Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
niin no, jos kuitupuun kasvatus istuttamalla on tappiollista valitulla korkokannalla, niin sen parempi, mitä vähemmän sitä istuttaen tuottaa?
Vai mitä nimimerkki epätietoinen tähän sanoo?
Lähestyisin asiaa itse niin, että jos ilman istuttamista ja maanmuokkausta syntyy kuitupuuaihioita, ne on ookoo kasvattaa kuitupuuksi ja korjata pois. Käytännössä nämä ovat monesti koivuja tai jopa haapoja, mutta mitä se sitten haittaa, kun niihin ei ole varsinaisesti investoitukaan?
Laittelin lukijoiden kuviin menemään kuvat samalla viikolla istutetusta koivusta, männystä ja kuusesta kahden kasvukauden jälkeen. Saattavat hiukan hymyilyttää.
Perustuu siihen, että kyse ei ole suoraan vesiliukoisesta fosforista, vaan jostain pitkävaikutteisemmasta. Sinänsä uskon ihan saamaani tietoon ja että tuo ei pidä paikkaansa.
Saattaisin hyvinkin tilata PK-ta jos olisi tarjolla. Ei tosin ole minulle asti tietoa tullut sellaisen saatavuudesta, harmi. Omatoimilevityksessä ja varsinkin pienillä kuvioilla kemiallinen lannoite on paljon tuhkaa mukavampi, kun levitysmäärät ovat paljon pienempiä.
Ja siis – hyvin on kasvanut.
En tiedä muuta, mutta jos on sopiva yhteismetsä, niitä osuuksia myydään 1-2 % tuottoarvolla, mikä on metsätilan myyntiin nähden erinomainen asia.
Jos jollain on vastaus Aplin kysymykseen, niin minäkin haluan tietää. Olen kuvitellut, että osuudet myydään haamutilana ja että haamutilan myyntikin on normaalia kiinteistökauppaa luovutusvoittoveroineen.
Metsänomistaja Jean S raportoi levityshankkeen Metsäkeskukselle vuonna 2015 seuraavin saatesanoin:
Lannoitussuunnitelmassa mainitun Rauta-PK-lannoitteen (0-8-14) tuotannon lopettamisen vuoksi suometsälle sopivia tuotteita ei ollut markkinoilla.
Aiheesta keskusteltu YARAn metsälannoiteasiantuntijan Petri
Kortejärven kanssa. Päädytty korvaavana vaihtoehtona lannoittamaan kohde kalisuolalla (0-0-50) ja apatiitilla (happoliukoista fosforia YARAn ilmoituksen mukaan n. 14 % ja vesiliukoista n. 0,1 %).Alkuperäisen suunnitelman mukaan Rauta-PK-lannoitetta oli tarkoitus käyttää 500 kg hehtaarille. Tätä perusravinteiltaan vastaavat lannoiteasiantuntijan laskemat määrät olivat apatiitille 285 kg / ha
ja kalisuolalle 150 kg / ha. Tukipäätöksen mukainen levitysalue koostui kuvioista xxxx ollen yhteensä 5,0 hehtaaria.Kalisuola levitettiin maastoon 23-24.5.2015 käsilevityksenä tilan laidassa olleelta varastopaikalta käsin. Säkkikoon takia kalisuolaa oli hankittava 1300 kg. Kortejärven kanssa käytyjen keskustelujen perusteella kalisuolamäärä nostettiin 180 kg/ha, jota kuulemma institutionaalisilla metsänomistajilla on ollut tapana käyttää tämäntyyppisillä kasvupaikoilla. Alkuperäisen suunnitelman lisäksi lnnoitetta levitettiin myös noin 1,2 ha alueelle kuvion 6 pohjoisosaan vastaavantasoisella annostuksella. Kuvion 6 pohjoisosa on suota ja se on käytännössä samannäköistä suomännikköä kuin kohde muutenkin ja ravinneanalyysin puuttumisesta huolimatta se on ollut myös todennäköisesti lannoituksen tarpeessa. Ylijäävä 220 kg levitettiin harvana annoksena (noin 100 kg/ha) kuvion 2 länsiosaan ja kuviolle 3 (yht. n. 2 ha), joissa kivennäismaa oli
lähempänä ja kaliumin tarve oli näin ollen pienempi. Lannoitteen levityksen suorittivat metsänomistaja ja xxxx. Nykyisten ja tulevien ojien reunoille ei levitetty lannoitteita.Kalisuolan kanssa hankittiin samalla muutamia säkkejä metsän NP1-lannoitetta, jota levitettiin muualle metsänomistajan maille, pääasiassa Kestilään. Rahti olisi maksanut joka tapauksessa saman.
