Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Niin siis kun uutta metsävähennyspohjaa muodostuu, osalla omistajista tulee into hakata lisää. Tämä vaikuttaa todennäköisesti jo puumarkkinatilanteeseen ja maksuerien ajoitukseen.
Mummon päätelmät ihan oikein.
perusmaksua on peritty, joskus muutakin jos kyseessä on luontonähtävyyskohde jossa turistiliikennettä tms
Jos saa kysyä keinolannoitteiden levitysmääristä.
Vuonna 2019 allekirjoittanut noudatti Peten neuvoa tästä viestiketjusta: ”Oma nyrkkisääntö vt ja mt pohjilla on, että mikäli puuta on yli 160mottia/ha niin typpitasoksi 200kg/ha (800kg lannoitetta) ja jos on alle niin 140-150kgha, siis typpeä (lannoitetta 550-600kg/ha).” ja laitatti ainetta – mitä lie silloin olikaan – 02- ja 03-khl:n kuvioille eri määrän.
Lannoitus toteutettiin aikoinaan elokuussa 2019. Männyllä lannoitusvaikutuksen kesto pitäisi olla 6 vuotta. Osa kuvioista on myyty päätehakkuuseen, mutta olen ajatellut, että nyt olisi aika tilata lopuille kuvioille lannoitus, jotta se toteutuisi kesällä 2026.
Kysymykset kuuluvat:
– vaikuttaako tujumpi annos mitenkään lannoituksen vaikutusaikaan eli onko oikea ajankohta nyt? Jatketaanko toinen kierros samalla ”Peten patentilla” eli isommalle puumäärälle enemmän typpeä?
– ensimmäinen lannoituskierros on tehty – syystä jota en enää muista – osittain salpietarilla ja osittain NP1:llä. Minulla on mielikuva siitä, että joka toiselta kierrokselta voisi jättää fosforin pois, mutta onko tässä ajatuksessa mitään perää
– tiedetäänkö siinä olevan jotain riskejä, että puustoa lannoittaa vaikkapa maailman tappiin asti säännöllisesti 7 vuoden välein?
Menee vähän aiheen ohi, niinkuin ehkä tämä ppaperikeskustelukin, mutta kun Junnikkala on myyty ja Verso on liittoutunut, niin mitä näämme seuraavaksi? Aleneeko kilpailu ja puun hinta?
Kieltämättä hinnastot ovat nyt hyvin jännittäviä. Yksi saha tarjoaa aukolle 84 eur tukille ja toinen sanoo että hyvä jos pääsee yli 80:n. Yksi firma tarjoaa ensiharvennuskuidulle 18 euroa ja toinen 24 euroa. Ja sitä rataa.
Ilmeisesti osalla ostajista on varasto täynnä ja osalla on hyvinkin valikoivia tarpeita vielä jäljellä.
Nostokoukku: Voi hyvin olla jokapaikansara, tai ainakin vähintään joku sen pienikokoisista serkuista.
Perkolle vähän kieli poskella: Tuhkalannoituksen tuottoa voi laskea myös:
– alkuinvestointi: metsätilakaupan yhteydessä käytännössä ilmaiseksi saatu puuton alue
– perusparannustoimet: tuhka 450 eur/ha, ojitus vaikka 200-300 m/ha ja 0,7 eur/m riippuen miten ”Kurkilaiset” ojat haluaa
– lopputuloksena vaatimukset täyttävä taimikko, jonka taulukkoarvo kuitenkin aika äkkiä on 1000 eur/ha
Tämän jälkeen suoritetaan exit myymällä tila pois ja jätetään tulevan omistajan murheeksi jos ravinteet loppuvat 25 vuoden kuluttua.
