Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
Eiköhän siellä puun ostopuolella puunsaannin vaikeutuminen vaikuttaisi asenteisiin olla kuulematta puun myyjien mielipidettä kuten nyt kävi, että sovitaan hallituksen ministerin kanssa kaistan leveys, jolta puun ostajat kieltäytyvät ostamasta puuta, jota ei edes tarvita.
Metsäonomistajat (600 000) ovat saamattomia ja ansaitsevat kyllä tälläisen kohtelun, kun eivät edes omaa etujärjestöä saa aikaiseksi.
Missä metsänomistajajärjestön kannanotto raakkujokien suojakaistaan viipyy? Ei taida olla sellaista olemassakaan ja siksi viipyy.
Odottaisin jotain tällaista.
”Järjestö kehottaa metsänomistajia pidättäytymään puun myynneistä niin kauan kuin raakkujokien suojalaista leveys on tieteellisesti arvioitu tarvitaanko sitä ollenkaan ja mennään sitten vesien minimikaistan levyden 5m mukaan.”
Husse :Miksi emme voisi tehdä tieteeseen perustuen ympäristölle parempaa metsänhoitoa. Ja kehittää puunkäyttöä uuteen suuntaan nykyisen kasvavaan kulutukseen sijasta. Nyt teemme metsäteollisuuden oppien mukaista metsienhoitoa, johon kuuluu ajatus, että luonto sopeutuu metsäteollisuudelle edukkaisiin tapoihin hakata ja sitä pidetään ”tieteenä”
Luontojärjestöjen metsätiede on huuhaata. Nyt uutisssa on hoettu, kuinka Metsähallituksen mailta haetaan hallituksen määrittelemät kriteerit täyttäviä vanhoja metsiä ja valitetaan, että kriteerit ovat liian tiukat lahopuun osalta.
Suomen metsiin ei tarvitä yhtään enempää lahopuuta kuin mitä nyt on alle 5 m3/ha eikä niiden vanhojen metsien suojelua, kun lahopuulajien elinvoimaisuus on 96% eli niin korkea, että jokaisen tulisi ymmärtää, että sitä on mahdoton nostaa enää millään lisäsuojeluilla. Ne uhanalaiset lajit sitten ovat erilaisen ilmaston tai pienen popun lajeja, joita ei Suomessa saa koskaan elinvoimaisksi.
Linaus alla olevasta linkistä: Moni eliölaji vaatii kasvualustakseen kuollutta tai lahonnutta puuta. Lahopuusta riippuvaisia lajeja on arviolta noin neljännes kaikista Suomen metsälajeista eli 4 000–5 000 lajia. Lahopuun väheneminen on syynä suoraan jopa 190 lajin ensisijaisen uhanalaisuuteen.
Täytyy olla täysin sokea, jos jotopäätökset näistä tieteellisen tutkimuksen luvuista ovat, että lahopuuta on liian vähän, kun elivoimaisuus on 96% luolkkaa.
Linkin otsikko ”Lahopuu on kovakuoriaisten ja kääpien koti”.
Ei kaikki lajit ole lahopuulajeja. On muitakin lajeja kuten lahopuusta riippumattomia kovakuoriaislajeja, joita Siitonen ym tutkimuksen mukaan oli 3-kertainen määrä avohakkuualueilla vanhoihin metsiin verrattuna.
https://www.metsaan-lehti.fi/uutiset/luonto/lahopuu-on-kovakuoriaisten-ja-kaapien-koti.html
Kauniista puheista huolimatta metsätaloutta elinkeinona vaivaa tehokkuuden vaatimuksen harha.
Sotien jälkeen metsätaloudessa työskentekli 300 000 työntekijää. Jos työn tehokkuus ei olisi noussut kilpailijamaiden tahtiin, meillä ei olisi metsätalouden työpaikkoja.
Nytkin sahaus Suomessa on tappiolla. Vain työn tuottavuuden nosto tai palkkojen lasku voisi nostaa sen voitolliseksi. Mutta kun kumpiakaan ei ole realistinen vaihtoehto, niin joudutaan odottelemaan, että hintataso nousisi. Onneksi on selluteollisuus, joka pitää metsäyhtöt pystyssä.
