Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
En tiennytkään, että raivaussahassa on pakoputki.
Vasenkätinen ja oikeakätinen kiertävät vastaan tulevan puun luontaisesti eri puolelta. Jos sellainen vasurin raivaussaha olisi olemassa, niin tottakai myös terä pyörisi eri suuntaan.
Mutta, tulkitsen vittuilusta, että sellaista ei siis koskaan ole ollut olemassa missään.
En nyt ole törmännyt mihinkään relevanttiin viestiketjuun, mutta kysyn, että onko maailmanhistoriassa ollut vasenkätiselle suunniteltuja raivaussahoja, joissa siis tietysti terä pyörisi väärinpäin ja putki olisi eri puolella mahaa.
Korjatkaa joku, jos lasken väärin:
1) kasvatuslannoituksen arvioidaan karkeasti kaksinkertaistavan vuotuisen kuutiokasvun vaikutusaikanaan
2) jos harvennusväli olisi muuten 20 vuotta ja lannoituksen vaikutusaika 7 vuotta, uudeksi harvennusväliksi tulee 13 vuotta.
3) jos laskee, että lannoittamaton metsä harvennettaisiin 20-, 40- ja 60-vuotiaana ja päätehakattaisiin 80-vuotiaana, vastaavat luvut lannoitteen kanssa olisivat 20, 33, 46 ja 59 vuotta.
Olen varmaan jo profiloitunut niin, mutta lähtisin siitä, että ojituskelvottomia alueita ei ole. Teoriassa sopivalla kosteudenhallinnalla ja ravinnecocktaililla kaikki maa kasvaa puuta paitsi kallio, ja kallion päälle voi aina ajaa muualta maata. Eri asia sitten, kun mennään paikkoihin, joissa ilmasto ei puun kasvua salli.
Eri asia on myös se, että onko se taloudellisesti miten kannattavaa. Veli-Jussi on varsinaisessa asiassa täysin oikeassa, mutta on näin, että kaivinkonetyön hinta on pitkällä aikavälillä nousussa ja puun hinta laskussa. Tilanne jossain määrin oikenee, kun kaivinkoneet muuttuvat miehittämättömiksi ja ojitussuunnittelu tapahtuu tietokoneella laserkeilauksen ja kiinteistörajojen avulla automaattisesti ja näiden hinta saattaa laske, tai ainakin niin tulisi tapahtua. Toisaalta kiertotalouden kehittyminen vähentää neitseellisen materiaalin, esimerkiksi puun, tarvetta.
Turvemailla kyse on siis tavallaan alkutuotannon saattohoidosta, kun perkaukset jätetään tekemättä. Todetaan, että huonon tuoton saa ilmankin ojia. Se, halutaanko metsän kuutiokasvun heikkenevän, on sitten yhteiskuntapoliittinen kysymys.
Tulkitsen, että tämä nyt ei ole kaupallista, mutta tuli hakutuloksissa vastaan.
Kertovat, että millimetrin tarkkuus keilauksessa onnistuu. Alkaa siis olemaan sitä tasoa, että jos metsää aletaan tutkimaan, pitää jo miettiä, sattuuko olemaan tuulinen päivä vai ei.
Milloinkas Anneli menee luonto- ja kuvausretkelle? Veikkaisin, että lahopuuta on kohteella yli sen 100 m3/ha.
Sinänsä on varmaan niin, että eri metsätyypeillä lahopuuta on varmaan eri määriä, koska onhan niitäkin alueita, joilla ei tahdo olla elävääkään puuta tuota sataa kuutiota.
Asiantuntemukseni eri riitä, mutta Nuuksiossa, Korouomassa ja tuolla Niipperissä liikkuneena olisin varovaisesti sitä mieltä, että näissä kohteissa, joissa täystiheästä kasvatusmetsästä pyritään siirtymävaiheen kautta etenemään vanhaan luonnonmetsään, lahopuuta tulee hetkellisesti jopa luonnottoman paljon, kun talousmetsänä hoidettu alue ränsistyy. Hiukan ounastelisin, että tasarakenteisen puuston itsevanheneminen tuottaa ikäänkuin rumempaa jälkeä kuin luontaisesti syntyneessä metsässä.
