Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
Turvemaiden vesiohjeissa mainitaan, että turvemailla on puilla usein kaliumin puutetta, joka heikentää puiden kykyä käyttää turpeen hajotessa vapautuvia ravinteita hyväksi ja lisää niiden huuhtoutumista (fosfori ja typpi). Tätä voidaan estää tuhkalannoituksella.
Niin tuohon oli syynä ison puuston haihdutus, kun maapohja kuivuu syvemmältä. Ratkaisu tietenkin voi olla tuhkalannoitus, mutta myös kaikkien puiden poitaminen eli avohakkuu ja uudistaminen.
Avohakuussa ravinteikkaan ojitetun turvemaapohjan turpeen hajoaminen on vähäisempää kuin verrokki alueella eli myös turpeen kiintoaineiden (orgaaninen hiili) määrä vähenee ja samalla ravinne päästötkin.
Katso linkin taulukko 8. https://bg.copernicus.org/articles/16/3703/2019/#&gid=1&pid=1
Sain nämä ravinnepäästöt Niemiseltä 2 vuotta sitten,että kaikilta ojitetuilta suomailta fosforin päästöt olivat 580 tonni/v ja typen 8000 tn/v. Muutama vuosi sitten nuo lisääntyneet päästöt Luke ilmoitti 13 000 tn/v typpeä (vanha oletus oli 500 tn/v) ja 500 tn/v fosforia, ovatkin taas tarkistuneet. Tästähän tämä vanhojen ojitusalojen ravinnepäästöjen kauhistelu on lähtöisinkin ”saattavat olla moninkertaisia kuin mitä on luultu”.
Esimerkiksi typen osalta ojitettujen suometsien typpi-päästö on alle typpilaskeuman, niin missä ongelma?
Lisäksi Ojasen (ks linkki alla) mukaan karujen suo-ojitusalojen turve kasvaa lähes luonnon soiden tapaan eli siellä ei edes turve hajoa eikä sitten voi vesiä ruskistaa, jos se ruskeus on vain hajoamisesta johtuva.
Samassa linkissä ravinteikkailla suo-ojituksilla näkyy olevat useita tutkimuspisteita, jossa CO2-sidonta on jopa -5 tn/ha/v. Miksi näitä paikkoja ei tutkita ja vihjailla, että ojitusalueiden päästöt saattavat olla mitättömät.
https://tuhat.helsinki.fi/ws/portalfiles/portal/65329323/Akatemiaklubi_160316_Paavo_Ojanen.pdf
On tämä vyörytys uskomatonta ja ratkaisu kaikkeen on jatkuva kasvatus.
Joo turvetta hajoaa kuin kuivana vuonna 2018. Entä nyt kun on satanut koko kesän. Kai se on kasvanutkin ja niiden erotus ratkaiseee.
Kävin ottamasta Oulujärvestä vesinäytteen. Lähetän kuviin. On selvästi puhtaampaa kuin Hukkajoen vesi, jonka pintavesi on luokiteltu siniseksi eli erinomaiseksi. Oulujärvi näkyy olevan vihreä eli hyvä. Oulujokeen siis virtaa erinomaisen puhdasta vettä.
Onhan myös turvetta kasvavilta luonnon soiltakin tulevat vedet ruskeita ja se ruskeus tullee, kun rahkasammalen juuret kuolevat, maatuvat ja hajoavat mikrobien vaikuksesta turpeeksi. Voi tietenkin tulla väriä myös turpeen hapettumisesta ojitetuilla soilla.
AJ:n edellisen sivun linkistä: Silva ry:n metsälaskurilla molempien metsiensä vesistöpäästöt.
Ensiksi tulee mieleen, onko Alikoiviston hakkuualue edes jonkin vesistön varrella tai rannalla, jolle riittää 10..20 m suojakaista sertien mukaan, Jos on kauempana, niin eihän sinne kilometrien päässä olevaan vesistöön mitään valumapäästöjä voi kaiken järjen mukaan mennä, kun vielä on kuivaa kangastakin. Ilman kauttako päästöt sinne Saaristomerelle joutuvat? Kyllä on taas jk- huijaus huipussaan.
Silva-laskuri on humpuukia eikä tietenkään ota huomioon esim. maapohjaa, joka on hiekkaa tai soraa eli vettä läpäisevää, josta vesistöön ei mene koskaan mitään päästöjä vaikka olisi lähellä vesistöä.
Tässä esimerkki sellaisesta paikasta. Mainostetaan jk-ta, vaikka se ei edes onnistu männyllä noilla hiekkakankailla eikä männyillä yleensäkään missään.
