Käyttäjän KuneKoski kirjoittamat vastaukset

Se on totta, että metsäteollisuus ei ole mikään tasavertainen neuvottelukumppani metsänomistajan tai urakoitsijan kanssa. Puu on kuitenkin vain raaka-ainetta, ja sen hinnan määrittää saatavuus, hankintakustannus ja laatu. Jalostuksesta voiton kerää se, joka työn tekee. Metsänomistajan osuus jalostuksesta on kasvattaa hyvälaatuista puuta, jota sitten katkotaan parhaaseen jalostusarvoon tähtäävillä matriiseilla. Myös myymällä isoja helposti korjattavia kokonaisuuksia kantavien teiden varsista, joissa on riittävät varastotilat ja hyvät kääntöpaikat, saa puulle enemmän lisäarvoa. Se haikailu, että tehtäisiin vähemmistä puista arvokkaampia tuotteita, johtaisi kyllä jalostajan kannattavuuden paranemiseen, mutta kantoraha-, palkka ja urakointitulot laskisivat. Puun hintaan on vaikuttanut nimenomaan se, että sitä tarvitaan se 8000 m3 tunnissa. Jos tarjonta säilyisi ennallaan, mutta tarve pienenisi, ei se ainakaan nostaisi puun hintaa. Öljy on hyvä esimerkki siitä, miten saatavuus ja kysyntä heiluttelevat hintaa. Oma veikkaukseni on, että jos puun kysyntä oleellisesti pienenisi, puut ostettaisiin fsc-metsien kesä- ja kelirikkoleimikoista kohtuullisen etäisyyden päästä tehtaista ja muut puut jäisivät markkinoiden ulkopuolelle ja sitä kautta arvottomiksi.

Puhtaiden istutuskoivikoiden lisäksi toistaiseksi rajoituksen piiriin kuuluvat kohteet leimikonsuunnittelussa omalla kohdallani ovat olleet kuuselle istutettuja kohteita, joissa hoito on jäänyt retuperälle ja koivu, leppä, haapa sekä pihlaja ovat ottaneet vallan. Lehtipuiden runko tilavuus näissä kohteissa on yli 50%, kun kuuset ovat jääneet alakynteen.

Tarkoitin, että minimitukkirunko oli 49, eli runko, josta tukin sai tehdä, täytyi olla 49 dm korkeudessa vähintään männyllä 150 mm ja kuusella 160mm kuoren päältä ohuimmalta puolelta. Vaikka siitä olisi sitten tehnyt lyhyemmänkin tukin. Sama periaate tänäkin päivänä, mutta pituus pudonnut 43:een. Koivukuitu tehdään 3-metriseksi lähinnä autokuljetuksen tarpeesta, että kuormasta saadaan niin tiivis, että 76 t kokonaispaino saadaan täyttymään. Jos sahafirmalla on havukuidulle vakituinen toimitusosoite, se voi tehdä kuidun pitkänä. Äänekosken ja Kymenlaakson välisellä alueella, jossa toimitusosoite voi vaihtua, on 3-metrinen varma pituus, koska se käy jokaiselle tehtaalle. Tämä korostui etenkin aikaisemmin, kun puuta vietiin hiomoon, jossa kuitu katkottiin tehtaalla 1 tai 1,5 m pituisiksi.

Tukki tehdään pääsääntöisesti aina, jos sellainen on rungosta saatavilla. Käytettävät kuitupituudet saattavat sen kuitenkin joskus sotkea. Sahayhtiöiden monesti käyttämät 3 m kuidut ovat siitä hankalia, että jos ensimmäisen kuidun jälkeen vika ei vielä poistu, pitää tehdä toinen kuitu tai lumpata pätkä metsään. Toisella kuidulla rungosta voi loppua läpimitta tukin tekoon. Vapaasti katkottavassa pitkässä kuidusta on se etu, että kuitu voidaan ajaa vian ohi ja heti sen jälkeen tehdä tukkia. Minimirunko tarkoittaa sitä, että runko täyttää 43 dm korkeudessa tukin minimilatvaläpimitan. Kaikki sitä järeämmät rungot ovat laadun täyttyessä tukkirunkoja. Jos esim käytössä on pituutena 37, niin sellaisesta rungosta, joka on 37 dm korkeudessa minimitukin paksuinen, ei saa tehdä tukkia, vaan se on kuiturunko, koska se ei täytä minimitukkirungon vaatimusta.

Tänään tuli metsäyhtiön tulkintaohjeita pesimäaikaisiin hakkuisiin. Korpea on puustoinen suo, jossa kuusi tai koivu pääpuulajina ja turvekerros väh. 30 cm. Lehtipuuvaltainen alue sellainen, jossa lehtipuun osuus väh. 50% runkotilavuudesta. Rehevä on MT tai rehevämpi tai ravinteisuudeltaan vastaavat suot. Rantametsät on 10 metrin suojakaista, eli kiellon aikana poiminta suojakaistalta on kiellettyä. Kuvion minimikoko on 0,5 ha. Kaikki järeät haavat, kolopuut ja kaikki pystylahot jätetään pystyyn. Koskee myös pystyyn kuollutta havupuuta. Etelä-Suomi 15.4.-15.7. Pohjois-Suomi 1.5.-31.7. Siis puunkorjuu on kiellettyä yli 0,5 ha:n korvissa ja rehevissä lehtipuuvaltaisissa metsissä sekä rantakaistalla pinta-alasta riippumatta.