Käyttäjän KuneKoski kirjoittamat vastaukset
-
Kyllähän keinollinen uudistaminen ja taimikonhoito kuluja aiheuttavat, mutta pidetään nyt joku tolkku tuossa laskemisessa. Perkon laskutavassa päätehakkuutilistä vähennetään hakatun puuston perustamiskulut korkoineen ja sen lisäksi hakkuun jälkeinen uudistaminen. Tuolla logiikalla joka toinen puusukupolvi on tappiollinen ja joka toinen erittäin kannattava, koska siihen ei uudistamis-ja hoitokuluja kohdistu lainkaan.
Kysyjän tapauksessa suurin murhe on se, että tähän asti suorassa sähkölämmityksessä energia on kulkenut sähköjohdoissa ja nyt pitäisi saada se kulkemaan lämmitetyn veden muodossa. Lattialämmitys antaisi tasaisemman lämmön ja veisi vähemmän energiaa, kun kiertävän veden lämpötila on alhaisempi. Onko lattioiden rakenne sellainen, että putket voisi asentaa lattiaan muuttamatta lattia korkoa. Kaikki lattiat pitäisi ottaa auki ja siinä vaiheessa saattaa taloudesta kuulua sellainenkin lause, että eiköhän nyt samalla uusita keittiökalusteet. Remontti saattaa siis laajentua. Patterilinjat on helpompi vetää, mutta järjestelmä kannattaa mitoittaa niin, että teho riittää kunnolla lämmitykseen. Tiedän tapauksen, jossa hieman alimitoitettu maalämpö on kytketty patterilinjaan ja kun teho ei riitä, niin loppu lämmitetään sähköllä. Eli kallis investointi ja lopputuloksena kuitenkin lämmitetään sähköllä.
Uunilämmitys vaatii sen, että uunin voi sijoittaa mahdollisimman keskelle taloa, väliovia pidetään auki ja talossa liikutaan. Ilmalämpöpumpun puhallintoiminnolla voi myös pitää ilmaa liikkeellä. Tyhjillään olevassa talossa uuni tahtoo jäähtyä paikalleen, eikä lämpö leviä.
Keskuslämmityksessä asukkaiden määrä ja sitä kautta käyttöveden kulutus vaikuttaa myös aika ratkaisevasti puun menekkiin.
Itselläni vain osa talosta (jälkikäteen tehty laajennus) ja käyttövesi on puukeskuslämmityksen varassa. Vanhassa osassa uunilämmitys. Klapia kattila vie pesällisen (100 litraa) päivässä eli 3 pinomottia /kk. Leivinuuni, takka ja hellapuut päälle. Pesällinen palaa n. 4 tuntia. Käytössä vesikiertoinen lattialämmitys. Talot ja talvet ovat yksilöitä, joten vaikea antaa tarkkaa määrää.
Jälkikäteen keskuslämmityksen asentaminen taloon, jossa ei ole lämmönjakotekniikkaa valmiina, on aika kallis ja työläs projekti. Lattialämmitys on varmaan poissuljettu, joten patterilinjojen veto varmaan tulisi kyseeseen. Uskoisin vievän enemmän puuta, kun käyttää kuumempaa vettä. Vaatii myös hormillisen pannuhuoneen ja siihen kantavan lattian isolle varaajalle. Käytännössä varmaan erillisen rakennuksen rakentamisen ja lämpökanaalin rakennusten väliin. Käytännön kannalta myös puuvarasto tulisi olla vieressä. Helpommalla varmaan pääsisi, jos hommaa 2500-3000 kg:n vuolukivileivinuunin. Puun kulutus kohtuullinen ja voi hyödyntää lämmityskaudella ruuanlaitossa.
Nuorempi väki ei enää tee asioita vaan siksi, että niin on ollut tapana. Mietitään, vastaako asia omia arvoja ja onko siitä itselle hyötyä. Koskee metsästysvuokrasopimuksia, kirkkoon ja ammattiliittoon kuulumista ym.
