Tukin myyntiä hankintakaupalla on vaikea perustella taloudellisilla syillä. Hinta on jopa huonompi kuin pystykaupassa, eli omalle työlle ei saa minkäänlaista palkkaa. Mittoja on käytössä vähemmän ja tehdasmittauksessa jokainen raakki vähennetään. Jos omatoimisella hakkuulla saadaan säästettyä enemmän nuorta puuta, niin se voi olla riittävä syy. Jos kaadetun puun karsii sahalla paikalleen, niin siinä säästää taimia verrattuna siihen, että motolla leveäoksainen runko vedetään säästettävän pienen puuston läpi ja lakaistaan ja naarmutetaan aika monta runkoa. Alaharvennuksessa pieni puu saadaan siististi isompien alta, mutta ison puun poistaminen pienten päältä onkin vähän toinen juttu. Juuri tämä aiheuttaa jk:ssa merkittävän lahoriskin. Siemenpuita poistaessa kun on tullut poistettua kuusia, jotka ovat kasvaneet kuidun mittoihin siemenpuuhakkuun ja siemenpuiden poiston välissä, niin ne ovat olleet järjestään lahoja.

Hoidetussa jaksollisessa metsässä ei päätehakkuu ole mitään ilmaisen propsin myyntiä, koska ei siellä ole runkokuitua. Kuitupuu tulee tukkipuun latvasta aivan samalla tapaa, kuin jatkuvan kasvatuksen hakkuussakin. Itseasiassa tukkiprosentti on korkeampi avohakkuussa. Jatkuvassa joudutaan harventamaan tiheimpiä kohtia, poistamaan viallisia ja isompien poiston yhteydessä todennäköisesti joitakin kuitukokoisia puita vaurioituu. Jatkuvassa kasvatuksessa ei siis voi täysin välttyä runkokuitujen hakkuulta. Jaksollisesen ensiharvennuksessa on varaa valita tulevat tukkipuut. Siinä vaiheessa metsä kyllä näyttää, millä rungoilla on mahdollisuudet kehittyä tukkipuuksi. Seuraavassa harvennuksessa saattaa olla vielä yksittäisiä muiden varjoon jääneitä, jotka eivät ole vielä ehtinyt tukkipuun mittoihin. 2. harvennuksen jälkeen metsässä kasvaa pelkkiä tukkipuita ja huomattavasti tiheämmässä, kuin jatkuvan kasvatuksen metsässä. Edellä kerrottu tietenkin edellyttää, että kaikki hoitotyöt ja harvennukset on tehty ajallaan.

Puunhankinnan tärkein tehtävä on ruokkia tehtaita. Nykyään tehtaat tilaavat puuta hyvin lyhyellä varoitusajalla, jolloin voi käydä niin, että juostaan niiden puuttuvien puiden perässä niille leimikoille, josta juuri sitä tilattua tavaralajia löytyy. Sen takia ne aloitusilmoituksetkin monesti tulevat vain hetkeä ennen, koska tilanne voi kääntyä päälaelleen aivan viime hetkellä. Vanhaksi menevät kaupat ovat etusijalla ja ne pyritään tekemään, oli tilaukset mitä tahansa. Tämä talvi jäi etelässä niin lyhyeksi, että moni kohde jäi myös sen takia korjaamatta.

Olen tehnyt oman työnantajani koneille useita korjuujäljen omavalvontoja. Yleisin huomautuksen aihe on juuri nuo suositusta leveämmät ajourat. Sitten kun yrittää löytää uran vierestä kantoja, joiden olisi voinut olettaa olevan kasvatettavia puita, niitä löytyykin hyvin vähän. Kuljettajahan ei voi siirrellä runkoja, vaan niiden välistä joko mahtuu, tai sitten ei. Jos ei mahdu, se otetaan pois ja seuraava on keskimäärin vajaan 2,5 metrin päässä. Kun taimet istutetaan satunnaiseen järjestykseen 2,2- 2,5 m etäisyydelle toisistaan, saa olla melkoinen velho, joka löytää sieltä reitin, jossa reunapuut ovat 4 m etäisyydellä toisistaan. Tästä ei päästä eroon, ennenkuin urat aletaan suunnitella ennen maanmuokkausta. Silloin voisi tasata sivukaltevuudet, siirtää kiviä syrjään tai lisätä niitä uralle kantavuutta parantamaan. Risteyksistäkään ei tulisi niin laajoja. Uran keskelle voisi tehdä mättäät, mutta niihin voisi antaa tulla luonnontaimet, koska ne poistetaan jo ensiharvennuksessa. Tässä täytyisi vaan osata ennustaa, minkä kokoinen kalusto on eh-vaiheessa yleisesti käytössä. Lisäksi tuo onnistuisi käytännössä vain kaivurin työskennellessä tulevalla ajouralla, mutta se ei yltäisi muokata koko aluetta urilta käsin, vaan joutuisi ajamaan myös ne haamu-urat. Olisi siis yleensä tuntityötä. Jos itselläni olisi kaivuri, olisin kokeillut tuota omassa metsässäni, mutta toistaiseksi en ole sitä ryhtynyt toisilla teettämään. Urien mitoitukseen liittyy yksi itseänikin häiritsevä seikka. Isommissa korjuuyrityksissä ajokoneet eivät ole mitenkään korvamerkittyjä tiettyjen motojen perään, vaan niitä heitellään tilanteen mukaan. Niinpä yleinen ohje onkin, että ajoura mitoitetaan aina firman suurimman koneen mukaan, että työmaa on mahdollista ajaa millä ajokoneella tahansa.

Tuohon äskeiseen lisäyksenä poikkeuksena pieni lahon alku, koska laho runkohintakaupassakin yleensä eri hinnalla.