Käyttäjän Jean S kirjoittamat vastaukset
-
Mitä olen neulasanalyysejä teettänyt mhy:n kautta, niin laskut ovat olleet siinä 70-100 euroa. Sillä rahalla ei etämetsänomistajan kannata lähteä itse ajamaan. Sitä ei sitten voi tietysti koskaan tietää, että kenen metsänomistajan neulaspussista ne juuri sinulle tulleet tulokset on tehty.
Nyt kun lannoitevalikoima on tällä hetkellä aika pieni (NP1, Suomensalpietari, Urea, tuhka ja bortrac sekä näiden lisäksi maatalouslannoitteet ja hankalasti levitettävät apatiitti ja biotiitti), niin käytännössä ne kriittiset kysymykset on, että onko turvetta yli 30 cm (eli tarvitaanko kaliumia), onko männyissä liian vähän neulasvuosikertoja (tarvitaanko lisäfosforia mukaan vai ei) ja onko selvästi hänkkyräisiä kuusia (tarvitaanko booria mukaan vai ei).
Perintö- ja lahjaverolain 2 § mukaan
”Tässä laissa säädettyä veroa ei suoriteta kruununperinnöstä eikä sellaisesta omaisuudesta, joka yhdistyksen sääntöjen mukaan sen toiminnan lakattua on siirtynyt toiselle, taikka joka testamentilla tai lahjana on annettu valtiolle tai sen laitokselle, maakunnalle, kunnalle, kuntayhtymälle, seurakunnalle tai muulle uskonnolliselle yhdyskunnalle sekä armeliaisuus- tai opetuslaitokselle.”
Metsähallitus taitanee kuulua tahoihin, jotka eivät lahjaveroa maksa, vaikka kyseessä liikelaitos onkin.
Jos kyse on lähinnä perillisten kyvyttömyydestä hallita metsäomaisuutta, niin kannattanee tuputtaa metsä osuuksia vastaan jollekin yhteismetsälle, ja jakaa osuudet jälkipolville. Niitä on nykyään vähän joka paikkakunnalla. Todennäköisyys siitä, että yhteismetsän osakas voisi menettää enemmän kuin osuutensa, on aika pieni, vaikka yhteismetsä tappiota tekisikin.
Oletan kyllä, että kirjoittaja ei ole tosissaan luovuttamassa yhtään mitään.
No siis siitähän lähdetään, että ravinteiden liikasaanti voi aiheuttaa kasvuhäiriöitä ja että yksittäisen puun ravinteiden tarve on riippuvainen muiden kasvuun tarvittavien asioiden (vesi, valo jne.) saatavuudesta ja näin myös olennaisesti sen yksittäisen puun koosta. Lisäksi kannattaa ottaa huomioon se, että ravinteita tulee maaperään ensinnäkin näistä raivaus- ja harvennusjätteistä (lähinnä lehdet ja neulaset) sekä jonkin verran myös valumavesien mukana. Sitten se, että minä suojelen harmaaleppää mäntyvaltaisilla kuvioilla, se on jo henkimaailman asioita, mutta toisaalta miksi se ei vaikuttaisi, onhan niilläkin ne typensitojabakteerit…
Toinen lannoittamiseen vaikuttava metsänhoidollinen periaate on se, että otetaan huomioon toimien taloudelliset vaikutukset. Ensinnäkin tulopuoli. Käytännössähän metsän arvo kasvaa erityisesti silloin, kun puuta siirtyy tavaralajista toiseen, eli siis taimikon ”olematon” puu muuttuu ainespuuksi ja toisaalta kun kuitu muuttuu tukiksi. Tästä voitaisiin vetää johtopäätös, että taimikoita ja keski-ikää lähenteleviä metsiä kannattaisi erityisesti lannoittaa. Edellisessä kappaleessa mainituista syistä taimikoita ei kuitenkaan yleensä lannoiteta, koska taimikon puut ovat pieniä ja sen vuoksi vielä vähäruokaisia. Kokemusta ei ole, mutta kun tässä nyt on viime vuosina uudistettu vähäravinteisiakin kuvioita kuuselle, niin voisi ounastella, että ne saattaisivat jossain vaiheessa kyllä lannoituksesta hyötyäkin. Menopuolen (ja ajanmenopuolen) osalta taas joutuu laskemaan, onko millainen alue lannoitettavissa kerralla ja onko alue ylipäätään liikuttavissa a) helikopterilla b)traktorilla c) vain jalan.
