Käyttäjän käpysonni kirjoittamat vastaukset
-
Tartun tuohon väitteeseen (esim. A. Jalkanen ja muut) että maapallolla olisi 2 miljardia hehtaaria metsitykseen kelpaavaa pinta-alaa. Tätä voisi yksilöidä tarkemmin, miten tuohon lukuun on päädytty ja minkälaista maata se on?
Maapallon väkiluku on kasvanut toisen maailmansodan jälkeen moninkertaisesti, ja aika paljon on raivattu metsiä pelloiksi, jotta tuo kasvanut väestö on saatu ruokittua, joten kysynkin, kuinka paljon tuossa 2 miljadissa hehtaarissa on ihan silkkaa viljelysmaata, joka pitäisi uudelleen metsittää, jos sitä on edes vähän, voi siitä tulla aikamoinen kiista,kenen peltoja aletaan metsittämään, tietysti jos tilanne on niin hyvä, ettei hyvää viljelysmaata tarvi metsittää, niin sittenhän meillä ei ole mitään ongelmaa, mutta epäilen.
Nostokoukku osuu oikeaan. Nykyään oikein ihannoidaan tätä digimeininkiä, sitä että lähes kaikki metsätalouteen liittyvät asiat voidaan hoitaa tietokoneella ja älykännykällä, metsäammattilaisille tuntuu olevan myrkkyä lähteä sinne metsään KÄVELEMÄÄN, siinähän tulee hiki ja voi jopa kastua, jos sattuu satamaan.
Ja metsänomistajiakin kannustetaan käyttämään kaikenmaailman sovelluksia, muka helpottamaan metsäasioiden hoitoa, no myönnettäköön että itsekin niitä käytän, onhan ne ihan kivoja, mutta ei niillä voi korvata sitä, että aktiivisesti hoidetaan asioita perinteisilläkin tavoilla, eli käydään metsässä metsäammattilaisten kanssa, otetaan yhtyksiä puhelinkeskusteluilla ja tehdän itse metsänhoitotöitä.
Tietysti PEFC-sertifioinnin ja kymppipykälän vaatimat jutut, mutta jos tarkoitetaan sellaisia vapaaehtoisia luonnonhoitotoimia, jotka olisi voinut jättää tekemättäkin, niin mulla on yks noin puolen hehtaarin vaikeapääsyinen metsännurkka, jossa kasvaa etupäässä haapaa ja muutakin lehtipuuta, osa jo pystyyn ja maahan lahonneita, tuollainen vähän lehtomainen kohde, niin sen olen jättänyt ”herran haltuun” pärjäilemään itsekseen ilman ihmisen kosketusta
Muista ajan, kun motolla tehtiin vain päätehakkuut ja myöhemmät hakkuut, mutta ensiharvemnukset vielä metsurityönä, niihin aikoihin alettiin kyllä jo tekemään ensimmäisiä eh:a motolla ja varsinkin vanhemman polven metsäammattilaiset kauhistelivat asiaa, sanoivat että motolla ensiharvennuksen teko on metsän pilaamista, jo senkin takia että korjuuvaurioilta ei voida välttyä.
Mutta nuoremmat metsäammattilaiset vain hokivat että tehokkuus tehokkuus tehokkuus ja niinpä aika nopeasti motoharvennus yleistyi ja metsurit saivat väistyä.
Ja oikeassa olivat, kyllä ainakin isoilla hakkuu- ja ajokoneilla eh-metsät pilataan. Johan pelkästään 4-5 metriä leveät ajourat ja vielä leveämmät urien risteykset ja mutkat vie tolkuttomasti pinta-alaa pois puun kasvatukselta, suoranaista metsän haaskausta tuollainen. Mutta tämä hyväksytään nikottelematta. Tehokkuuden nimissä kaikki tämä hölmöily.
Metsurit takaisin tekemään ensiharvennuksia ja puiden kuljetus maataloustraktoreilla tai pienillä kapeilla ajokoneilla, 3,5 metriä pitää olla ajouran maksimileveys.
Pienhiukkasongelmasta päästään kattila- ja polttotekniikkaa kehittämällä.
Yksityistalouksissa on maassamme varmasti tuhansia sellaisia tulisijoja, jotka päästää paljon pienhiukkasia ilmaan, tämä on tietysti hankalasti ratkaistava ongelma, sillä jos niille annetaan välitön käyttökielto, niin metelihän siitä syntyy, eikä se ole muutenkaan reilua, täytyy vain ajan kanssa ratkaista ongelma, eli kovat vaatimukset uusien tulisijojen hiukkaspäästöille. Näin saataisiin puulämmityksen vastustajat, jotka vetoaa hiukkaspäästöjen haittoihin, hiljaisiksi.
Nuohooja kävi pari viikkoa sitten, ja ihmetteli että onpa puhdas hormi, vaikka se oli nuohottu tätä ennen 2,5 vuotta sitten, joten osoittaa vaan että oma alapalokattila, 11 v. vanha, polttaa aika puhtaasti puuta. Tosin edellyttää että itse nuohoan kattilan konvektioputket ainakin kerran kuukaudessa.