Laserkeilauksen käyttökelpoisuus riippuu siitä, miten taajaan sillä laserilla ammutaan. Maanmittauslaitoksen edellinen kierto oli 1 piste kahdelle neliömetrille ja nyt mennään sitten 5 pistettä neliömetrille tämä seuraava kierros. Piste voi sitten osua maahan, oksaan tai latvaan varsin satunnaisesti. Latvaa korkeammalta ei voi oikein tulla osumia, ellei nyt joku pikkulintu siellä satu juuri sillä hetkellä lentämään.
Näin ollen maanpinta saadaan mallinnettua oikein hyvin. Jonkinlainen valtapituuskin on varmaan taimikoissa ihan mahdollinen arvattava, mutta toki se latvakasvain on aika sellainen satunnainen piikki, johon pisteet saattavat osua tai luultavammin eivät. Veikkaisin, että lehdettömänä aikana lehtipuu näkyy huonommin ja että erityisesti epätasaiset männyn taimikot voivat olla hankalia.
Ja ne ylispuukohteet tietysti vielä hankalampia, kuten nostokoukku sanoikin. Ylhäältä katsottuna sinne ylispuun oksien alle voi jäädä mitä tahansa, toki välillä on niinkin, ettei siellä mitään kasvakaan.
Jos taimikko keilataan dronella tai muuten lähempää maapintaa, saadaan tietysti huomattavasti tarkemmat tulokset syntymään.
Minulla ei ole mitään varmaa tietoa tästä, mutta olisko nyt niin, että on taloudellista realismia, että MML:n keilaus toteutetaan tietyllä lentokorkeudella ja tietyllä pistetiheydellä tällä hetkellä, eli jos haluttaisiin tarkempaa tavaraa, pitäisi lentää alempana ja tiheämmin, ja siihen ei nyt tällä hetkellä ole taloudellista mahdollisuutta eikä välttämättä tarvettakaan taas sitten monen muun tiedontarvitsijan näkökulmasta. Tekniikka sinänsä on aivan toimivaa ja sillä voi mallintaa vaikka viherkasvin jos pistetiheys riittää.
Erittäin kiinnostava aihe, kertokaa vaan lisää. Ketju on tosin väärä, mutta näitähän nyt sattuu.
Suattaapi ollakkii. Polkuja alueella ei juurikaan enää ole, koska ulkoilijat ovat ymmärtäneet, millainen paikka on.
Laittaisin auton parkkiin osoitteiden Yläjuoksu 5 ja 7 paikkeille (pysäköintikieltohan päättyy aina risteykseen) ja lähtisin alkuun siitä rivitalot itäpuolelta kiertäen. Sieltä löytyy hieno kirjanpainajan tappama kuusikko ja pieni torjuntahakkuu (suojelualueen ulkopuolelta). Tämän jälkeen voi valua ojanotkoon ja vaihtaa puron länsipuolelle. Pienen mäen pohjoisreunassa olevalta jyrkänteeltä voi sitten yrittää suunnistaa viistosti pohjoisessa olevaan Örkkiniityntien mutkaan. Paluumatka tekeekin luultavasti mieli jo tulla tietä pitkin.
Sitä ravintoa halutaan lisätä nimenomaan siitä syystä, että bambit ja hirveydet saisivat ruokaa, ja se kerrotaankin. Se, mitä ei kerrota, on se, että lisäruokinnalla ei ole tarkoituskaan estää vahinkoja, vaan että toimenpiteillä tavoitellaan mahdollisuutta pitää entistä suurempaa määrää valtion karjaa.
Sinänsä muuten mielenkiintoinen kysymys, että on olemassa joku organisaatio nimeltä Riistakeskus, jolla on valta asettaa tavoitteeksi, että vieraslajituholaisten määrää Pohjois-Savossa kasvatetaan. Riistakeskus voisi alkaa ostamaan ihan omia metsiä, aidata ne, ja laittaa sinne ne tavoittelemansa eläimet.