Tarkastusmittaus suoritetaan aina kuoren päältä. Jos koura säännöllisesti vuolee kuorta ja mittaa siten puun pienempänä, niin kalibroitaessa koneelle ”opetetaan” puun oikea kuoripällinen läpimitta. Asiansa osaavalla kuljettajalla kone mittaa kuoriutumisesta huolimatta oikein.
Puun kuoriutuminen ja kuivumisesta johtuva kutistuminen aiheuttavat joka vuosi laatupalautteessa alamittaraakkeja. Kylmähermoinen kuljettaja, joka tietää koneensa olevan säädöissä, tietää raakin syyn ja jatkaa töitä entiseen malliin. Joku kokemattomampi saattaa ruveta jättämään kutistumisvaraa, eikä välttämättä uskalla ajaa puuta minimimittaan saakka. Tukin minimiläpimitta mitataan kuitenkin kuoren päältä juuri kaadetusta puusta. Kyllä ne sahallakin ottavat puun kutistuminen huomioon niin, että kuivaamosta tuleva tavara on oikeissa mitoissa.
Ruokintaakin on monen tasoista. On metsästystä helpottavaa houkutteluruokintaa ja toisessa ääripäässä ruuan kuskausta peräkärrykaupalla, joka jo auttaa kannan lisäyksessä. Ruokinnassa tulisi ehdottomasti pitäytyä tuossa niukassa houkutteluruokinnassa niiden lajien osalta, joiden kantaa halutaan alentaa ja muuten jättää rehut tuotantoeläimille.
Tarkoitin tuolla pystymittauksella sitä, kun edellä esitettiin, että kaikista tukin läpimitan täyttävistä puista pitäisi saada tukin hinta. Pystymittaushan antoi kuusen suorasta rungosta tukkia 160 mm asti, riippumatta osuuko se käytössä oleville tukkipituuksille. Mittausmenetelmänä se oli kallis ja sen minkä tukin määrässä voittaisi, häviäisi kalliin mittauksen vuoksi puusta maksettavassa hinnassa. Jos luottamus ei riitä tavaralajikauppaan, runkohinnoittelu on tänä päivänä ratkaisu tuohon epäluuloon.
En tiedä muista merkeistä, kun Vieremällä valmistettuja koneita olen ainoastaan ajanut, mutta siinä ainakaan tavaralaji ei voi vaihtua kesken pölkyn. Eli jos haluttaisiin erotella tukki ja kuitu pelkän läpimitan perusteella, täytyisi runko katkaista juuri tuolta kohdalta. Kone taas ei kuutioi lainkaan alle 150 cm pölkkyjä. Tai näkyy ne hylkynä, jos ei pituusmittaa nollaa ennen sahausta. Koneiden mittausohjelmat täytyisi siis rakentaa uusiksi alusta alkaen.
Vanha pystymittaushan vastasi juuri tuohon tarpeeseen. Tosin kyllähän siinäkin koepuissa määriteltiin poikkeavissa rungoissa tukkiosuuden pituus. Voittehan kokeilla, millainen on puunostajan ilme, kun ehdotatte seuraavassa kaupassa mittausmenetelmäksi pystymittausta.
Moton taksa ei perustu puusta maksettavaan hintaan, vaan hakkuutapaan ja poistuman keskijäreyteen. Jk-hakkuusta saa kyllä harvennustaksan, mutta korkea keskijäreys aiheuttaa sen, että taksa on vain hieman aukon taksaa korkeampi. Jk-hakkuussa on kuitenkin niin paljon kasvatettavan puiston varomista, että se on huomattavasti hitaampaa, kuin aukon teko. Pienipuistoinen alaharvennus on korkeamman taksan vuoksi rahallisesti kannattavampaa. Voikin sanoa, että järeä harvennus, olipa se jaksollinen tai jatkuva, on koneyrittäjälle niitä kaikkein huonoimpia hankkeita, jos sen tekee huolellisesti jäävää puustoa varoen.