Ollikollille vastauksena, että katsoisin ne päätehakkuuta odottelevat metsät läpi ja inventoisin, onko siellä jotain sellaisia alueita, joissa tuottoa voitaisiin lannoittamalla parantaa ennen päätehakkuuta. Käytännössä tällaisia voisivat olla esimerkiksi edellisessä harvennuksessa hiukan ylitiheiksi jääneet alueet, joissa tukkiosuus rungosta voisi vielä lisääntyä.
Tolopaiselle sen verran, että Tolopaisen (mahdolliset) metsät kannattaa laittaa välittömästi myyntiin esimerkiksi tori.fi:hin, niin säästyy välityspalkkiolta. Jos kuitenkin sijoituskohteestaan ei raaski luopua, kannattaa pohtia, miten saa omistamastaan maasta ja sillä jo kasvavista rungoista mahdollisimman paljon irti. Tällöin lannoituskin saattaa näyttää järkevältä investoinnilta.
Järkevyys riippuu myös metsänomistajan iästä ja pää/sivutoimisuudesta. Jos on isot palkkatulot muualta eikä ole yksityiselämän puolella menoja, niin periaatteessa kaikki mahdolliset alijäämähyvitykset kannattaa ottaa. Saahan rajalinjojen merkitsemiseenkin käytettyä ajokilometrejä, joilla voi vähentää taas palkkatulon verotusta.
Sitten kun alkaa saamaan eläkettä tai muusta syystä poistuu työelämästä, voi sitten ottaa pääomatuloja metsän puolelta tasaverokannalla.
Levittänyt vanhassa pellossa olleeseen T2-kuusentaimikkoon Metsän Kalium-hiventä 2014 ja muutos näkyi jo samana vuonna. Kärsivät ilmeisesti fosforin liikasaannista ja olisko kuparin tms puutteesta (jotka liittyvät siis toisiinsa), kasvoivat kyllä hirvittävästi mutta neulasia puuttui. Levitin taimikkoalueelle ohjeen mukaan ja lopun vajaan säkin jaoin pienemmällä annoksella läheiselle turvemaakuviolle. Nyt kasvavat edelleen hirvittävästi, mutta oksat ja latvat ovat vihreitä.
Sitten kasvatuslannoitusta tehty 2015 VT-mäntykankaalle Metsän NP1:llä. Männikössä pintakasvillisuus reagoi ensin ja männyt vuoden-parin viiveellä käytännössä. Voisin kuvitella, että pienempikin annos kerralla voisi riittää, jos kohde on sellainen, että sinne on helppo levitellä useamminkin.
Samoin 2015 tehty terveyslannoitusta. Koska Rauta-PK:n tuotanto loppui yllättäen, käytetty apatiittia ja kalisuolaa. (Tuhka ei tullut kyseeseen suurten levitysmäärien vuoksi, koska tehty käsin.) Laitettu kalisuolaa 180 kg/ha ja apatiittia 285 kg/ha. Kasvu on räjähtänyt tänä kesänä nuoremmissa suomännyissä, vanhemmissa reaktio näyttää tulevan hitaammin.
Ehkä niin voisi ajatella, että mitä huonommassa hapessa metsä on ollut, sitä hitaammin ja huonommin se reagoi lannoitukseen. Olen kylvänyt joillekin huonommille kuvioille lantaa pienemmällä annoksella ja olen ajatellut, että katson, toipuvatko sillä kasvukuntoon (ja annanko myöhemmin lisää) vai todetaanko tilanne toivottomaksi ja otetaan puru pois puun ja kannon välistä. Tähän nyt joku sanoo jotain kannattamattomasta metsätaloudesta, mutta nämä on tosiaan näitä tilanteita, joissa on juuri näitä ”puolikkaita säkkejä” jäänyt jostain hankkeesta.
Tämä olikin kiinnostava tieto. Periaatteessa voisi kuvitella, että ensi vuonna sitä kaveria ei tarvita ollenkaan, koska se robotti jo itse muistaa, miltä alueelta sen piti leikata ja miltä ei plus että mitä pinnanmuotoja siellä oli. Jos siis on tarpeeksi fiksu robotti.
