Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Aegolius on siinä oikeassa, että lain ja metsänhoidon suositukset lisäävät kuusi metsiä. Laki ja hoidon ohjeet eivät kuitenkaan pakota toimimaan näin. Antaa vapauden toimia tarkoituksen mukaisella tavalla. Jk metsän hoitooni kuuluu myös avohakkuu.
Männyllä on alkamassa syksyn riihen puinti. Sillä ei ole vaikutusta metsänhoitoon, mutta metsien väriloistoa se lisää. Sen sijaan varsinaisella ruskalla vaikutusta on. Metsänhoidon rästeistä se ainakin kertoo. Toisaalta rästit voivat olla hyväksi, saadaan sekametsiä ja saadaan myös mäntyä sekaan, eivät ole jäämässä pelkiksi kuusikoiksi. Toisaalta ei se ole haitta sekään, jos viljellään kuusikoita.
Ruskan loisteesta ei ole vielä jatkuvan kasvatuksen metsiksi. Lain sallimasta hoitomuodosta on vielä alle 10-vuotta. Siinä ajassa jk-metsät eivät ole ehtineet kehittyä ja tilastojenkin mukaan jk-metsien hakkuut ovat vähäisiä. Sitä ovat myös käytännön tuloksien osalta, niitä ollaan kuitenkin vaatimassa.
Tuosta AJ:n 1870-luvun linkistä pääseekin sopivasti jatkuvaan kasvatukseen. On meillä sentään kuusi, joka uudistuu varjoon ja mänty, jolla voidaan uudistaa puolivarjoon. Eroopassa tilanne on parempi, siellä uudistaminen onnistuu ilman avohakkuuta ja poimintahakkuiden ohjaamana. Ei se toivotonta ole meilläkään, mutta voi olla, että avohakkuita hyväksi käyttäen päästään parempiin tuloksiin?
Tasarakenteinen metsänhoito perustuu viljelyyn ja sen jälkeiseen taimiston hoitoon, jossa kaikki lehtipuut poistetaan. Tämä on se jaksottaisen metsänhoidon perusajatus, jota on käytetty ja jolla on päästy hyviin tuloksiin. Saadaan tasarakenteisia, lähinnä yhden puulajin metsiä ja suhteellisen vähillä kustannuksilla. Esim. risujen keruun ja kantojen noston jälkeen saadaan muokkaus kustannuksissa säästöä.
Samoista lähtökohdista voidaan aloittaa myös jatkuva kasvatus. On tullut uudistettua vanhoja kuusikoita. Kantojen noston jälkeen kylvö sekasiemenellä, jossa lähtökohtana on sekapuustot ja monikerrosmetsät. Pioneeripuut eli valopuut lähtevät omaan tahtiin ja kuusi tulee viimeisenä. Taimikon hoito ohjataan tähän suuntaan.
Tuolla aiemmin Visa kysyy nollakustannuksista. Tässä on yksi esimerkki, kun on omat siemenet ja omana työnä tehdään kylvöt ja taimistojen hoidot, nollakustannuksilla mennään. Jalostushyöty jää saamatta, mutta saahan kemeran kannustinhyötynä myös jk metsille.
Kannattaako lähteä vertailemaan metsänhoidon paremmuutta, kun tuloksia ei tavan metsänomistajalla ole antaa. Metsänhoito on muutenkin pitkissä kantimissa, menee helpoisti seuraavalle sukupolvelle ja jopa sen yli.
Tiukkaa pohdintaa Kertulta. Aegolius, ei ole esitetty, että ”vähennyskelpoinen kulu on puuntuottajan tuottoa”, ei myöskään alvin osalta. Näin se on ”ymmärretty” ja käytetään häikäilemättä ”faktana” oman agendan puolesta. AJ, jos toimit tämän keskustelun ohjaajana ja haet vastauksia, niin kuin olet ilmaissut. Puolueeton pitäisi olla, eikä ohjata keskustelua kollekion agendan puolesta.
Ei ole väitetty takaisinmaksuaikaa 100 % tuotoksi tai aloituksen puustopääomaa tuottamattomaksi. Kliseinä menee, mutta jk metsän uudistaminen nolla kustannuksilla on enemmän tätä päivää. Kun operoidaan varttuneissa metsissä, luonnon taimistoilla tai nuorissa kehityskelpoisissa metsissä. Miksei myös avohakkuualueella, saadaan tuottava metsä aikaiseksi, joka ei häpeä laadussa ei myöskään metsän tuottoina. Omana työnä tehtynä kysymys on tulosta, ”tili” metsänhoitotöistä (täsm. klo 7.30) ja on ostopalveluina kulu. Kustannukset ovat tietenkin vähennys kelpoisia, myös alvit. Jk metsissä voidaan operoida lähes nolla kustannuksilla, ostopalveluja on vähemmän.