Sen verran vielä itse tapaukseen, että jo kunnostusojituksenkin jälkeen syntyi pikkutaimia, mutta niitä myös kuoli aika paljon. Mulla ei ole siihen varsinaisesti selitystä, miksi taimettuminen muuttui tuhkauksen myötä. On tietysti selvää, että turve ja suo on aika äärevä ympäristö, eli hellekautena vasta ojitetun suon pintaturve voi kuivua liikaakin, ja varmaan toki pintakerroksessa voi vielä olla sellaista rahkaisuutta, että ne taimet ovat osittain myös alkaneet kasvaa vähän niinkuin tyhjän päällä. Tuhka taas muutti ravinneolosuhteita ja helpotti taimien alkuunlähtöä, ja voisi ajatella niinkin, että kun pintaan syntyi matto koivuntaimia ja horsmantaimia, pinta myös jäi jollain tavalla ehkä kosteammaksi. En tiedä.
Kuulisin mielellään jos ihmisillä olisi kokemuksia erilaisista turvemaan luontaisista uudistamisista tai turvesuonpohjien metsittämisestä, mistä tähän saisi jotain näkemystä. Mulla on nimittäin lähipiirissä toinen kohde, mistä hakattiin kasvuhäiriöinen hieskoivikko aukoksi ja levitettiin rakeistettu tuhka, ja tällä hetkellä siellä ei kasva juuri mitään – männyn sirkkataimia oli ainoastaan kohdissa, joissa moto oli vähän painunut eli joissa oli ollut enemmän kosteutta.
Panulle sen verran, että rakeistettuun tuhkaan puut reagoivat hitaammin. Tämä on tehty irtotuhkalla. Olisi sinänsä hyvä saada kokemuksia siitä, onko nimenomaan niin kuin arvelen, että nimenomaan irtotuhka edistäisi paremmin taimettumista kuin rakeistettu, koska se leviää hiukan eri tavalla.
Tupasvillan tunnen, mutta tämä mainittu pörröinen kasvi on ilmeisesti joku pienenpuoleinen sara.
https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/puuntuhkasta-puuta/ paketissahan on siis yksi kuva keväältä ojituksen jälkeen – jossa näitä sarojakin vähäsen näkyy, toinen kuva keväältä tuhkan jälkeen, jossa pintakasvillisuus on alkanut muuttua ja taimettuminen on alkanut, ja sitten kaksi kuvaa nykyajasta.
Anneli on ihan oikeassa siinä, että tuossa on pääosin liikaa turvetta rauduskoivun kasvatukseen ”aikuiseksi”. Suo on pinnan alta uskoakseni veneenpohjan mallinen, eli reuna-alueissa voi toki menestyäkin. En osaa laskea (tuhkan oletetusta ravinnepitoisuudesta ja koivun ravinteiden kulutuksesta), että missä vaiheessa tai iässä koivut alkavat kärsiä, olisihan niitä toki kiva kasvatella ensiharvennuskokoon asti.
Mäntyä olin ajatellut ensisijaisesti kasvatella, mutta varmaankin niillä koivunlehdillä jonkinlainen maanparannusvaikutus on. Pusikon seassa on kyllä männyntaintakin ihan riittävästi, ne ei vaan meinaa näkyä, kun puuston tiheys on sitä luokkaa että 10 sentin välein on joku taimi.
Mutta joo. Alkuinvestointi lienee ollut luokkaa 700 eur/ha, koska maapohja on periaatteessa ilmainen.
Siinä ei kasvanut käytännössä mitään. Vähän sammalta ja vähän sitä hassua matalaa heinäntapaista kasvia mikä tekee sellaisen pörröisen tähkän tai mikä onkaan. Kuviolle ei ole kylvetty yhtikäs mitään. Sinänsä kumma että koivusta suurin osa on vielä rauduskoivua. Kaipa tuuli on tuonut siementä viereiseltä kankaalta.
Laittelin mielenkiintoiset kuvat latautumaan hehtaarin-parin suosta, joka on saanut (irto)tuhkaa 2022 ja nyt neljän kasvukauden jälkeen on aika paha varhaisperkaustarve, kun koivu on parimetristä ja männyt ovat siinä 70 sentin molemmin puolin. Jäädään jännityksellä odottelemaan että toimitus saa kuvat tarkastettua.