Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Siinäpä se olisi jos olisi pelit ja vehkeet. Niitä ei klusterin 10-20 prosentin markkinaosuudella hankita. Siinä mielessä metsänomistajat eivät kilpaile ostopalvelun tuottajan kanssa.
Aliarvioit metsänomistajia puun tuottajina. Siitä ei kuitenkaan ole kysymys. Metsänomistajat ovat tuottavia ja tuottavat edullisemmin, jos toiminta sallitaan. Tuotto voi olla vielä moninkertainen, kysymyshän on metsänomistajien rahoista, joilla klusterin metsäpään toimintaa pyöritetään. Toimii erinomaisesti ja kustannusten ylärajaa ei ole asetettu.
Metsänomistajat ovat vähään tyytyväisiä ja heidät on siihen opetettu. Olisihan se merkittävä muutos, jos metsänomistajat saisivat ansaita omista palveluistaan ja tienata omista rahoistaan. Paljoa et lupaa.
Näinhän se menee nämä fifty-sixty jutut, puut pinoon ja pohjat myyntiin. Jostain syystä myytävät palstat, ainakin Mhy. listoilla ovat vähäpuustoisia. Ovat taimistoja tai nuoria metsiä ja myytävää puustoa ei juurikaan ole. Hoidon tarvetta on sitäkin enemmän.
Laki sallii kesken kasvuisten metsien hakkaamisen ja uudistamisen luontaisesti. Mistäpä sitä muualta mitataan kuin metsätaloudesta ja perustellaan yhteiskuntahyvän puolesta. Kansantalouden puolesta yksityistaloutta vastaan. Selvää puustopääomien sosialisoimista.
Ilmeisesti Reima Ranta tarkoittaa ilmaisilla resursseilla metsätalouden tukia, joita tappiolliseen metsänhoitoon maksetaan. Ovat metsänhoitoa tukevia ja maksetaan etuutena yhteisistä varoista, mutta koetaan valtuutena yhteiskuntahyvän puolesta. Tämäkin on vain toinen puoli ymmärrettävästä asiasta.
Miten tuo lienee, sallitaanko peruselinkeinojen tienaavan omista palveluistaan tai miten uutta metsälakia käytetään hyväsi metsänhoidossa. Lähellekään aina arvokasvu tai metsänhoidon kriteerit eivät toteudu.
Hintansa on silläkin, jos ostaa kaiken palveluina. Missä kulkee se raja, jossa palvelu kannattaa tuottaa itse. Voi olla hyväkin bisnes ja ei voida pois sulkea sitäkään, etteikö metsätaloutta ohjata palvelujen varaan. Kysymys on yhteiskuntahyvästä ja merkittävästä tulon siirrosta yhteiskunnan hyväksi.
Vastapalveluna, eli tulonsiirtona metsätalouden hyväksi, väittäisin palvelujen tuottamisen olevan vähintäänkin yhtä tuottoisaa, metsänomistajalle, kuin myös metsätalouden alenevan tulokehityksen hyväksi.
Voi mennä tähänkin tapaan. Taimitarhoilla ei yleensä ole vähittäismyyntiä, on otettava jälleen myyjien kautta, kuten puutavarayhtiöt tai metsänhoitoyhdistys. Kytkeytyy usein puukauppaan tai muuten tarjottavaan kokonaispakettiin. Tarjotaan muokkaukset istutukset hoidot jne. Kaikki maksaa ja ilmaisia palveluja ei ole. On helppo tapa hoitaa asiat ja kustannukset peritään viimekädessä puun hinnasta. Ei luulisi maksavan maltaita metsänomistajien ominakaan palveluina.
Miten tuo olisi vaikka kansantalouden kannalta. Sallitaanko peruselinkeinojen ansaita omista palveluistaan?
Suomalaista metsäsotaa on käyty jo yli 60 vuotta. Sitä Erkki Lähde on tahollaan käynyt 40 vuotta ja sota jatkuu edelleen, tälläkin palstalla joka päivä. Kysymys ei ole toisinajattelusta, vaan tasarakenteisen ja jatkuvan kasvatuksen paremmuudesta.
Se, että Erkki Lähde uskalsi haastaa virallisen linjan, häneen kohdistettiin kerettiläisen leima ja hän sai virallisten metsäorganisaatioiden vihat päällensä. Hänen ansionsa metsähoidon professorina kyseenalaistettiin ja hänen tutkimustuloksensa ja koealansa hylättiin epätieteellisinä.
Metsäsotaa on käyty pian sata vuotta, eli hyvinkin pitkän puusukupolven ajan. Ja oikeastaan ei ole päästy vielä puuta pitemmälle. Onko tässä mitään järkeä, sillä vaatimuksetkaan eivät ole isot. Ikään kuin kysymys on vain yhdestä virallisesta metsänhoidon vaihtoehdosta, vaikka vaihtoehtoisia metsänhoitoa on toteutettu tässä maassa enemmän kuin mitään muuta.
Tuskin ikä ja läpimittaluokkien poistaminen on tarpeen myöskään jatkuvassa kasvatuksessa. Läpimittaluokkien poistamisella ei saavuteta kiertoajan ja iän tuomia etuja puuston kasvuun, ei myöskään jk. metsän uudistamiseen. Jk. metsä uudistuu ennemmin runkokokoa kasvattamalla ja runkolukua vähentämällä, ei niinkään keskenkasvuisia metsiä nuorentamalla. On se tässäkin kansan taloudellinen näkökulma.
Väittäisin, että määrämittaharsinta on palannut suomalaiseen metsänhoitoon. Onko siinä isoakaan eroa Lapin lakiin, jos tasaikäistä metsää hakataan lakirajoille ja jäädään odottamaan syntyykö taimikko. Usein ei synny ja tarpeettoman odotusvaiheen jälkeen vajaatuottoinen metsä hakataan sitten aukeaksi ja uudistetaan.
Siinä mielessä, että uudessa metsälaissa edesautettiin jk. metsän kasvatusta, on eduksi, että se taimikko tai eri-ikäismetsä, ennen toimenpidettä on olemassa tai vähintäänkin on muodostumassa.
Toisaalta läpimittaluokkien poistaminen on mahdollistanut myös kesken kasvuisten metsien avohakkaamisen. Palstalla on aikaisemmin keskusteltu sadan hehtaarin avohakkuista. Kaukaa ei haeta, jos nyt vanhan lain aikaisia ensiharvennuksia hakataan aukeaksi ja perustellaan kitukasvuisuudella tai kasvunsa päättämisellä. Kuka valvoo ja ei taida uusi metsälaki vaatia edes perustelemaan.
Tämä on vaan tällaista kirjoittelua, mutta kuitenkin hienoinen muistutus määrämittaharsinnan paluusta. Ettei vaan Gla tuolla edellä pähkäilyissään ole asian ytimessä.
