Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä hybridimalli eli vapaakasvatus on ihan hyvä malli. Sitä käytettiin ennen ns. metsäsotaa menestyksellisesti. Liiallista harsintaa rajoitettiin ja metsäohjelmilla, kuten Meraohjelma edistettiin metsänviljelyä.
Kummajaiseksi muodostui avohakkuuton metsänhoito. Eihän Suomessa ole koskaan harjoitettu avohakkuutonta metsänhoitoa ja tuskin koskaan tullaan harjoittamaan. Vuosikymmeniä kestäneen sulun aiheeksi kuitenkin saatiin ja vielä metsälakiin ja metsänhoidon ohjeisiin eriytettynä.
Eihän alan tutkijat, kuten Lähde ja Pukkala ole vaatineet avohakkuutonta metsänhoitoa. Aihe kuuluu heidän tutkimusaiheeseen, se on eriasia, mutta siitäkin huolimatta avohakkuutonta käytetään ”metsänhoidon vastaisena”. Eräänlaisena sulkuna, olkoon nyt vaikka metsän vapaalle kasvatukselle.
Yleensä taimettumista tapahtuu metsissä niin jaksottaisen kuin jatkuvan kasvatuksen metsissä. Samoin muodostuu eri-ikäisrakenteisia metsiä molempiin. Kannattaako yleensä väitellä tällaisesta aiheesta, ei ainakaan siitä, mihin hoitomuotoon metsä hallinnollisesti mahdollisesti kuuluu. Metsät uudistuvat ja niitä uudistetaan, onko tarpeen kirjata edes lakiin tai metsänhoidon ohjeisiin, ainakaan eriteltynä ja tarkasti erillään pidettäväksi. Tuohon kysymykseen mitä tarkoitetaan metsänhoidon eriyttämisellä. Halinnollisesti ja kirjanpidollisesti metsänhoidon eriyttäminen tulisi lakkauttaa ja laatia yhtenäisohjeet.
Timppa olen metsänhoidosta kanssasi samaa mieltä. Sillä erolla, että metsät joista olen kirjoittanut, eivät olleet harsinnalla pilattuja. Ovat jo siihen aikaan olleet hoidettuja, on käytetty luontaista ja keinollista uudistamista ja edelleen kasvatusta pitkällä kierrolla. Niin kuin olet itsekin tämän hetkistä metsänhoitoasi kuvannut. Saadaan säästöä metsän uudistamisen ja hoidon kustannuksista. Tässä puhutaan likipitäen samoista asioista. Siitä syystä olen vierastanut metsänhoidon eriyttämistä, kun sitä voidaan toteuttaa samassa metsässä eriyttämättä.
Tiedä sitten mistä on tullut tämä vavohakkuuton vaihtoehto. Se ei ainakaan ole todellinen. Voi olla metsänhoidon historiaan, olisiko ns. metsäsodasta aiheutuva, jonka paikkansa pitävyydestä voidaan olla montaa mieltä. Poikkeuksellista ainakin on, että sen osoittamiseen tarvittiin vuosikymmeniä jatkunut siirtymäaika.
Timppa Kemeraa maksetaan tappiollisesta nuoren metsän hoidon ja korjuun kustannuksesta. Taimiston perustamisen, sen hoidon ja korjuun kustannuksesta. Ei mahdollisesta jk metsänhoidon alemmasta puun hinnasta tai kaliimmasta korjuun kustannuksesta, niin kuin tapoinasi pidät. Ja mitä Puuki laskelmillaan todistaa. Tässä mielessä ns. jatkuva kasvatus tulee toimeen omillaan, kuolettaa omat kustannuksensa ja tuottaa tulosta, joka varttuneissa metsissä, riittävällä puustopääomalla ja kiertoajalla on vertailu kelpoinen.
Valitettavasti minun on tuotettava Aegoliukselle jälleen pettymys. Metsänhoidon ohjeissa toki jatkuva kasvatus hoitomuotona määritellään erikseen. Sen määrittelyyn on käytetty paljon vaivaa, miten se muuten sitten voisi ollakaan? Esim. puukauppa ja Kemera eivät jatkuvaa kasvatusta tunnista. Ei ole olemassa jk puulle omia hintataulukoita tai Kemerassa omia tukimuotoja. Jos pidetään välttämättömänä jatkuva kasvatus hoitomuotona määritellä erikseen, pitäisi myös sen käyttö, hoitomuodosta maksettavat korvaukset määritellä erikseen.
