Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
Myös Mannin lätkämaila perustuu pääosin proxy dataan kuten puiden vuosikasvuun ja sedimentteihin.
Eikö Mann käynyt hakemassa proxy-dataa Siperiasta, josta sitten kehitteli lätkämailan. Mutta kun epäilijä McIntyre kävi samoilla seuduilla mittailemassa puiden lustoja, niistä ei löytynytkään lätkämailaa.
Mannille kelpasi Korttajärven sedimenteistä saatu ilmastohistoria ylösalaisin kännettynä todisteeksi lätkämailasta senkin jälkeen, kun siitä hänelle huomautettiin.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/11/17/ilmastokatastrofi-peruutettu-kasikirjoitus
https://www.explainxkcd.com/wiki/index.php/1732:_Earth_Temperature_Timeline
Maapallon ilmaston lämpötila on vaihdellut vajaan 4 asteen haarukassa viimeisten 10 000 vuoden aikana, joten linkki on valetta.
Puuki: Uhanalaisia on eniten tuntureilla ja metsäniityillä.
Kävin läpi Punaisen kirjan 2019 tunturipaljakoiden uhanalaiset (ei mukana silmällä pidettävät) lajit ja kahta lukuunottamatta ne olivat kaikki Käsivarren lapissa niin kutsutulla Erämaa alueella (onhan siellä käsivarressa myös erillinen Mallan luonnonsuojelupuisto), joka on suojeltu lailla saamelaisten elinkeinojen suojelemiseksi. Lajit ovat Norjassa elinvoimaisempia ilmeisesti merellisyydestä johtuen. Porojen osuulle uhalaisuudesta ei voi tehdä mitään ja loput lajien uhanalaisuudesta tulee Suomen luonnosta, jolle myöskään ei voi tehdä mitään.
Eikö tällaiset lajit pitäisi laittaa johonkin sellaiseen kategoriaan kuten ” Ovat jo luonnon hellässä huomassa, joille ei voi tehdä enempää”.
Suurin lajien uhkatekijä Suomessa on luonto, niin myös Hömötiaiselle. Nämä lajit taas pitäisi laittaa kategoriaan ” Lajit, jotka vaativat ihmisen hellittämätöntä ponnistelua Suomen luontoa vastaan”.
Ehkä ajatus ei tullut ihan selväksi.
Kun hakataan koko metsän kasvu, niin silloin maanpäällinen ja maaperän hiili (kuollut ja elävä) pysyy määrällisesti ennallaan eli maaperän lisäyksen on oltava saman suuruinen kuin vanhemmasta päästä poistuma. Tällöin ei nieluja ole olemassa.
Mutta jos metsän hiilivarasto kasvaa 2-kertaiseksi hakkuusäästöillä, niin myös maaperän hiilivarasto kasvaa kaksinkertaiseksi suhteiden pysyessä edelleen 40%/60%.
Maapohjan hiilivarastoa ei 2-kertaistu kertomalla lisääntynyt runkopuumäärä 1,3 :lla vaan 2,5:llä.
Metsämaan hiilinielua laskettaessa maankäyttösektorilla, kivennäismaille lasketaan CO2-lisänielua metsän pohjamaahan hakkuista tulevasta karikesyötöstä (oksat, kannot, juuret). Pienillä hakkuusäätöilla alle 10 milj.m3/v se nostaa CO2-nielun keroimeen 2,5, mutta suuremmilla hakkuusäästöillä yli 20 milj.m3/v CO2-nielu lähenee kerrointa 1,3.
On arvioitu, että 70% puiden yhteyttämistuotteista kulkeutuu juuristoon.
Paljonko sitten ovat kaikki puun yhteyttämistuotteet?
Elävän puun biomassan osuudet ovat 58% (runkopuu) ja 20% (puun oksat, latvus, neulaset ja lehdet) ja 22% (kanto plus juuret).
Elävän puun kasvun 1m3/ha/v yhteyttämistuotteet jakautuvat sitten runkopuuta 0,58 m3, maanpinnan yläpuolelle tulee yhteyttämistuotteita runkopuun lisäksi 0,2 m3 ja maan alle menee 0,22 m3.
Yhteyttämistuotteista pitäisi mennä maan alle paljon enemmään kuin 0,22 m3.