Tottakai taimikonhoito on paha tehtävä, koska tietysti puissa on laatuvikoja ym., joiden erottaminen voi olla hankalaa robotin näkökulmasta, tai siis robotille kestää vähän kauemmin opettaa, mitä sen pitäisi tehdä ja olla tekemättä. Toisaalta jos taimikonhoidossa robotti jättää satunnaiset 2000 runkoa hehtaarille tasavälein ja valitsee näihin 2000 runkoon pääasiassa sellaisia runkoja, joissa on neulasta muistuttavia elementtejä, voidaan sitten kysyä, että jääkö taloudellinen tappio sittenkään kovin suureksi (ensiharvennustuotto vs raivauskustannus), jos toisaalta oletettaisiin, että robotti olisi halvempi kuin ihminen raivaussahan kanssa. Äiteeni sanoi jo kultaisella 80-luvulla, ettei ”mikkään oo niin kallista ku viaraan tyä”, eikä kehityksen kulku ole ainakaan muuttumassa sen asian suhteen.
Nythän meillä siis on jo robotti-imureita ja itseohjautuvia ruohonleikkureita ja toisaalta laserkeilaus, jonka avulla voidaan tunnistaa puulajeja sujuvasti.
Olisiko siis näin, että 5 vuoden kuluttua käydään vaan viemässä lanka kuvion rajalle (jos sitä ei muuten tunnista) ja sitten viedään härveli metsään surruuttelemaan sinne itsekseen? Johonkin metsäautotien kääntöpaikalle voisi sitten viedä jonkun aurinkokennoilla päällystetyn pakettiauton, josta pikkukaveri voisi hakea välipalaa kun omat akut ehtyvät? Voi tietysti olla, että aluksi pitää itse olla raivaussahan kanssa tekemässä naapurikuviota, jos raukka sattuu kellahtamaan maastossa kumolleen? 😀
Kilpailulainsäädäntö on ylipäätään aika lailla EU:sta peräisin ja sen pääpaino on enemmänkin myymisessä kuin ostamisessa. Tämä näkyy myös esimerkiksi maapolitiikassa ja vähittäiskaupan sisäänoston nykytilassa. Lähtökohta on aika lailla se, että kilpailuvirastolla on toimivalta ja intressi toimia vain niissä asioissa, joissa sille on se nimenomaisesti annettu.
Odottelen jännityksellä, miten tulevat oikeudenkäynnit aiheesta etenevät. Perusongelma on juuri se, että vahingonkärsijällä on lähes aina todistustaakka siitä, miten paljon ja millaista vahinkoa on kärsinyt ja siitä, että hänen kärsimällään vahingolla on asianmukainen syy-yhteys niihin toimiin, joita vahingon aiheuttaja on tehnyt.
Ennen kun keskustelu kääntyy hirvivahinkoihin, niin kannattaa muistaa, että eläimethän ovat siis juridiikan kannalta esineitä, joiden pahoista teoista vastaa niiden omistaja, ja tässä tapauksessa omistajaa ei taida löytyä. Ainoa poikkeus taitaisi olla, jos hirvet opettelisivat tekemään jotain ihmisille vaarallisia terrori-iskuja. Silloin saattaisi jokin järjestö tms. ilmoittautua omistajaksi.
Verohallinnon yhtenäistämisohje 2016 verotusta varten, kohta 4.1.10. Varsinaista tietoa ei ole enempää kuin mitä tuolla lukee.
Jotenkin tuntuisi oudolta, että kuljetuksesta saisi vähennykset kahteen kertaan, mutta ei ole tietoa, koska ei ole tullut koskaan tehtyä toimituskauppaa tehtaan portille, johon tämä rinnastuu, jos ajatus on, että klapit toimitetaan asiakkaalle asti.
Osaako joku muuten sanoa, voiko klapienteon hankintatyötä jakaa verohyödyn saamiseksi kahdelle vuodelle? Jos siis 250 kiintokuutiota ajetaan pois metsästä joulukuussa ja pienitään klapeiksi helmikuussa, onko hankintatyötä tehty molempina vuosina?
Luin myös ennakkopidätyksestä. Oliko siis niin, että yksityishenkilön ostaessa (poltto)puuta yms. raja on 1500 euroa / vuosi (per ostava yksityishenkilö), mutta toisaalta muuten puukaupan raja on 100 euroa?
Tottakai on niin, että pienistä kaupoista tulee aina pienet verot, ja niitä ehtii säätää verottajan kanssa sitten jälkikäteenkin ei verottajan intressissä ei ole näperrellä, kun ei ole pelkoa siitä, että jää suuret verot saamatta 😀