusien puiden (ja horsman ja vatun) käyttöön ja muuttaa niitä maaperän lämpöolosuhteita, mikä kai käytännössä liittyy samaan asiaan.
Tosiaan kun kevät koittaa, niin toivoisin, että Timppa menisi sinne Pyhään-Häkkiin retkelle lapion kanssa (se tosin lienee laitonta, mutta ei siitä kiinni jää) ja selvittelisi, miten paksulti sellaisessa ihannoidussa ikimetsässä tätä humuskerrosta on ja onko siinä minkä verran eroa hoidettuun talousmetsään samanlaisella kasvupaikalla.
Se on sinänsä mielenkiintoinen kysymys, että mihin se aiemmin kertynyt turvekerros on jääkausien yhteydessä mennyt. Pintakerrosten myllerryksen myötä jotain on varmaan jäänyt pinnan alle ja muuttunut joksikin kiveksi tms., ja pintaan jäänyt tavara on varmaan osittain lahonnut tai alavalle paikalle jäädessään päätynyt suon pohjaan.
En usko, että Osmo on selvitellyt metaania ja ilmakehää.
Sivistyksessäni on aukkoja, ja osa tietysti selviäisi alan tiedettä lukemalla, mutta helpommalla pääsee, kun kysyy täällä.
Kysymykseni kuuluu, onko ylipäätään kuinka paljon olemassa paksuturpeisia reheviä soita ja mihin ne sijoittuvat maantieteellisesti? Kysymykseni taustalla on se, että kun suo saa ravinteisuutensa pitkälti ympäröivien alueiden valumavesien kautta. Jos sitten ajatellaan suurelle osalle Suomea tyypillistä keidassuota, niin eihän sinne suon keskiosaan tule enää valumavesiä, kun se on ympäristönsä yläpuolella. Voisi tavallaan olettaa, että monilla soilla ravinteisuus lisääntyisi pohjaa kohti tämän takia.
Jäljelle jäisivät siis pohjoisen aapasuot joita ei muutenkaan ole määrättömästi ojitettu (ja joissa ojituksen kuivattava vaikutus toimii muutenkin vähän toisin) sekä Itä-Suomessa Kolvanan Uuron tapaisissa syvissä notkelmissa sijaitsevat suot, joita ei välttämättä saa ojittamalla kuivaksi ikinä muutenkaan.
Kertokaa lisää, jos teillä on jotain käsityksiä tai tietoja.
Kohta joku saisi avata keskustelun Puun hinta 2023.
Onko tää muuten jokavuotinen ilmiö. että 18.1. tilastohintamankeli ei tiedä, mitä tämän vuoden puolella puusta on maksettu?
Kertokaahan joku, meneekö tämä nyt niinkuin (asiaa mistään tarkistamatta) luulen, eli:
1) maanomistaja vastaa metsälain noudattamisesta, eli tarkastus kohdistuu maanomistajaan
2) metsäyhtiön vastuu päättyy 1 kk päästä hakkuun päättymisestä ja metsäyhtiö vastaa sertikerholle ja maanomistajalle
3) metsäkeskus tekee tarkastuksen niin myöhään, että ei-valveutunut metsänomistaja ei ehdi enää reklamoimaan yhtiölle
Perusongelmahan tässä on se, että sekä lunastuslain että maankäyttö- ja rakennuslain lunastuspykälät on alun perin kirjoitettu sillä ajatuksella, että lunastaja on valtio, kunta tai jokin valtionyhtiö, joka ei tee normaalia bisnestä. Sinänsä konsepti tulee Ruotsin kuninkaalta asti, eli jo kuningas sai ottaa talonpojan maat laillisesti perusteltuihin tarpeisiinsa, mutta ei ilmaiseksi.
No, sittemmin meillä on ollut jo vuosikymmeniä buumi, jossa näitä yhteiskunnallisesti tärkeitä juttuja on yksityistetty, erilaista infraa ym.
Ongelma on, että lunastuspykälät eivät tunnista sitä, että pakkolunastamalla viedyllä alueella voidaan tosiasiassa tehdä rankkaa bisnestä. Lunastuksen lopullisuuden vuoksi lunastettu alue voidaan vielä myöhemmin jalostaa toiseen käyttöön ilman eri korvausta, millä mm. Helsingin kaupunki on hienosti kikkaillut.
Taika on lunastuslain 4 §:ssa:
Lunastaa saadaan, kun yleinen tarve sitä vaatii. Lunastusta ei kuitenkaan saa panna toimeen, jos lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla tavalla taikka jos lunastuksesta yksityiselle edulle koituva haitta on suurempi kuin siitä yleiselle edulle saatava hyöty.
Lunastuksen hakija voi olla myös yksityisoikeudellinen yhteisö, joka osoittaa yleisen tarpeen vaativan lunastusta ja esittää luotettavan selvityksen siitä, että lunastettava omaisuus tullaan käyttämään aiottuun tarkoitukseen.”Kysymys on siitä, mikä voi olla ”yleistä tarvetta”, ja siitä olisi syytä pitää kovasti keskustelua yllä. Ja jos nyt oikein lähdetään venyttämään, niin eikö se olisi ihan yleiseen tarpeeseen lunastamista, jos valtio lunastaisi kaikkien meidän metsät hiilinieluiksi, kun me muuten hakataan niitä liikaa?
Muuttaa itse ulkomaille, johonkin halvemman kustannustason lämpimään maahan.
isotiatsolit on yleensä kai säilöntäaineita?
Niitähän löytyy kaikenlaisista maaleista, kosmetiikasta, hiusväreistä, tapettiliistereistä ym., kaikesta sellaisesta, mitä kannattaisi myydä kuivana passiivisena jauheena mutta mitä myydään valmiiksi veteen lantrattuna nykyään koska ihmiset ovat uusavuttomia ja/tai saadaan parempi kate.
Olisin sanonut, että ensiharvennuskoivu 13 eur/m3 ja haapa 5 eur/m3, mutta hintamielikuvani oli tietysti muutaman vuoden takaa ja olen enimmäkseen pitänyt nykytilannetta ohimenevänä häiriönä, mikä liittyy energian hinnan nousuun.
Jossain viestiketjussa puhuin viime viikolla taimikonhoidosta ja nettonykyarvosta, johon joku ärähti jotain. Tässähän on nimenomaan kyse siitä, kummalla on suurempi nettonykyarvo, 3-metrisellä perusterveellä kuusentaimella vai 9-metrisellä laihalla koivulla tai haavalla. Puukin laskentatoimisto sen meille luultavimmin kertoo.
Anneli: Jos ensiharvennustulo on 500 eur/ha (haapametsässä ei läheskään sitä) ja ennakkoraivauskustannus 400 eur/ha, niin…
No mitäs se suorittava olisi kakkoskuvan näkymässä tehnyt? raivaussahatyön suurimpien haapojen ja hieskoivujen hyväksi ja näkyvyyttä haittaava alikasvoskuusikko pois?
Huomaa, että aikakonetta ei ollut käytettävissä tässä kohteessa.