Luken mukaan metsän hiili jakautuu maanpinnan ylä- ja alapuoliseen osaan suhteessa 40%/60%, joten maapohjaan yhtetyttämistuotteista voisi mennnä enintään 1,5*(0,58+0,2)= 1,5*0,78= 1,17 m3.
Puiden kasvusta maapohjaan menee kantoihin ja juuriin vain 0,22 m3, joten hienojuurien kasvuun, sienijuurien ja pieneliöstön elintoimintojen ylläpitämiseen voisi mennä enintään 1,17- 0,22= 0,95 m3, mutta toisaalta vastaava määrä edellisten vuosien vanhempaa yhteyttämistuotantoa pitäisi vapautua hiilidioksidina takaisin ilmaan että joka vuotinen lisäys pysyisi ylärajan 60% alapuolella.
Joten tuo vuosittainen yhteyttämistuotanto 0,95 m3 jakautuu sitten pitkälle ajalle kuolleiden hienojuurien osalta ja elävien sienijuurien ja pieneliöstön osalta niiden hengitys vapauttaa hiilidioksidia ilmaan vuosittain. Lisäksi tulisi hakkuissa maahan jäävät kannot ja juuret.
Oliko aiemmin tässä ketjussa AJ:n linkissä Ruotsin metsien tutkimuksessa kuolleen hiilen osuudesta maininta, että se olisi kertynyt 10 000 vuoden aikana, mikä tuntuu aika oudolta, kun yhteyttämistuotteita menee joka vuosi suurin osa maanalaisen hiilivaraston muodostumiseen kaikista puiden yhteyttämistuotteista.
Näiden lisä todisteiden pohjalta toistan, että silloin kun metsien elävä kokonais hiilivarasto kasvaa hakkuusästöllä, sen CO2-sidonnan kerroin pitäisi olla n. 2,5, sillä myös maaperän muu hiilivarasto (kuolleet hienojuuret, sienijuuret ja pieneliöstö) kasvaa samassa suhteessa.
Tuo 75% olisi aika lähellä suomalaisten metsien osalta, jos on summausta erilaisista maailman metsistä.
Professori Timo Pukkala ei sano hienojuurista mitään. Ovat kai eri asia kuin sienijuuuret. Mutta nyt alkaa kuitenkin selvitä, että vuosittain maapohjaan varastoituu metsien kasvusta paljon enemmän hiiltä, kuin mitä metsän puiden elävään biomassaan menee ja joka vain kelpuutetaan metsien hiilinieluksi Lulucf-laskelmissa.
On arvioitu, että 70% puiden yhteyttämistuotteista kulkeutuu juuristoon. Osa yhteyttämistuotteista käytetään juurten kasvuun ja juurten elintoimintojen ylläpitoon. Valtaosa kuitenkin siirtyy puiden kanssa symbioosissa elävien sienten rihmastoihin. Jokaisella puulajilla on parikymmentä sienijuuria muodostavaa sienilajikumppania, esimerkiksi herkkutatti, leppärousku, kantarelli ja punakärpässieni. Sienijuurisienillä on maassa rihmastoa noin 10 000 kilometriä neliömetrillä.
Linkki: https://blogs.uef.fi/forest-issues/2022/12/04/vanha-metsa-on-hiilinielu/
Osaako Husku tehdä mitään johtopäätöksiä näistä linkin tiedoista. Valehteeko IPCC Huskulle, että maailmanlaajuista Keskiajan lämpökautta ja Pientä jääkautta ei ole ollut maapallon ilmastohistoriassa.
Mökin muummokin osaa.
Alaskan jäätiköiden alta paljastuu puita.
Vuonna 2010 patagonialaisen Jorge Montt-jäätikön vapauttamalta alueelta kahdesta toisiaan melko lähellä olevasta paikasta löydettiin kasvaneiden puiden runkoja. Näiden kuolinhetket ajoitettiin radiohiilimenetelmällä vuosille 1440–1650. Tästä tietysti voidaan päätellä, että näiden yleensä 150-vuotiaiksi eläneiden puiden kasvuaikana alueella ei ollut jäätikköä. Tutkijat pystyivät osoittamaan, että puut kuolivat etenevän jäätikön alle.
