Käyttäjän käpysonni kirjoittamat vastaukset
-
Kuten niin monesti todettu, niin trooppisen alueen metsissä ne todelliset lajikato-, metsäkato- ja monimuotoisuusongelmat ovat. Boreaalisen alueen metsissäkin toki Kanadan ja Venäjän laajat metsäpalot ja keski-euroopan hyönteistuhot. Nuo niitä todellisia ongelmia ovat, Suomen luonnon ongelmat on noiden rinnalla minimaalisia
Vieraslajeista vouhottaminen on yksi turhimpia vouhottamisen aiheita. Kautta aikojen on ihmiset muuttaneet maista ja mantereilta toiseen ja kuljettaneet mukanaan kasveja ja niiden siemeniä ja samoin eläimiäkin on siirrelty maista ja mantereilta toisiin, se on siis ihan luonnollista että lajeja siirtyy toisiin olosuhteisiin. Kun hyväksytään että ihmisiäkin siirtyy maista ja alueilta toisiin,niin pitää hyväksyä myös vieraslajit, kyllä ne sopeutuu siinä missä ihmisetkin. Turhinta työtä maailmassa on tuo yritys hävittää vieraslajit.
Monimuotoisuuskeskustelu on keskittynyt vanhoista metsistä jankkaamiseen, niitä varmasti tarvitaan, mutta tuppaa unohtumaan että monimuotoisuus tarvii myös avohakkuita, koska aukoilla ja nuorissa taimikoissa viihtyy lajeja, joita ei peitteisissä varttuneemmissa metsissä enää ole. Joten monimuotoisuudesta huolehtiva metsänomistaja tekee metsiinsä myös avohakkuita ja siten runsastuttaa lajikirjoa.
Kumma että luontokatokeskusteluissa ei tätä näkökohtaa kovin usein tuoda esille, onko se vastoin jotain ”virallista oppia”?
Oikeastaan vain Seppo Vuokko on tuota näkökohtaa tuonut ansiokkaasti esille kirjoituksissaan, mutta kun hänet on tutkijapiirien toimesta julistettu näissä luontoasioissa kerettiläiseksi eli harhaoppiseksi, ei metsäaiheiset mediat pelkuruuksissaan enää uskalla Vuokon kirjoituksia juurikaan julkaista, mikä on sääli.
Ihmistoiminnn sopeuttaminen luonnon rajoihin on varmasti välttämätöntä, mutta samalla se tietää sitä että meillä ei sen jälkeen ole enää varaa nykyisenlaiseen elintasoon verovaroin kustannetuine palveluine ja etuine. Niistä pitää luopua ja ajaa alas hyvinvointiyhteiskunta, jonka ylläpito vaatisi 2-3% vuotuista talouskasvua.
Jo nyt ollaan kriisissä, kun sote-alueilla ei rahat riitä alkuunkaan.
Mutta tuota kukaan poliitikko vasemmalta oikealle ei vaan uskalla sanoa.
Suojelualueilla hoidettakoon luonnon monimuotoisuustarpeet ja talousmetsissä keskityttäköön mahdollisimman tehokkaaseen puuntuotantoon ja sitä kautta hiilensidontaan, tämä on hyvä työnjako, johon toivottavasti luonnon- ja ilmastonsuojelijatkin ovat tyytyväisiä, koska näitä kahta asiaa on vaikeaa ja käytännössä mahdotonta toteuttaa samanaikaisesti samassa metsässä.
Hiilinieluja ei voida loputtomasti kasvattaa, tämän on asiantuntijat todenneet ja maallikotkin sen ymmärtää, luonnonlait tulee vastaan, ne rajoittaa ihmisten asettamia tavoitteita.
Ja kuten Taalaskin totesi siinä Koneviestin haastattelussa, niin ruuantuotantoakin on mahdotonta saada päästöttömäksi, luonnonlait tulevat vastaan siinäkin, mutta siinäkin ihmiset yrittävät jankata vastaan.
Tänään ilmestyneen Maaseudun Tulevaisuuden mielipidesivulla jatkuu Taalaksen ja Ollikaisen keskinäinen väittely Suomen ilmastopolitiikasta. Taalas antaa Ollikaiselle nyt sen lopullisen tyrmäysiskun. En saa vielä laitettua linkkiä kirjoitukseen, koska se on vasta digilehdestä luettavissa, mutta Taalaksen pääpointti on, että oli virhe sitoa Suomen hiilineutraalisuustavoite maankäyttösektorin varaan.
Ja Ollikainen oli se, jolla ilmastopaneelin puheenjohtajana oli tässä suurin päätäntävalta.
