Käyttäjän KuneKoski kirjoittamat vastaukset
-
Ruokintaakin on monen tasoista. On metsästystä helpottavaa houkutteluruokintaa ja toisessa ääripäässä ruuan kuskausta peräkärrykaupalla, joka jo auttaa kannan lisäyksessä. Ruokinnassa tulisi ehdottomasti pitäytyä tuossa niukassa houkutteluruokinnassa niiden lajien osalta, joiden kantaa halutaan alentaa ja muuten jättää rehut tuotantoeläimille.
Tarkoitin tuolla pystymittauksella sitä, kun edellä esitettiin, että kaikista tukin läpimitan täyttävistä puista pitäisi saada tukin hinta. Pystymittaushan antoi kuusen suorasta rungosta tukkia 160 mm asti, riippumatta osuuko se käytössä oleville tukkipituuksille. Mittausmenetelmänä se oli kallis ja sen minkä tukin määrässä voittaisi, häviäisi kalliin mittauksen vuoksi puusta maksettavassa hinnassa. Jos luottamus ei riitä tavaralajikauppaan, runkohinnoittelu on tänä päivänä ratkaisu tuohon epäluuloon.
En tiedä muista merkeistä, kun Vieremällä valmistettuja koneita olen ainoastaan ajanut, mutta siinä ainakaan tavaralaji ei voi vaihtua kesken pölkyn. Eli jos haluttaisiin erotella tukki ja kuitu pelkän läpimitan perusteella, täytyisi runko katkaista juuri tuolta kohdalta. Kone taas ei kuutioi lainkaan alle 150 cm pölkkyjä. Tai näkyy ne hylkynä, jos ei pituusmittaa nollaa ennen sahausta. Koneiden mittausohjelmat täytyisi siis rakentaa uusiksi alusta alkaen.
Vanha pystymittaushan vastasi juuri tuohon tarpeeseen. Tosin kyllähän siinäkin koepuissa määriteltiin poikkeavissa rungoissa tukkiosuuden pituus. Voittehan kokeilla, millainen on puunostajan ilme, kun ehdotatte seuraavassa kaupassa mittausmenetelmäksi pystymittausta.
Moton taksa ei perustu puusta maksettavaan hintaan, vaan hakkuutapaan ja poistuman keskijäreyteen. Jk-hakkuusta saa kyllä harvennustaksan, mutta korkea keskijäreys aiheuttaa sen, että taksa on vain hieman aukon taksaa korkeampi. Jk-hakkuussa on kuitenkin niin paljon kasvatettavan puiston varomista, että se on huomattavasti hitaampaa, kuin aukon teko. Pienipuistoinen alaharvennus on korkeamman taksan vuoksi rahallisesti kannattavampaa. Voikin sanoa, että järeä harvennus, olipa se jaksollinen tai jatkuva, on koneyrittäjälle niitä kaikkein huonoimpia hankkeita, jos sen tekee huolellisesti jäävää puustoa varoen.
Konekalustoa on myös myytävänä, joten ei muuta kuin omaa motoa ostamaan. Voi tehdä hakkuut just oman mielen mukaan ja otollisimpaan aikaan. Myös puuautoja, sahoja ja sellutehtaita varmaan löytyisi ostettavaksi. Oman puun arvon kasvattamiseen siis löytyy keinoja. Rikastumisen mahdollisuudet ovat siis lähes rajattomat, joten onnea matkaan.
Kyykkymoto olisi jäävän metsän kannalta paras vaihtoehto, kun rungot karsitaan paikalleen, eikä vedetä oksineen naarmuttaen ja lakaisten säästettäviä pienempiä puita. Toiseksi paras vaihtoehto on se järeä moto, jolla on mahdollista tehdä hallittuja kaatoja. Esim. sahata runko irti kannosta ja puun kaatuessa siirtää koko runko kaatumaan tulevalle ajouralle, josta joka tapauksessa tuhoutuu kasvatettava puusto. Pienellä koneella runko kaatuu sinne, mihin rungon painopiste osoittaa. Pahimmassa tapauksessa runko ei edes tule vetämällä, vaan kaatuneen rungon vierellä täytyy ajaa ja karsia ja katkoa runkoa keveämmäksi, jotta latva tulee sitten normaalisti syöttäen kasalle.
Jos pärjää pienellä koneella, se on sen merkki, että poistettava puusto on pientä. Oikea toimiva jatkuva kasvatus on toki eri asia kuin harsinta. Olen hakannut kymmeniä, ellei satoja hehtaareja sellaisia metsiä, joissa tuota harsintaa on tehty. Hakattu aikoinaan ylispuumännyt ja jätetty aliskasvos kuusikko kasvamaan. Nuo kuuset eivät juuri kahta tukkipölkkyä suuremmiksi kasva, koska ne parhaat kasvun vuodet on vietetty liian tiheässä ja isompien varjossa. Monesti toki kasvupaikkakin on ollut kuuselle jo hieman liian karu. Jos se jatkuvan kasvatuksen tukkisato on tuota yhden ja kahden tukin runkoa, niin pieni moto on ihan hyvä valinta. Itse olen pitänyt jaksollisen päätehakkuussa vähän hengen hukkana, jos ei valtapuista saa neljää tukkia tehtyä.
Pesimäaika on myös nila-aika. Tuona aikana myös kasvu on kiivasta. Odottamalla hetken, saa puuta enemmän ja kasvatushakkuissa korjuuvaurioita vähemmän. Ongelma on puhtaasti korjuun puolella työmaiden ketjutuksessa. Myyjälle katsoisin olevan enemmän hyötyä kuin haittaa.
Tuo on ihan totta, että puu tarvitsee kasvutilaa kasvatustavasta riippumatta. Siinähän se toimivan jatkuvan kasvatuksen vaikeus on tasapainoilla kasvatustiheyden kanssa niin, että kasvatettava puustopääoma olisi riittävä, mutta ne alemmatkin latvuskerrokset säilyttäisivät elinvoimaisuutensa koko kasvuajan taimesta asti. Kerran menetetty vihreä latvus ei tahdo enää palautua, vaikka päältä varjostusta poistettaisiinkin. Jaksollisessa tuo kasvatettavan puuston kasvukyvyn ja elinvoimaisuuden säilyttäminen käy huomattavasti helpommin, kun kokoajan keskitytään niiden elinvoimaisimpien yksilöiden kasvatukseen. Jatkuva kasvatus on varmasti osalla kasvupaikoista mahdollista, mutta vaatii paljon tarkempaa metsän tuntemista, kuin jaksollinen. Pitäisi tietää myös se, mitä on hangen alla, tai valojen kantaman ulkopuolella. Sopii aktiiviselle omatoimiselle metsänomistajalle, mutta vaikea saada oikeasti toimimaan valtamenetelmänä.
Kiertoaika ja hakkuiden väli on kaksi eri asiaa. Jatkuvassa ei puu kasva siemenestä hakkuukypsäksi tukkipuuksi 10-30 vuodessa, niinkuin ei jaksollisessakaan.
Välillä kehutaan vaivattomuutta ja että ei tarvitse tehdä muuta, kuin luetella ostajille ja motokuskeille ehtoja ja ohjeita. Seuraavassa hetkessä taas vaaditaan puulle parempaa hintaa, kun sen kasvattamisessa on niin kova työ. Johdonmukaisuus ainakin loistaa poissaolollaan.