Apatiitin hankinta päätettiin siirtää keskemmälle kesää, koska irtotavarana toimitettavan apatiitin minimitoimituserä oli 20 tn (ns. nuppikuorma). Tarkoitus oli selvitellä, saataisiinko erälle muita jakajia. Ajatuksena oli myös se, että kaliumin levittäminen oli kohteella selvästi kiireisempää kuin fosforin levittäminen ja se, että pyrittiin vielä selvittämään, olisiko muita fosforituotteita ollut
saatavilla. Koska jakajia ei saatu eikä korvaavia tuotteita löydetty ja koska terveyslannoitusprosessi tuli saada päätökseen, apatiittia tilattiin. Tilatusta apatiitista toimitettiin kohteelle noin 5000 – 6000
kg (tarkka määrän arviointi on mahdotonta) muun osan mennessä muille saman omistajan metsätiloille. Apatiittia levitettiin 16-17.8. vähintään 285 kg / ha ohjeen mukaisesti kuvioille xx
(5, 0 ha) sekä edellä mainitulle kuvion 6 pohjoisosalle (1,2 ha). Työn teki metsänomistaja perheineen. Ylijäänyt noin 3000 kg odottaa tilalla asianmukaisesti varastoituna myöhempiä
kasvatuslannoitustarpeita.Apatiitti ja kalisuola tulivat yhdessä jonkin verran Rauta-PK:ta edullisemmaksi. Alkuperäiseen tilanteeseen (Rauta-PK) verrattuna työmäärä lannoitteen levittämisessä kasvoi merkittävästi, koska
rakeinen kalisuola ja jauhemainen apatiitti jouduttiin (ja olisi luultavasti joka tapauksessa jouduttu) levittämään erikseen.Käytännön kokemuksista sen verran, että apatiitin levittäminen käsin on raskasta mutta mahdollista, sitä vastoin kalisuola käy ennen pitkää henkeen ja sen levittäminen tulee tehdä mahdollisimman tuulettomalla säällä. Jonkinlainen etu on tietysti sekin, että erillislevityksessä kaliumin ja fosforin määrää pystyy säätämään erikseen lannoituskohteen erilaisissa osissa turvekerroksen paksuuden mukaan. Kaikkinensa kokemus oli kuitenkin raskas.
Aluskasvillisuudessa näkyi jo muutoksia elokuulla erityisesti kuviolla 8, samoin kuviolla 5 olevat männyn pikkutaimet olivat pirteämmän näköisiä kuin aiempina vuosina, jäädään jännityksellä odottelemaan miltä männikkö ensi keväänä näyttää.
Riippuu olennaisesti siitä, onko pelto ollut mihin asti viljelyssä ja millä lajilla, miten kaukana asuu, mitä vehkeitä itsellä tai kavereilla on ja mille puulajille metsitys on aikeissa.
Glyfosaatti on hyvä asia, mutta kuten jo tuolla jossain toisaalla sanoin, sen voi laittaa kun rikkaruoho on jotain 15-senttistä. Tekee sitten mätästyksen ja istuttaa kesäkoivut vasta sen jälkeen mutta vielä samana vuonna, jolloin säästää vuoden. Tai voihan sitä istuttaa vaikka kuusta loppukesästä jos siitä tykkää.
Raemuotoisen boorin levittely on sen verran kevyttä hommaa, että jos koivu on kyseessä, niin sen saaminen 70-senttiseksi ei tosiaan ole mikään ongelma ja taimikkoahan pitää joka tapauksessa käydä tervehtimässä silloin tällöin. En myöskään tiedä, onko monessakaan paikassa niin raju boorinpuutos, että se aiheuttaisi kasvuhäiriöitä tuonpituisessa taimessa. Sellaisia kolmemetrisiä hänkkyröitä olen kyllä nähnyt.
Jos haluaa sen vuoden kuluttaa johonkin, niin yksi vaihtoehto on myöskin kylvää pelto vuodeksi viljalle, vaikuttaa myös rikkaruohostoon.
Olen ehkä sanonutkin jo, mutta paras tapa uudistaa männylle on rosauttaa kerralla niin iso aukko, että alueen hirvikanta ei ehdi lisääntymään niin paljon, että kaikki tulisi syödyksi. Eli 10 ha tai yli.
mehtäukko: Koska mulla on paljon erilaisia ojia, mättäitä, turvekerroksia, tuhkia, ja ties mitä eri vaiheissa menossa, mistä voi ehkä oppia jotain sellaista, mistä tässä keskustelussa puhutaan. Ja vastaan keskusteluun, että uudistaminen vaatii joko vettämistä rahkaisemmilla alueilla tai maanmuokkausta varvikkoisemmilla alueilla.
En ole ikinä käynyt Karstulan Wanhoissa Wehkeissä, mutta sinne nyt ajaa Perhosta/Alajärveltä jonkun 45 min, ja mulla on ollut sellainen mielikuva, että tänne kirjoittelee
a) ihmisiä, joilla on metsää jossain JKL yläpuolella ja
b) ihmisiä, jotka saattaisivat sopia kyseisen firman asiakaskonseptiin.
Laatu saattoi liittyä myös maanmuokkausmenetelmään niinä aikoina. Aika pitkälti männyt kuitenkin vanhetessaan karsiutuvat ja siistiytyvät.
Olen tainnut sanoa ennenkin, mutta mun puolesta voin esitellä kesäretkellä maitani ja suometsätaloutta Perhossa ja Alajärvellä yhden vaeltelupäivän verran. Sitten joku näillä aiemmin ollut voi järjestää iltaohjelman jonnekin, vaikka Karstulaan, ja toinen päivä voisi olla jossain Keski-Suomen puolella.
Niin no minä ymmärtäisin byrokratian jos purkukohde oisi modernimpi villoineen ja muoveineen, mutta tuossahan ei käytännössä ole sen huopakaton lisäksi mitään sellaista, mikä tuottaisi palaessaan tai lahotessaan mitään ympäristövahinkoa. Muutenhan se on vain jättikokoinen nuotio.
Sinänsä jos ymmärsin oikein, että joku ehdotti, että sinne taloon vie syksyn kylmeneviin iltoihin ulkotulia ja kynttilöitä ”syötiksi”. Sehän sinänsä on varmaan mahdollista.