Tuossa hinnastossa latvusmassa on koko maan kohdalla 6 euron ja etelä-suomi 7 euron luokkaa.
Nuo väittämät 10 000 euron paremmasta hinnasta, 50 % puuston paremmasta kasvusta tai tupla tuotoista, ovat kliseitä, joita viljellään. Aivan hyvin voidaan väittää tuplat jk tuottona ja että on tuplat myös metsän ulkopuolella.
Jk:n aloituspääoma voidaan kuitata aikanaan päätyvästä avohakkuusta ja jk voidaan aloittaa jälleen avohakkuusta. Metsiä voidaan hoitaa monin eri tavoin ja ihan riippumatta siitä mitä ovat.
Puuki jk metsän tappion tai laskelmissasi takamatkan voi osoittaa myös kasvatettavilla puustopääomilla. Paljonko viljelyn aloituksen nollatuloksen pitäisi tuottaa kiertoaikana tai vaikka kahden kierron päähän. Tuskin aloituksen alikasvokset pärjää puustopääomille vertailussa.
Timppa periaatteessa toteutat metsissäsi jatkuvaa kasvatusta. Eihän jk olennaisesti poikkea jaksottaisesta mertsänhoidosta, kun toimitaan puustopääomilla ja jatketuilla kiertoajoilla. Metsänhoitoon sisältyy kuitenkin kummajainen lakirajat, jolla on helppo perustella metsänhoidon paremmuutta. Ja eihän siinä väärässä voi olla. Uuteen metsälakiin on saatu harsinta uudessa muodossaan, joka pitäisi saada kumottua tai vaatii ainakin tarkentamista hoidon osalta. Paljon roiskitaan lakirajoille ilman hoidon tarkoitusta, jopa ensiharvennuksia käsitellään? Jk on paljon muutakin ja puustopääomilla kasvattaminen on eri asia. Siinä päästään hyviin tuloksiin ja on täysin vertailukelpoinen muuhun metsänhoitoon verrattuna.
Timppa muutti se julkilausuma, sen kautta tultiin avohakkuun kulttuuriin ja ns. metsäsodan kautta jk sulkuun. Sulun aikana metsien uudistaminen hoidettiin avohoidon ja jaksottaisen metsänhoidon kautta. Sillä on vaikutusta nykyiseen metsänhoitoon. Tuskin oli tarpeen sulkea metsänhoitoa hoitotavan perusteella. Omassa toiminnassani käytän molempia. Kysymys on metsänomistajakohtaisesta valinnasta metsänomistajan omissa metsissä. Samassa metsässä siinä mielessä, että valtaosaltaan metsiä hoidetaan yhden vaihtoehdon varassa. Ja kyseenalaisessa tilanteessa siinä mielessä, että molempiin vaihtoehtoihin sisältyy samoja (samat) elementit. Myös tuottojen osalta, koplataan vähän puolelta jos toiselta?
Timppa metsänhoidollista harsintaa ei ole tuomittu, ei myöskään muuta harsintaa. Wikipedian mukaan määrämittaharsinta kiellettiin, mutta laki on kumottu 1990 luvulla. Nykyinen metsälaki sallii jatkuvan kasvatuksen eli harsintahakkuut. Wikipedia ryhmittelee harsintahakkuut seuraavasti: 1) Lohko paljaaksi 2) Kaistale paljaaksi 3) Vyöhyke paljaaksi, edellä mainitut alakohtineen, kuten siemenpuut ja 4) Poiminta harsinta eli varsinainen harsinta, joka jaotellaan edelleen yläharvennukseen, alaharvennukseen, harsintaan, määrämittaharsinta ja metsänhoidollinen harsinta.
Ovat metsänhoidon elementtejä, joita ei ainakaan tässä Wkipedian ryhmittelyssä eritellä (eriytetä) metsänhoitotavan perusteella. Harsinnan ryhmittelystä löytyy myös jaksottaisen metsänhoidon olennaiset elementit samasta paketista ja on toteutettavissa ns. samaan metsään.