Toisaalta mikä erottaa nämä hoitomuodot toisistaan. Ei mikään, päällekkäisistä hoitomuodoista on kysymys. Mikä ero on esim. edelleen kasvatettavalla taimistolla. Onko se jaksottaisesta metsästä tai jk metsästä. Mikä tunnistaa poimintahakkuun ylispuukakkuusta, väljennyshakkuusta tai siemen/suojuspuuhakkuista, kaistaleista? Tai onko aukon koko suurempi tai pienempi. Kannattaako nähdä vaivaa metsänhoidon erittelyyn, kun metsänhoitoa voidaan toteuttaa samassa metsässä.
Se on ihan ”totta”, että metsänhoidon ohjeet on vielä lukematta ja on jäänyt puutteelliseksi kouluttautuminen muutenkin. Se voi johtua siitä, että meillä lapsuuden kodissa oli monta hevosta. Risukarheilla ajeltiin pitkin metsiä jo siihen aikaan. Ei ole avautunut oikein vieläkään, mikä ero on jaksottaisella metsänhoidolla ja jatkuvalla metsän kasvatuksella. Mutta aikoinaan faija tuumasi, kun seurasi touhujani ja voi olla että hieman opastikin. Kyllä sinusta vielä metsämies tulee, kun pienenä poikana lehmihaassa leimasin päreellä kaikki puut lehmän paskalla. Meni oppi perille, kun leimat kuivettuivat ja karisivat pois. Seuraavana päivänä sai leimata kaikki puut uudestaan.
Savon korkeudella juurikäävästä ei juurikaan ole haittaa ja kirjanpainaja tuhoja on pitänyt seurata. Onneksi ei ole ollut havaittavissa, mutta tiedä sitten miten kauan.
Olikohan tuo aloituksen jatkuvan kasvatuksen metsä todellinen. Epäilen, siellä puhutaan huonolaatuisista kuusen ja koivun kärähköistä ja elpymisen ja kasvun puutteesta. Kieltämättä, näitä tallaisia ”koealoja” tehdään metsälain ja metsänhoidon ohjeiden sallimissa rajoissa ja eihän tälläkään metsällä ollut tulevaisuutta. Jatkuvassa kasvatuksessa säästetään parasta puustoa. Huonot poistetaan ja tehdään poimintahakkuuta sadonkorjuuvaiheeseen ehtineessä puustossa.
Lapissa näkee hyviä männyn taimistoja avovaiheen ja maanpinnan rikkomisen kautta muodostuneita. Mutta myös jk vaiheen kautta muodostuneita. Mänty ei taimetu metsän alle sielläkään, vaatii väljemmän tilan ja hyvät valo-olosuheet. Maanpintaa on rikottu joskus sellaisillakin vempeleillä kuin kantokoukulla ja risukarhilla.
Keskustelu metsänhoidon paremmuudesta on lukkiutunutta, mennään sitoumusten varassa, mitä ne sitten ovatkin. Toivottavasti ei kuitenkaan vastakkainasettelu ole se varsinainen keskustelu mitä käydään.
Tuskin Suomen metsät tulevat hoidetuksi viljelymetsätalouden varassa. Tarvitaan myös vaihtoehtoinen malli täydentämään metsänhoitoa. Jatkuva kasvatus, millä nimellä ja miten sitä toteutetaankin, sitä tarvitaan ja on hoitomuotona mahdollista toteuttaa kaikkialla metsissä. Sen vaikeus kuitenkin on ja korostuu pitkän yli 50 vuotta kestäneen siirtymäajan jälkeen. On myös näitä yhteiskuntaan, poliitiisia ja taloudellisia vaatimuksia. Myös teollisuuden vaatimus metsän kasvatuksen osalta ja teollisuuden vaatimus puuhuollon toteuttamisen osalta.
Ennen aikaan Mhy:n ”neuvojan” toimialueen rajan sai tarkistaa pitäjän rajasta. On vain hyväksi, että kuusen luontaista uudistamista ei edistetä. Sitä tehdään kohtuuttomasti muutenkin. Hirviongelma on pakottanut kohtuuttomasti viljelemään kuusta ja eihän uuden metsälain suositukset tee sitä helpommaksi.
