Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
Nämä revalaisten horinat joutaisivat kaikki poistaa roskakoriin. Ovat roskaa ja häirintää.
Toimittaja kysyy ” mitä ne kriteerit ovat”.
Vastaus ”suuri lahopuun määrä, vanhaa puustoa”.
On tämä ihmeellistä, että pitää hakea sellaisia metsiä kissojen ja koirien kanssa, missä lahopuuta on syntynyt luontaisesti myrskyjen kaatamana.
Eikö voisi sopia, että sinne valtion metsään voisi mennä sahan kanssa kaataa niitä puita lahoamaan tai kaulata niitä pystylahopuiksi tai viedä metsänomistajien metsiin tai aukoille eri puulajien runkoja, jotka sen sallivat. Saisi niitä lahopuun hot spotteja ihan minne vain. Monet lahopuulajit viihtyvät myös aukkohakkuilla kuten uhanalainen harjaskääpä. Sitten kaikki lahopuusta riippuvaiset uhanalaiset lajit 250n kpl istutetaan lahopuihin muutamien vuosien päästä.
Tuossakin linkin Tuusulan Pirunkorven metsässä tuskin on yhtään uhanalaista lajia ellei niitä sinne vie.
Eihän tämän tämän tarvitse olla tämän vaikeampaa.
https://www.sll.fi/app/uploads/sites/105/2022/01/Lehdot-ja-METSO-ohjelma_IS.pdf
Nuo arvokkaat eliympäristöthän pinta-alaltaan 1,..3 % metsien pinta-alasta on esitelty jo Punaisessa kirjassa 2019, joissa ne uhanalaiset lajit pienen popun ja toisenalaisen ilmaston lajit ovat, jotka jo ovat hakkuiden ulkopuolella. Siitäkö nyt keskustellaan, löytyisikö niitä vielä lisää?
Tässä luettelo: Perinneympäritöissä 650 lajia (800 uhanalaiselle lajille uhka on Suomen luonto umpeen kasvamalla aukeat alueet, joka on Suomen luonnon tehtävä), lehdoissa 377, harjumetsissä 75, paahderinteissä 58, paloalueilla 25, soilla 120, vesissä 156, rannoilla 283, kallioilla 298 ja tunturipaljakoilla 309.
Lahokaviosammal olisi hyvä aihe Ylen MOT-ohjelmalle, mutta tuskin onnistuu, koska on väärää politiikkaa.
Vantaalla ovat seisahtuneet myös Puu-Kivistön ja Lehmustontien asemakaavat, joista Uudenmaan luonnonsuojelupiiri valitti yhdessä Vantaan yhdistyksen kanssa. Piiri sai kumottua hallinto-oikeudessa lahokaviosammaleen siirtoluvan Espoossa. Kaikkien kolmen tapauksen oikeuskäsittelyt ovat kuitenkin vielä kesken.
“Lahokaviosammalella on hyvin tiukka suojelun taso niin kutsutusti paperilla, mutta käytännössä sen suojelustatus ei kuitenkaan ole johtanut uusiin suojelupäätöksiin, kuten erityisesti suojellun lajin rajauksiin tai uusiin Natura-alueisiin,” kertoo Westerman.
https://www.sll.fi/2020/11/23/pienen_sammalen_suuri_voima/
Uusien todisteiden valossa Uudenmaan luonnonsuojelupiiri ja Vantaan yhdistys joutunevat korvausvastuuseen aiheuttamastaan vahingosta korkojen kera.
Kukaan ei väittäne, että 1930-luvun lämmin jakso oli ollut ihmisestä johtuvaa, vaan luonnollista lämpenemistä pienestä jääkaudesta. Hiilidioksidia silloin ilmassa oli 280 ppm eli saman verran kuin esiteollisella ajalla ennen 1800-luvun alkua.
Pian sen jälkeen ilmiskunta aloitti ilmaston muokkauksen rikkipäästöillä, jolla onnistuttiin pysäyttämään lämpeneminen. Ilmasto kylmeni vuosikymmeniksi, kunnes rikkipäästöjä alettiin vähentää ja saatiin niin alas, että ilmasto saattoi jatkaa taas palautumista pienestä jääkaudesta.
Mikko Riikilä ja lajien uhanalaisuus.
Blogi: https://www.metsalehti.fi/blogit/ideologiat-vievat-tiedetta/#5dfaa1a5
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010106350.html
Ilmatieteen laitoksen politiikkaan ei oikein sovi ennätyspakkaset.
Virallisesti Suomen mittaushistorian alhaisin lämpötila mitattiin 28. tammikuuta 1999 Kittilän Pokassa. Ennätyslukema oli 51,5 pakkasastetta.
Samaisena yönä Sallassa Naruskassa mitattiin Oulun yliopiston kasvitieteen laitoksen automaattimittarilla pakkasta 54,4 astetta.Turvekangasmetsä tuottaa kariketta puista ja pintakasvillisuudesta; maaperän hiilivarasto saa niissä siis myös lisäystä joka vuosi, ei pelkästään vähennystä.
Olen yrittänyt löytää tapausta, jossa rehevä ojitettu turvemaapohja voisi olla CO2-nielu. Olisiko tuo riittävä siihen? Tässä Ojasen linkissä näkyy olevan noin puolet nieluja mittauspisteistä jopa – 5 tn/ha/v verran ja vielä niinkin syvällä pohjaveden tasolla kuin 0,8 m. Jospa olisi kuva.
Minulla on esimerkkinä noin 5 m leveä puro 0-päästöisestä, joka on kivennäispohjainen ja tulviva, mutta jyrkkä reunainen sanotaanko kesäisin vesi keskimäärin 1 m syvässä uomassa, jonka rannat turvetta ja jonka yli hirvikoira hirven perässä ei uskalla seurata. Rantojen korkeus vaikuttaisi pysyvältä niin kauan, kun virtaamat pysyvät.
https://tuhat.helsinki.fi/ws/portalfiles/portal/65329323/Akatemiaklubi_160316_Paavo_Ojanen.pdf
