Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Se on väärä lähtökohta jk kasvatukselle, jos tuuli kaataa ja heinä kasvaa.
Ei ole huomauttamista jaksottaiseen metsänhoitoon ja esitettyihin lukuihin. Omista metsistäkin on suurin osa jaksottaista metsänhoitoa, mutta on myös jk metsänhoitoa ja tyytyväinen olen ollut molempiin. Häiritsee ns. ”parhaat jk asiantuntijat”, joilla ei edes ole omia jk metsiä, mutta asiantuntemusta tuntuu riittävän. Saahan sen tiedon muutenkin, mutta esitetään myös poskettomia väittämiä. Voi olla, että menee enemmän kloppauksen puolelle. Niin tuon luulisi, jos olisi niitä omia jk metsiä, sieltä tulisi tarkat analyysit ja laskelmat myös jk metsänhoidosta ja ei jäisi yleisiin hatelikkoihin vertaamiseksi.
150 m3 on ihan hyvä puustopääomaksi peitteisessä metsänhoidossa. Valtakunnan metsissä keskipuusto on n. 120 m3. Eihän jk metsänhoidossa ongelma ole keskipuuston säilyttäminen, vaan tuloksen kannalta, paljonko on myyntiä keskipuuston yli. Sama se on jaksottaisessa metsänhoidossa. Voihan vertailu lähteä vaikka keskipuustosta ja moneenko jaksottaisen kiertoa halutaan verrata. Yhden kierron keskipuustoilla antaa jo tuloksen.
Vaikea on jk metsänhoitoa tunnistaa, sillä jk vaihtoehtoa tarjoillaan edelleen taantuvana hoitomuotona. Hoidettuna ei sitä ole ja kestää vertailun, niin kuvio kuin tila kohtaisesti. Samat puustomäärät siellä on molemmissa ja hoidettuja hoitomuotoja ovat molemmat. Jos ja kun, jk vaihtoehtoa ollaan käynistämässä avovaiheesta, myös vertailun voi käynnistää sieltä. Verrata jaksottaisen x-kiertoa, peitteisen metsänhoidon kiertoon.
Hyvä kysymys Suorittava porras: Pitäisikö tuohon uskoa, jk on mielikuvituksen tuotetta. Yhtä paksua satua, ei sovellu hakamaille ja ei vanhoille kaskipohjille. Sitä paremman tuloksen antaa mitä vahvemmalla maapohjalla on. Juuri epäonnistuneiden harsintojen ja epäonnistuneiden viljelyn pohjille on paljon tullut tehtyä peitteisen metsänhoitoa. Hoitohakkuu on riittänyt, eli monitahoista voi olla tämä metsänhoito ja vähintään jaksottaisen tuloksiin on päästy. Metsänhoitoa enemmän vaikuttaa puukauppa ja korjuun logistiikka, minkä laista metsänhoitoa ollaan valmiita toteuttamaan. Ja miten sopii kenellekin.
Huonosti uusiutuvat metsät kannattaa suosiolla jättää keinollisen uudistamisen piiriin. Sellaisia ilmeisesti myös Timpan metsät ovat, niin olet kertonut. Tämä oli lähtökohta aikoinaan myös julkilausumassa, jossa uusiutumattomat metsät otettiin keinollisen uudistamisen piiriin. Sen sijaan uusiutuvat metsät, kuten hakamaat, vanhat kaskipohjat ja vastaavat tuottavat tulosta edelleen. Peitteinen metsänhoito oli sallittua ja on sallittua tänäkin päivänä, pitkän sulkuajan jälkeen. Tuohon kysymykseen: Miksi tavoitella? Perinteisesti ja sanoisin ympäristöön ja ilmastoon kohdistuvat paineet edellyttävät kaikkialla tekemään muutosta. Kannattaako metsienkään osalta pullikoida, sillä asiosta päätetään joka tapauksessa ja niissä pöydissä kannattaa olla mukana. Muutos luonnossa ja ympäristössä taitaa olla väistämätön ja päätökset isoissakaan pöydissä tuskin ovat väistämättömiä.
AJ: ”Sen voinemme uskoa että aloitustilanteessa sopivan erirakentainen harvahko (tuuli ja valo-olosuhteisiin sopeutunut) sekametsä voidaan hakata kerran onnistuneesti”. Siinä se juju onkin, jatkuvuutta ei luvata ja eihän sitä jatkuvuutta usein edes ole, vaikka ohjeet ja laki niin edellyttävät. Siinä mielessä jk metsää ei ole syytä lähteä perustamaan, ainakaan uusiutumattomaan pystymetsään. Jk metsän edellytys on luontainen, sitä joko on tai sitä ei ole. Ihannetilanteessa riittää jk metsän kehityksen ja kasvun ohjailu. Tällä hetkellä, kun jk metsiä ja sen harrastajia ei ole, alkuun pääsemisessä auttaa metsä itsessään, sen luontainen tarjonta ja esim. metsään (sukkesioon) kodistunut vaurio, joka muuttaa metsän kehityskulkua. Se voi esim. olla tuulivaurio tai liiallinen harsinta. Ensimmäinen vaihtoehto ei välttämättä tarvitse olla avohakkuu.
Aivan oikein, jos sieltä ei tule kuin aivopieruja, on syytä ymmärtämättömiä optettaa. Unelmiako on toteutettu, kun on hyväksytty jk metsälakiin. Niin tuon luulisi, että on ollut selvät laskelmat ja faktat olleet olemassa. Onko sitten toteutuneet, sitä voidaan arvioida. Selviä faktoja on kyllä annettu, mutta taitaa mennä sekoiluksi jaksottaisen puolesta. Ei kelpaa edes tutkija Timo Pukkalan tulokset, sitä pitää ihmetellä. Ei ole antaa lukuja vertailupohjaksi, joita olen saanut vieraan palveluksessa aina 60 luvulta lähtien ja omista metsistä vajaan 20 vuoden ajalta. Niistä ei ole vielä lukuja annettavaksi.
