Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
AJ:lle.
Voi tietenkin kysyä noiden väitteiden pitävyyttä.
Paljon kysymyksiä joihin ei riitä vastaukseksi se että nuoret metsät ovat runaslajisia.
Lehdot ovat joko suojeltuja tai talousmetsissä hoidettuja ja lajit ovat siten Suomen luonnon armoilla ja uhanalaiset ovat sitten suurimmaksi osaksi toisenlaisen ilmaston lajeja tai pienen popun lajeja.
Lehtojen osalta ei liene mitään ongelmaa.
Koppakuoriainen ”Kuusitäpläjäärä – Anoplodera sexguttata” on vanhan lehdon laji, jonka uhanalaisuus on vanhojen lehtojen puute ja lahopuun vähyys ja on toisenlaisen ilmaston laji.
https://laji.fi/taxon/MX.195067/occurrence
Mutta sitten vanhat kangasmetsät, joidenka vähäisistä lajeista puolet ovat punaisen kirjan lajeja, kun taas nuremmissa runsaslajisissa ikäluokissa uhanalaisuus jää 10% tienoille. Vanhoissa kangasmetsissä suurin osa uhanalaisista lajeista on lahopuulajeja ja ne esiintyvät myös nuoremmissa metsissä ja ne taas ovat suurimmaksi osaksi toisenlaisen ilmaston lajeja tai pienen popun lajeja, joiden menestymiseen ei voi vaikuttaa.
On ainakin yksi totuus lahopuulajeista olemassa, jonka yli ei kävellä ja se on, että lahopuulajien elinvoimaisuus näillä nykyisillä pienillä lahopuumäärillä metsissä on 95% ja se on niin korkea ettei sitä voi juurikaan nostaa enää lahopuuta lisäämällä.
Minullakaan aiemmin ei ollut mitään syytä kommentoida väitteitä vanhojen metsien monimuotoisuudesta kuinka lajirikkaita ja arvokkaita ne ovat. En oikein osannut olla samaa mieltä edes Seppo Vuokonkaan kanssa, että ne ovat yliarvostettuja, kun ei esittänyt mitään todisteita.
Tästä linkistä ”https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/272efbe8-f452-4d0b-85ab-03d8804703b2” aloin pohtia miksi vanhoissa metsissä on näin vähän lajeja ja Punaisen kirjan 2019 sivulta 43 tuon pylväsdiagrammin luvut löytyivät.
Miten on mahdollista, että tätä vanhojen metsien vähäistä lajimäärää ei kukaan ole huomioinut, mutta yleisesti nähdään lajimäärien talousmetsissä taantuvan ja syy on sitten vanhojen metsien väheneminen, joissa lajien määrä juuri vähenee iän myötä murto-osaan nuoremmista ikäluokista.
Lainaus linkistä: Toisen näkökulman mukaan lajien kato on metsissä kaikista toimista huolimatta jatkunut. Tuoreimman, vuonna 2019 julkaistun uhanalaisuusarvion mukaan metsien lajistosta useampi laji taantuu kuin yleistyy. Syynä pidetään etenkin vanhojen metsien vähenemistä. Lääkkeeksi esitetään suojelualueiden lisäämistä.
https://www.hs.fi/tiede/art-2000010493010.html
Kimmo Tuomelan kommentti linkistä: ”””Hiilidioksidin vähentämisestä ilmakehästä on saatu kiva lisäperustelu tehometsätaloudelle. Sen nostaminen primääritavoitteeksi on kuitenkin kohtuuton vaatimus nyt jo hyvin lajiköyyhille kasvatusmetsille.”””
Kasvatusmetsien lajiköyhyys taitaa olla yleinen väärä käsitys ja niissä riittää oikaisemista, joka saattaa järkyttää.
Kasvatusmetsät, talousmetsät, puupellot ovat lajistoltaan 7..10 kertaiset kuin vanhat metsät. Metsien ikääntyessä alkaa raju lajikato. Kangasmetsissä 7-kertainen ja lehdoissa 10-kertainen.
Luvut voi käydä tarkistamassa Punaisen kirjan 2019 sivulta 43 taulukosta 5Risuparran aloituksessakin on ”roskaa” Seppo Vuokon sanoin.
Risuparta :Valtava määrä lajeja on uhanalaisia. Ihmekös tuo kun , metsien hakkuita jatketaan samalla kaavalla kuin aina ennenkin.
Hakkuiden ulkopuolella on 2350 lajia kaikista Suomen uhanalaista lajeista 2667 Suomen luonnon hellässä huomassa. Nyt vain odotellaan, että Suomen luonto korjaa kaikkien näiden lajien uhanalaisuusluokat elinvoimaisiksi.
Risuparta:Yksipuolinen puupelto , kuusen viljely altistaa puuston lukuisille kasvi taudeille ja hyöteisille , mm. kirjanpainajalle.
Puupelto on 7-10 kertaa monimuotoisempi lajimäärien osalta kuin vanhat metsät. Tuhoille ja lajien katoamiselle altistaa metsien vanhuus, joka näkyy sitten hillittömänä lajikatona.
Linkissä (https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/8569/urn_isbn_952-458-687-8.pdf) kuvassa 11, taitavat olla nuo B/lajimäärä ja C/ lajirunsaus käyrät väärinpäin. Nyt ne kertovat että talousmetsän avohakkuun jälkeen iän myötä vanhassa metsässä lajimäärät ja lajirunsaus olisi suurimmat, mutta Punaisen kirjan 2019 mukaan asia olisi juuri päinvastoin.
Taulukko 5 kyllä järisyttää käsityksiä vanhoista metsistä.
Eihän nuo minun tilastoja ole.