Järkyttävää huijausta.
Eikös Luken tutkijat väitä että ruskettava vaikutus jatkuu niin kauan kuin turve hajoaa.
Missä noin sanovat? En tiedä hajoaako märkä turve kuinka nopeasti, kun sataa näin paljon kuten nyt on satanut vai meneekö tasan eli kasvua on yhtä paljon. Se on selvä, että kuiva turve hajoaa nopeammin kuin mitä kasvua on.
Näistä luonnon puroista selviää sekin, että turpeen hajoaminen ja kasvu täytyy olla yhtä suurta eli ilmastopäästö on nolla reunamaalla, vaikka kuivavat kesäisin veden pinnan laskeissa 1..1,5m ja isot puut haihduttavat, sillä ojan penkat ovat pysyneet samalla korkeudella tuhansia vuosia. Riittänee että kerran tai pari kesässä vesi nousee äprään tasolle tai ylemmäksi esim kevät- tai syystulvien aikaan ja vettävät turpeen.
Suo-ojissa voisi riittää sama, että ojat ovat välillä vettä täynnä esim juuri keväällä, kun metsien kasvukausi ei vielä ole alkanut.
Mitähän tämä on?
Onko laskettu puun lavuksessa olevia oksia liikaa metsien hiilivarastoon.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/3837fbfc-daf8-4b30-a44d-ab2b51eb2aea
Vanhoille suo-ojille ei voida antaa vielä synninpäästöä!
Luusisi että vuosikymmenten aikana sateet ovat puhdisaneet jo ojitetun suon pintaman niin ettei siitä juurikaan enää ruskeaa väriä irtoa eikä kiintoaineet enää kulkeudu, kun ojatkin ovat sammaloituneet.
Rukopiikki on oikeassa tuossa, että savimaat ja saviseka kivennäismaat ovat pahimmat vesien värittäjät. Tuolla toisessa ketjussa hänellä taisi olla mielessä näiden maiden ojat, kun taas minulla oli turvemaiden ojat, jota muravelliä millään pienillä saostualtailla ei saada kuriin. Jokainen puro tai noro tietenkin kulkeen kivennäismaillakin ja niistä lähtee ruskeaa maaväriä aina veteen. Niiden ja myös suo-ojistusten kiintoaineiden puhistamiseen tarvitaan jo tulvajärvi, joka syntyy keväällä tulvien aikana, kun tulvavesi nousee puro-ojasta ja tekee laajemman tulvajärven. Näin virtauksen hidastuessa vesi puhdistuu, kun vedessä oleva saviaines painuu metsänpohjalle ja antaa mojovan lannoituksen tulvajärven alle jäävälle metsälle. Turvemaalla puro tai noro kestää myös kaivaa vanha oja sepentiinin muotoon, kun puron tai noron seunat eivät syövy ja kun mutkitteleva serpentiinin muoto ojassa lisää veden kulkumatkaa moninkertaiseksi, niin vesi nousee paremmin pienemmälläkin tulvalla ylös ojasta tulvajärveksi ja puhdistaa ja lannoittaa.
Greenpeace pakottaa Inarin siirtymään fossiilisiin polttoaineisiin, kun puutakaan ei voi polttaa. Inarin metsät ovat vanhoja ja hiilinielu alkaa hiipua.
Hämmentävintä Mäki-Hakolan mielestä on se, että Greenpeacelle ei riitä, että noin 70 prosenttia Inarin maapinta-alasta on suojeltu.
Ranen linkistä.
Tutkijoiden tiedot etenkin avohakkuiden vaikutuksista vesistöjen rehevöitymiseen ja samentumiseen ovat vahvistuneet viime vuosina.
Kommenttina tuohon, että Luken ravinnepäästötutkimuksessa typpipäästöt ojitetuilta turvemailta olivat saman suuruisia kuin kivennäismaiden metsistäkin.
Hakkuut ylläpitävät myös luontokatoa.
Avohakkuualueet ovat monimuotoisempia kuin vanhat metsät. Kovakuoriaislajeja vanhoissa metsissä on vain 1/4 osa avohakkuualoista.
Niin on käymässä myös ilmastopäästöjen osalta.
No ei ainakaan tässä tutkimuuksessa näytä olevan, vaan avohakkuulta pääsi ilmastopäästöjä vähemmän kuin mitä ennen avohakkuuta oli. CO2- ja CH4-maapäästöt avohakkuualalla ovat pienemmät kuin verrokkialueella.
Katso linkin kuva 8.
https://bg.copernicus.org/articles/16/3703/2019/
