Käyttäjän KuneKoski kirjoittamat vastaukset
-
Kuskihan sen poistettavien runkojen valinnan tekee, mutta saattaahan sieltä oston puolelta pientä kannustusta harsintaan tulla, jos tukki- ja kuiturungot ovat saman hintaisia. Siinä mielessä itsekin Metsäkupsan linjoilla.
Kuusi on yleensä suorempaa ja tasalaatuisempaa. Männyllä laaduttaminen oksattomaan kuivaoksaiseen ja tuoreoksaiseen sekoittaa jakoa. Kuten edellä mainitsin, lauta tulisi olla koko matkaltaan samaa laatua. Männystä on myös yksittäisiä vikoja enemmän, kuten isoja kuivia- tai poikaoksa. Sellaiset lähtee lyhyellä lumpilla pois, mutta sekoittaa myös jakoa. Aiempien kesähakkuiden tai myrskyjen aiheuttamat korot sekä tukkiosuudella oleva tervasroso pienentävät tukin saantoa. Tuore oksa ei yleensä ole tukin teon esteenä. Isolla männyllä latvan nopea kapeneminen aiheuttaa monesti sen, että latvatukki jää paksummaksi, mutta se ei paljon vaikuta, koska se kuituosuus myös loppuu nopeasti. Eli lyhyesti sanottuna, matkan varrella olevat viat sekoittavat jakoa niin, ettei aina päästä latvassa minimipaksuuteen saakka.
Runkohinta ei välttämättä muodostu ihan suoraan tukkiprosentista ja tukin sekä kuidun hinnoista. Runkohinnoittelu mahdollistaa ostajalle katkoa arvokkaampia pöllejä. Jos esim. latva-lpm 18 cm tukista saa sahatavaraa, jolla on hyvä hinta, kannattaa tukin teko lopettaa siihen. Minimi latva-lpm:aan ajetusta tukista saatu tavara saattaa olla sellaista bulkkia, jonka markkina-arvo on paljon heikompi. Yhdeltä mäntysaha vierailulta on jäänyt mieleen, että arvottomin lauta on sellainen, joka on puoleenväliin oksaton ja toisesta päästään kuivaoksainen. Tarkassa tukin katkonnassa tuollaisia syntyy väistämättä. Toki muutenkin, sillä eihän kuivaoksaraja ole aina tukkipituuksille jaollinen.
Ihan mielelläni opettelen. Perko, ole hyvä ja opeta.
Täytyy sanoa, että kovat on Perkolla kasvut. Tuohan on 34 m3/ha/vuosi. Kaikki rungothan eivät voi olla juuri muuttumassa kuidusta tukiksi, koska silloinhan olisi kyseessä jaksollinen metsä. Tuossa 200 motissahan on toimivassa jk:ssä kaikkia ikäluokkia, joten niitä korkeamman arvokasvun puita on hyvin rajallinen määrä. Vaikka arvokasvua olisikin m3-kasvua enemmän, puhutaan silti 25-30 m3 kasvusta. Ainahan vähän voi juttuihinsa laittaa lisää, mutta rajansa kaikella.
Jos oletetaan jk-puulle kiertoajaksi 80 vuotta ja hakkuu väliksi 8 vuotta, niin silloinhan kerralla voisi hakata 10 % puustosta. Jovainin tuottavilla 200 m3 puustopääomilla tuo tekisi 20 m3/ha. 15 vuoden hakkuu välillä n. 40m3. Ei tuo minusta nyt ihan ylivertaiselta menetelmältä kuulosta. Joskus kannattaa laskea ihan perusasioita ensin, ennen kuin alkaa niitä funktioita vääntämään.
Ei niissä mitään yleistä linjaa ole. Käytössä on sininen, punainen tai molemmat. Sekä tietenkin ilman väriä. Idea vain on, että erilleen ajettavat lajit tulee ajettua erilleen. Ainoastaan koivutukille on Upm:llä väriohje. Perustuu kaatoajankohtaan, jolloin tehtaalla osataan ottaa linjalle ikäjärjestyksessä. Niissäkin vain talvi, alkukesä ja loppuvuosi.
20-vuotiaassa metsässä on käytännössä pelkkää kuitupuuta. Määrä on lähellä sitä, mikä se on yhteensä tulevissa harvennuksessa ja päätehakkuussa. Eli siellä on tällä hetkellä ne tulevien tukkipuiden latvat. Tulevat 40 vuotta on siis käytännössä pelkkää tukin kasvua. Varovaisesti arvioiden 500 m3. Siitähän sitä voi alkaa taseita laskemaan.
Kuten jo edellä todettiin, katkotuista rungoista katkonnan virheellisyyden osoittaminen on hyvin vaikeaa. Tärkeintä olisi, että itsellä olisi jo ennen kaupantekoa realistinen kuva siitä, mitä on myymässä. Käy runko rungolta katsomassa tyveltä runkoa pitkin latvaan päin. Jos on sitä mieltä, että lähes jokaisesta olisi vaikka pylvääksi, kannattaa se mainita ostajalle ja mieluummin käydä vielä yhdessä toteamassa. Silloin voi edellyttää tarkkaa tukin katkontaa. Jos rungot taas osoittautuvat joksikin muuksi, on runkohintakauppa varteenotettava vaihtoehto.
Anteeksi. Isännän puu on 0-alkuinen, 9 energia.