Kaikkien lehtojen osalta voi suositella niiden siirtäistä talousmetsiksi, sillä lehdot tarvitsevat ihmisen hoitoa suojeltuinakin, muuten niistä katoaa lajit. Lehdoillehan on olemassa omat hakkuuohjeet, jotta niiden monimuotoisuus ja lajimäärä pysyy mahdollisimman korkeana.
Punaisen listan lajeista vanhoissa lehdoissa on vain 180, kun niitä muissa lehdoissa 680. Uhanalaisia lajejakin löytyy nuoremmista lehdoista moninkertainen määrä.
Taitaa olla uskomus, että luonnontilaiset metsät olisivat lajien suhteen monimuotoisempia kuin mitä talousmetsät, kun ne ovat etupäässä vanhoja metsiä.
file:///C:/Users/Eero/Downloads/Suomen%20lajien%20uhanalaisuus%20-%20Punainen%20kirja%202019-61.pdf
Luonnonmetsät ovat olleet keskimäärin monilajisempia, peitteisempiä ja puustoisempia kuin nykyiset talousmetsät ja niissä on ollut enemmän lahopuuta.
Vanhat metsäthän alkavat olla jo luonnontilassa, mutta miksi niiden lajimäärät näyttävät romahtavan verrattuna nuorempiin ikäluokkiin?
Vanhoissa lehtometsissä lajikato on vielä suurempaa kuin vanhoissa kangasmetsissä, joissa se on n. 1/7-osa nuorempien kangasmetsien lajimääristä.
Nuorempien lehtometsien lajimäärä on 2477, muta vanhoissa lehtometsissä lajeja on enää jäljellä 246 eli 1/10-osa.
Metsien monimuotoisuus romahtaa niiden vanhetessa. Vanhoissa lehdoissa luonnnollisen kehityksen lopputulos on kuusettuminen, joka odottaa enää luonnon tuhoa joko metsäpaloa tai myrskyä kaatamaan puut ja näin uuden monimuotoisuuden puhkeamista kukkaan ja lajimäärien 10-kertaistumista.
Lehtojen ja kangasmetsien lajimäärät löytyy Punaisesta kirjasta 2019 sivulta 43 taulukosta 5.Kuka sydenkuoppia on yrittänyt välttää? Nythän on ollut melkein jokaisessa Hesarin kirjoituksessa kuinka uhanalaisten lajien määrä on noussut 10,5%:sta 11,9 %:iin viimeisen 10 vuoden aikana, kun yli tuhat uutta harvinaista lajia on otettu mukaan arvioitaviin. Tätä ei varsinkaan ole sanottu, että metsälajien uhanalaisuus on pysynyt ennallaan.
Jos uhanalaisuutta mitataan uhanalaisten lajien osuudella tutkituista lajeista, uhanalaistilanne on heikentynyt: vuonna 2010 valmistuneessa arviossa osuus oli 10,5 prosenttia, nyt 11,9. Tällä mittarilla heikennys ei kuitenkaan koske metsälajeja. Niiden uhanalaisosuus on yhdeksän prosenttia, mikä on sama kuin edellisessä arviossa.
Nyt sanotaan että metsissä uhanalaistuminen on hidastunut, mutta tavoite tulee olla sen pysäyttäminen, ehkäpä jopa kääntäminen elpyväksi.
Eihän uhanalaisarvioissa muuta suuntaa ole olemassa kuin että uhanalaisia on aina vain enemmän, sillä uusia harvinaisia lajeja tuli viimeiseenkin arviontiin yli 1000 lajia enemmän edelliseen nähden ja nyt odottaa tuhansia sellaisia lajeja tuleviin. Ja sitä käytetään sitten hyväksi, vaikka se ei kerro uhanalasuuden lisääntymisestä mitään.
Suomessa on arvioitu olevan 48 000 lajia, joista Punaiseen kirjaan 2019 arvioitiin vain 22418 lajia.
Lainaus Punaisesta kirjasta 2019:
Varsinaisen arvioinnin ulkopuolelle
jätettiin 14 186 luokiteltua lajia. Ne ovat joko arviointiin
soveltumattomia (NA) tai arvioimatta jätettyjä (NE). Ar-
viointiin soveltumattomat ovat pääosin uusia tulokkaita,
satunnaisesti esiintyviä tai ihmisen mukana levinneitä
vieraslajeja, joita on yhteensä 2 569 lajia. Loput, yhteensä
11 617 lajia luokiteltiin arvioimatta jätettyihin yleensä
heikkojen tietojen, ajan tai asiantuntijoiden puuttumisen
taikka taksonomisten epäselvyyksien vuoksi. Varsinai-
nen uhanalaisuusarviointi, jossa lajit luokiteltiin niiden
häviämisriskin perusteella elinvoimaisista äärimmäisen
uhanalaisiin (LC–CR), hävinneisiin (RE) tai puutteelli-
sesti tunnettuihin (DD) kattoi 22 418 lajia.
Merkittävin syy metsälajien uhanalaisuuteen on lahopuun niukkuus
Hanskilla on mielikuvitus- ja tietorajoitteita.
Suomen lahopuulajeista on elinvoimaisia 95% ja ensisijaisesti uhanalaisia 5% eli 190 lajia, joita voidaan viljellä ja siirtoistuttaa metsien lahopuihin ilman että tarvitaan miljardien edestä vanhojen metsien suojelua, jotka ovat lisäksi lajiköyhiä.
Suomen metsistä on jo hävinnyt yli 100 eliölajia
Suomen metsistä ei ole hävinnyt yhtään lajia viimeisten 50 vuoden aikana metsien hakkuiden vuoksi.
Aarnihytyvinokas – Hohenbuehelia mustialensis (RE)
Viimeinen havainto 1877 ja oli avointen alueiden laji, jonka Suomen luonto hävitti umpeen kasvamalla kasvupaikan.
