Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Arvo Kettunen on yksi harvoja jk metsän ansioituneita guruja. Voiko kuitenkaan yhden epäonnistuneen metsän perusteella tehdä johtopäätöksiä. Rouva fortuna voi puuttua peliin. Jostain syystä tässä Konneveden tapauksessa kävi näin?
Suorittavan portaan esimerkki on kyllä varoittava esimerkki. Hän viittaa systeemivirheeseen. Olihan Konneveden metsän poistuma 175 m3/ha, se on paljon ja kohdistui vielä valtapuustoon. Jäävä puusto oli alempiarvoista puustoa (100 ?) ja se on vähän. Yleensä liian voimakas harvennus kerralla muodostuu kohtalokkaaksi ja kun se kohdistui vielä jaksottaisen kasvatusmuodon umpimetsään ja valtapuustoon. Yleensä harsinta (poimintahakkuu) on huomattavasti maltillisempaa ja kasvamaan (lihomaan) jätetään myös valtapuustoa. Jäävä puusto 200 mottia olisi jo lähempänä optimia. Onnistumisen kannalta eduksi muodostuu, jos metsä olisi jk kasvatuksen piiriin kuuluva tai sen piirissä jo pitempään ollut metsä.
Suorittava porras: ”Pitäisi verrata keskenään kymmeniä vuosia jk:lla kasvatettuun puustoon saman verran jaksottaisesti kasvatettuun verrattuna”. ”Tällä hetkellä hommassa on pahasti ryöstöviljelyn makua…” Ja viittaa systemaattiseen virheeseen. Näin on, tuskin on oikea tapa perustaa jk- metsää ”jaksottaisesti aikaansaatuun päätehakkuukypsään metsään”. Ainakaan lakirajoille harsittuna ja uudistumisen edellytyksiä vaille olevaan metsään. Hallittu jk metsänhoito on aivan muuta ja eihän niitä hoidettuja jk metsiä, ainakaan kauemmin jk:n piirissä kasvaneita metsiä ole.
Veikkaan että faktatieto on tutkimuksessa ja jk metsänhoidon kokemustieto jää pakostakin sulkuaikaa edeltävälle ajalle. Ajalle jolloin peitteistä metsänhoitoa vielä käytettiin. Uusi metsälaki (2014) tuskin vielä vastauksia antaa.
Eri-ikäistä puustoa on myös jatkuva kasvatus ja sehän on hyvä asia, jos jatkuva kasvatus voidaan sovittaa metsänhoitoon. Eihän tavan metsänhoito tarkoita, että kaiken on oltava jatkuvaa kasvatusta. Jatkuvan kasvatuksen pioneereja on ja myös tutkimus selvittää, mutta myös tavan metsänhoidossa osa metsänhoidosta voi olla jatkuvaa kasvatusta. Lähinnä normimetsänhoidossa kohteita, jotka ovat metsähoidon kierrossa sellaiseksi muodostuneet. Pidän tuhlauksena, jos esimerkiksi avohakkuun kautta otetaan jaksottaisen metsänhoidon piiriin kohteita, joita vieroksutaan metsänhoitotavan vuoksi, mutta jotka tuottavat myös jatkuvan kasvatuksen metsänä ja yltävät kokonais vertailussa hyvään tulokseen. Toinen asia on sitten metsänhoidon yhteen sovittaminen. En usko, että metsänhoidossa pidemmän päälle voidaan jatkaa metsänhoidon eriyttämisen linjalla.
Kehitysluokkajakauma on ymmärrettävä jaksottaiselle metsänhoidolle, mutta ei enää jk metsänhoitoon. Metsänkoitomuotonakaan eivät ole synonyymejä keskenään, sijoittuvat ja ajoittuvat eritavalla metsään. Metsään.fi ohjemassa on yhdistelty eri kehitysluokan ja käsittelyvaiheen metsiä suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Luodaan edellytyksiä jaksottaiselle metsänhoidolle, jotka saadaan ajan tasaiseksi ajan kanssa tai sitten avohakkuuna nopeammalla aikataululla. Palvelee kuitenkin huonosti muuta metsänhoitoa ja tällaisessa omavaltaisessa ohjauksessa aina voi kysyä, onko metsäviranomaisen asia mennä ohjailemaan metsänomistajan metsiä ja siellä toteutettavaa metsänhoitoa.
