Käyttäjän KuneKoski kirjoittamat vastaukset
-
Esim. ojittamaton luonnontilainen korpi aina käytön ulkopuolella. Lisäksi kivennäismaan reunasta 10m kokonaan suojeltu + 5m peitteisenä käsiteltävä kaista. Rämeellä vastaavat 5+5m. Sääntöjä ja lukuja on kieltämättä niin paljon, että vaikka noitten kanssa on työkseen tekemisissä, niin ohjeita saa tankata vähän väliä.
Yhtiöillä on kova tarve saada tietty osuus puusta fsc-sertifioituna ja silloin sitä markkinoidaan niillekin, joiden tarpeisiin ja tavoitteisiin se sopii huonosti. Fsc sopii isoille tiloille, joissa on pieniä saaria, jyrkkiä rantoja, kallioita, avosoita ym. luonnostaan tehokkaan metsätalouskäytön ulkopuolella olevia alueita. Silloin 5%:n käytön ulkopuoliset alueet syntyvät luonnostaan ja toiset 5% niiden peitteisinä käsiteltävistä suojakaistoista. Jos omistaa pienen kangasmaan metsätilan, nuo alueet joutuu muodostamaan vähän väkisin. Se vaatii myös aktiivisuutta, kun kuolleeseen puuhun ei saa koskea. Tuuli- ja hyönteistuhoihin on reagoitava, ennenkuin kuori alkaa irrota. Jos tuho pääsee iskemään samalle alueelle useasti ilman, että tuhoja korjataan ajoissa, voi alueesta muodostua runsaslahopuustoinen metsä, joka onkin sitten kokonaan käytön ulkopuolella.
Mitä olen metsäyhtiön omissa tuplasertifioiduissa metsissä (pefc+fsc) liikkunut, niin meininki on vähän on-off. Suurinta osaa alueesta hoidetaan todella tehokkaasti ja siellä, missä on jotain erityisiä luontoarvoja, jätetään kokonaan käytön ulkopuolelle.
Tuohan on ihan lohdullinen tieto ja kannustaa metsien hoitoon, että hoitamalla metsiään hyvin, pääsee selvästi keskiarvojen yläpuolelle. Surkeaa se olisi, jos tekemällä kaikki oikein ja ajallaan, keikkuisi tilastoissa samalla tai alemmalla tasolla niiden hoitamattomien kanssa.
Ja sitä parasta koivua saadaan tasaikäisen kuusikon seassa kasvaneista rauduskoivuista. Toivotaan, ettei jatkuva kasvatus yleisty kovin voimakkaasti. Muuten menetetään tämäkin, kun ei saada uusia koivuja syntymään.
Kyllähän keinollinen uudistaminen ja taimikonhoito kuluja aiheuttavat, mutta pidetään nyt joku tolkku tuossa laskemisessa. Perkon laskutavassa päätehakkuutilistä vähennetään hakatun puuston perustamiskulut korkoineen ja sen lisäksi hakkuun jälkeinen uudistaminen. Tuolla logiikalla joka toinen puusukupolvi on tappiollinen ja joka toinen erittäin kannattava, koska siihen ei uudistamis-ja hoitokuluja kohdistu lainkaan.
Kysyjän tapauksessa suurin murhe on se, että tähän asti suorassa sähkölämmityksessä energia on kulkenut sähköjohdoissa ja nyt pitäisi saada se kulkemaan lämmitetyn veden muodossa. Lattialämmitys antaisi tasaisemman lämmön ja veisi vähemmän energiaa, kun kiertävän veden lämpötila on alhaisempi. Onko lattioiden rakenne sellainen, että putket voisi asentaa lattiaan muuttamatta lattia korkoa. Kaikki lattiat pitäisi ottaa auki ja siinä vaiheessa saattaa taloudesta kuulua sellainenkin lause, että eiköhän nyt samalla uusita keittiökalusteet. Remontti saattaa siis laajentua. Patterilinjat on helpompi vetää, mutta järjestelmä kannattaa mitoittaa niin, että teho riittää kunnolla lämmitykseen. Tiedän tapauksen, jossa hieman alimitoitettu maalämpö on kytketty patterilinjaan ja kun teho ei riitä, niin loppu lämmitetään sähköllä. Eli kallis investointi ja lopputuloksena kuitenkin lämmitetään sähköllä.
Uunilämmitys vaatii sen, että uunin voi sijoittaa mahdollisimman keskelle taloa, väliovia pidetään auki ja talossa liikutaan. Ilmalämpöpumpun puhallintoiminnolla voi myös pitää ilmaa liikkeellä. Tyhjillään olevassa talossa uuni tahtoo jäähtyä paikalleen, eikä lämpö leviä.
Keskuslämmityksessä asukkaiden määrä ja sitä kautta käyttöveden kulutus vaikuttaa myös aika ratkaisevasti puun menekkiin.
Itselläni vain osa talosta (jälkikäteen tehty laajennus) ja käyttövesi on puukeskuslämmityksen varassa. Vanhassa osassa uunilämmitys. Klapia kattila vie pesällisen (100 litraa) päivässä eli 3 pinomottia /kk. Leivinuuni, takka ja hellapuut päälle. Pesällinen palaa n. 4 tuntia. Käytössä vesikiertoinen lattialämmitys. Talot ja talvet ovat yksilöitä, joten vaikea antaa tarkkaa määrää.
Jälkikäteen keskuslämmityksen asentaminen taloon, jossa ei ole lämmönjakotekniikkaa valmiina, on aika kallis ja työläs projekti. Lattialämmitys on varmaan poissuljettu, joten patterilinjojen veto varmaan tulisi kyseeseen. Uskoisin vievän enemmän puuta, kun käyttää kuumempaa vettä. Vaatii myös hormillisen pannuhuoneen ja siihen kantavan lattian isolle varaajalle. Käytännössä varmaan erillisen rakennuksen rakentamisen ja lämpökanaalin rakennusten väliin. Käytännön kannalta myös puuvarasto tulisi olla vieressä. Helpommalla varmaan pääsisi, jos hommaa 2500-3000 kg:n vuolukivileivinuunin. Puun kulutus kohtuullinen ja voi hyödyntää lämmityskaudella ruuanlaitossa.
Nuorempi väki ei enää tee asioita vaan siksi, että niin on ollut tapana. Mietitään, vastaako asia omia arvoja ja onko siitä itselle hyötyä. Koskee metsästysvuokrasopimuksia, kirkkoon ja ammattiliittoon kuulumista ym.
Tarkastusmittaus suoritetaan aina kuoren päältä. Jos koura säännöllisesti vuolee kuorta ja mittaa siten puun pienempänä, niin kalibroitaessa koneelle ”opetetaan” puun oikea kuoripällinen läpimitta. Asiansa osaavalla kuljettajalla kone mittaa kuoriutumisesta huolimatta oikein.
Puun kuoriutuminen ja kuivumisesta johtuva kutistuminen aiheuttavat joka vuosi laatupalautteessa alamittaraakkeja. Kylmähermoinen kuljettaja, joka tietää koneensa olevan säädöissä, tietää raakin syyn ja jatkaa töitä entiseen malliin. Joku kokemattomampi saattaa ruveta jättämään kutistumisvaraa, eikä välttämättä uskalla ajaa puuta minimimittaan saakka. Tukin minimiläpimitta mitataan kuitenkin kuoren päältä juuri kaadetusta puusta. Kyllä ne sahallakin ottavat puun kutistuminen huomioon niin, että kuivaamosta tuleva tavara on oikeissa mitoissa.