Linkki: https://wwf.fi/elinymparistot/suomen-metsat/
Suomen metsissä elää yli 20 000 lajia: nisäkkäitä, lintuja, hyönteisiä, kasveja ja sieniä.
Suomen metsissä elävistä lajeista peräti 833 on uhanalaisia.Määrä on kasvanut viime vuosikymmeninä ja kasvaa edelleen, jos metsien kohtelua jatketaan nykyiseen tapaan
Linkissä ensinnäkin suurennellaan Suomen metsien lajien määrää (tarkoittanee Punaisen kirjan kaikkia arvioituja lajeja) ja kauhistellaan (peräti) uhanalaisten lajien määrää, mutta sitten on jätetty huomiotta kokonaan elinvoimaiset lajit, joita onkin n.19 000. Miksiköhän ei ole laskettu näistä luvuista elinvoimaisuusprosenttia, joka on 96% ja joka on jo niin korkea, että sen parantaminen on lähes mahdotonta? Luonnon lait tulevat vastaan.
Määrä on kasvanut viime vuosikymmeninä ja kasvaa edelleen, jos metsien kohtelua jatketaan nykyiseen tapaan.
Paitsi ei ole kasvanut, vaan pysynyt ennallaan.
Esimerkiksi ennen yleinen hömötiainen on uhanalaistunut 2000-luvulla.
Mutta syy hömötiaisen vähenemiseen on muiden vahvempien tiaisten kilpailu, jotka syrjäyttää luonnon lain mukaan aina heikomman. Tiaisten kokonaismäärä Suomessa nyt on suurempi kuin koskaan historiassa.
Ihailtavaa vaikuttamista ja nämä valheet uppoavat kansaan.
PS. En ole tehnyt muita Google-käännöksiä.
Joo näkyy olevan linkissä kirjoitettuna tuo 78%, jota en löytänyt.
Kyllä pitää kysyä tuosta Seppo Vuokon käsityksestä luonnontilaisista vanhoista metsistä. Romahtaako lajimäärä 1/5 osaan nuorempiin ikäluokkiin nähden, jota ainakin lajitietokeskuksen informaatio tukee.
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0006320799001755
Boreal forests are generally regarded as species-poor ecosystems compared with tropical forests. Nevertheless, boreal forests harbour roughly 20,000 species in Finland (including all known species of animals, plants and fungi), which is almost half of the total number of species recorded in the country (Anon, 1994).
Lajitietokeskus on listannut Suomen metsiin 11 373 lajia.
AJ: Lajimäärien vertailuja ei oikein pysty tekemään, kun ilmeisesti edes Lajitietokeskuksen laji.fi-palvelussa ei ole kaikkia lajeja ja niiden elinympäristöjä kattavasti mukana.
Siellä on luokiteltu 44 000 ja Suomessa on arvioitu olevan 48 000 lajia. Eikö tämä 92% ole jo kattava luettelo, josta voi tehdä aika tarkkoja johtopäätöksiä.
Eli 78% näistä kovak. lahopuulajeista 232 oli vanhoissa metsissä eli 180 lajia ja nämä 180 lajia olivat vain vanhoissa metsissä (ilman päällekkäisyyksiä), joten varttuneisiin kuusikoihin jäi 52 kovak. lahopuulajia.
Martikaisen tutkimuksen eng.kielen tekstistä oli tällainenkin käännös. Oliko AJ:n postaama?
Mihin se katosi, kun enää löydä sitä ja tässäkään lyhennelmässä sitä ole? Koko tutkimusta ei ole saatavilla, vaan sitä pitää pyytää Martikaiselta.
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0006320799001755
Mitähän jokisimpukka vesistä puhdistaa, sitä ei sanota ettei vain ojitusten kiintoainepäästöjä? Totta että ojitusten kiintoainepäästöjä pitää vähentää ja siihen on monta keinoa, mutta ainahan niitä vesissä tulee olemaan. Vesien ennallistamisrahaa tulisi käyttää myös mataloituneiden pienten järvien pohjien ruoppaukseen estämään umpeenkasvaminen. Vesirutto monessa matalassa järvessä on pahempi pilaaja kuin ojituslaueilta tulevat kiintoainepäästöt.