Pidän arveluttavana noita jk:n alempia hintoja ja siitä tehtyjä laskelmia. Metsän uudistaminen jk metsäksi menettelee, jos jäävä puusto on kehityskelpoista. Vaihtoehtohan on avohakkuu ja viljely. Näitä on tehty ja havaintoa alemmista hinnoista ei ole. Päinvastoin, on maksettu avohakkuuta vastaavasti ja myös yli taulukko hintojen. Ostajat eivät myöskään ole eritelleet metsänhoitotapaa ja jäävästä puustosta ja taimistoista on voitu sopia. Kauppatavasta parhaimmillaan myös, toimituskauppana eli hankintana. Pidän vähän kohtuuttomana näitä väittämiä jk:n alemmista hinnoista, eräänlaista mainostamista sekin.
Juuri näin Metät kunnossa! Nykyinen metsälaki sen sallii kerman kuorinnan. Ennen aikaan metsänhoito oli säänneltyä, puustopääomat säilyivät ja myös peitteinen metsänhoito toimi sen aikaisissa metsissä. Tällä hetkellä metsänhoito on vapaata ja jättää kusymysmerkkejä.
Väitetään jopa, että metsän uudistuminen ei ole ennakoitavissa, tällainen luonnon tapahtuma ei ole havaittavissa. Siihen aikaan kun peitteistä metsähoitoa vielä harjoitettiin. Metsää ei avattu (pienaukko) jos taimistoa ei ollut olemassa. Ei myöskään harsittu lakirajoille (vastaa suunnilleen siemen- tai suojuspuuhakkuuta), ellei metsän uudistumiselle ollut takeita. Kasvunsa päättäneet ja uusiutumattomat metsät uudistettiin avohakkuun ja viljelyn avulla.
Kysymykseen kerman kuorinnasta, kontra metsän uudistumisen turvaamisesta. Metsä uudistuu myös luontaisesti, jos siihen halutaan panostaa ja noudatetaan tiettyjä normeja. Mutta valitettavasti metsälaki turvaa myös kerman kuorinnan. Toisaalta onhan virhe korjaavissa, ottamalla metsä uudelleen viljelyn piiriin. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että ”jokinlaisella” vesakolla ja pusikolla voidaan metsän kasvatusta jatkaa. Tai laittaa metsä kiertoon, sekin on valitettavan yleistä. Voi jättää myös korkoa kasvamaan.
Mitä tästä voidaan oppia. Metsän uudistuminen on ennakoitavissa ja se voidaan myös lainsäädännöllä turvata.
Metsä myös yllättää ja ihan riippumatta siitä, minkä hoitomuodon metsässä ollaan. Taimistojen muodostumista voidaan myös ohjata. Kannattaako myöskään hirttäytyä avohakkuuttomaan, taimistojen muodostumisen kannalta vaikuttaa jo paljon valoisammalta. Avovaiheen kautta taimistoja suorastaan tulvii. Kannattaako myöskään arvostella tutkimusta, eihän tutkimusta voida pitää metsänhoidon vastaisena.
Kyllä peitteinen metsänhoito on ihan hyvä vaihtoehto eri muodoissaan. Vaihtoehto vastapainoksi vaikka ennen aikaisille Mera ohjelmille, jotka johtivat jaksottaisen vaihtoehdon valta-asemaan ja ns. jatkuvan kasvatuksen vuosikymmeniä jatkuneeseen sulkuun. Ja jonka käyttöä tällä hetkellä opetellaan. Kuvitellaanko, että perinteisellä jaksottaisella metsänhoidolla ilman joustoja, tullaan hallitsemaan Suomalaita metsänhoitoa. Epäilen.
