Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Siinäpä sitä on pähkäilemistä. Eihän hankintakauppa voi kilpailla pystykaupan kanssa, vaikka kilpailun kannalta se olisi välttämätöntä. Miten hankintakauppa voi kilpailla, kun otetaan huomioon metsänomistajien markkinaosuus ja varsinainen kilpailu, josta puhutaan täysin eri asioista.
Eihän puun ja korjuun kilpailuttaminen pystykaupassa ole metsänomistajien kilpailuttamista. Metsänomistajien kilpailu toteutuu vasta sen jälkeen, kun metsänomistajien puuntarjontaa ja korjuuta aletaan kilpailuttamaan. Hankintakaupasta siihen ei ole ollut vuosikymmeniin ja eihän metsänomistajien kilpailuttamisesta enää edes puhuta, korkeintaan jostain työn jäljestä, hyvästä metsänhoidosta tmv. jotka varsinaisesti eivät ole metsänomistajien kilpailuttamista.
Ettei vaan kysymys ole sossujen valinnasta.
Pitäähän Visakallon ja Mehtäukon ymmärtää se, että onhan metsänomistajan päästävä kilpailemaan puun hinnasta, kuin myös korjuun hinnasta. Ettei tarvita teollisuudelle oma hinnastonsa ja metsänomistajille oma hinnastonsa. Erilliset sopimukset ja oma logistiikkansa, jotka eivät edes kilpaile keskenään.
Ei tarvitse arvailla, kumpi leiri tuottaa paremmin. Metsänomistajille maksetaan heikommin ja metsänomistajille myös jäävät kaikkein heikoimmat kohteet.
Lähtökohta on, että metsänomistajien on päästävä kilpailemaan kaikesta, myös niistä avohakkuista. Se edellyttää rakenteellisia uudistuksia puukauppaan. Siirtymistä pystykaupanjärjestelmästä toimituskauppaan, jossa sopimusurakoitsijoiden ohella myös metsänomistajat pääsevät toimittamaan puuta teollisuudelle. On se mahdollisuus oltava myös metsänomistajilla ja metsänomistajien leirissä.
Metsänomistajat vaativat muutosta. Metsänomistajien markkinaosuus on enää tuon 10 prosentin luokkaa ja vaaditaan senkin lakkauttamista. Puukauppa ja korjuu on monopolisoitu ja minä en ainakaan usko, että kollektiivi tulee lunastamaan puukaupan ja korjuun haltuunsa.
On palattava hankintakauppaan ja sen edunvalvontaan.
AJ. Eihän pystykaupan kilpailuttaminen puunostajilla tarkoita sitä, että metsänomistajat kilpailuttaisivat itseään puuntoimittajina. Valtakirjalla kilpailuttaminen ei lisää metsänomistajien markkinaosuutta. Päinvastoin, markkinaosuus jopa kapenee, sillä Mhy:set kilpailuttavat valtakirjalla ja tyytyvät muutaman euron lisään ja se on sitten siinä, niin kuin Jätkä tuolla edellä opastaa.
Nykyisellään kysymys ei ole metsänomistajien puun ja korjuun kilpailuttamisesta, vaan kilpailijan, teollisuuden puun ja korjuun kilpailuttamisesta. Metsänhoitoyhdistys tekee sen metsänomistajien puolesta ja teollisuus maksattaa kustannukset metsänomistajalla.
Että päästäisiin kilpailuneutraaliin tilanteeseen. Se edellyttää kauppatavan muutosta, siirtymistä toimituskauppaan ja tienvarsi hintaan. Silloin myös metsänomistajat pääsevät puuntoimittajina kilpailuun mukaan, toimittamaan ja korjaamaan puuta teollisuudelle, siinä kuin muutkin puuntoimittajat.
Siinäpä se, ”miksi ei oteta käyttöön tienvarsihinnoittelua, luulisi olevan yhtiöidenkin etu ja olisi selkeä hinta sille…”
Siirtyminen toimituskauppaan ja tienvarsihintaan. Joka tarkoittaisi, teollisuus ostaa ja metsänomistajat myyvät puuta. Samoin korjuussa tienvarsihinta. Teollisuus ostaa palvelun tai vaihtoehtoisesti myy palvelun, eli maksaa palvelusta tai vaihtoehtoisesti laskuttaa palvelusta.
Ei urakoitsijaksi, vaan puun toimittajajaksi. Eihän urakoitsijoiden sopimus yhtiön metsäosaston kanssa miksikään muutu. Ei myöskään metsänomistajien valinnan vapaus, teettääkö puut yhtiön kautta, itse tai yhteistyökumppanin kautta. Investoitava se on metsänomistajankin.
Hankinta alkaa eittämättä olla mennyttä aikaa. Se aiheuttaa muutoksia puuhuoltoon. Tuskin voi niinkään mennä, että kollektiivi kaappaa vallan ilman, että metsänomistajalla siihen on mitään sanomista. Fifty-Sixty olisi ihan hyvä lähtökohta, kilpailulainsäädännönkin näkökulmasta.
Ei sitä kukaan kiellä, päinvastoin sitä toivotaan.
Jätkä: Eihän puuntoimittajia ole tälläkään hetkellä kuin satoja, ellei mukaan oteta yksittäisiä metsänomistajia, jotka hankinnalla tmv. tavalla toimittavat puuta teollisuudelle.
Metsänhoitoyhdistyksiä on n. 70, yhtiöiden metsäosastot, suoraan puuta ostavat ja välittäjät, yhteismetsät osuuskunnat osakeyhtiöt jne. mitä kaikkea voikaan olla. Kyllä se jää satoihin puuntoimittajiin.
Eihän toimivaa puuhuollon järjestelmää ole syytä lähteä muuttamaan. Toimivasta on kysymys senkin jälkeen, jos metsänomistajat hyväksytään mukaan. On esitetty, että puukauppa ja korjuu voitaisiin yhdenmukaistaa ja metsänomistajat ottaa mukaan samalle sopimukselle. Näinhän toimitaan tälläkin hetkellä, mutta erillisellä sopimuksella. Tottahan pienmetsän omistajien puutoimitukset on turvattava.
Metsänomistajien paukut puuntoimittajina kyllä riittävät. Ei se mene niin, että vain kollektiivi pystyy toimittamaan puuta teollisuudelle. Riippumatta siitä, minkälaisella kauppatapaviritelmällä mennään, Metsänhoitoyhdistykset toimittavat puuta jo tällä hetkellä keskitetysti ja se toiminta tulee laajenemaan. Vuorineuvoksille puu kyllä kelpaa ja sen parempi mitä tehokkaammin luokiteltuna.
Mehtäukolla on omat vatulointinsa, joilla hän pyrkii torjumaan metsänomistajien ja Metsänhoitoyhdistysten puutoimitukset. Vaikka kysymys on metsänomistajan puista ja metsänomistajan metsästä tai vaikka metsänomistajan kalustosta. Metsänomistajan painoarvo on sivullisesta ja ulkopuoleisesta toimijasta. Haloo!
Vuorineuvoksille kyllä kelpaa metsänomistajien puut, ovat aina kelvanneet. Ei se ole laadusta tai hinnasta, ei myöskään logistiikasta, vaan jostain sossujen yhteiskuntahyvästä, jota metsätaloudessa olemme haistelleet ja maistelleet aivan riittävästi. Sossujen etuuksista, jotka ”sivullisille” eivät kuulu.
Se ei ole ongelma, jos Jovain jumittaa, mutta se, että mehtäukko invalidisoi itseään, on pidettävä jo ongelmana.