Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
Monikohan media julkaisee uutisen kansalaisten luokattoman surkeasta metsäosaamisesta?
Täällä ainakin jopa se itse julkaistaan. On lennua ja hannua.
AJ:n linkistä lainaus sivulta 4.
Soiden kehitys alkaa aina minerotrofiavaiheesta ja aikain saatossa siirtyy vähitellen ombrotrofiaan.
Tämä selittyy sillä, että korkeutta kasvava rahkakakku loittonee yhä kauemmas pohjavedestä ja saa suuremmassa määrin ravinteensa laskeumanmukana.Soiden turvepaksuus ratkaisee ojituskelpoisuuden. Nämä tutkimuksen 800 000 ha kunnostusojituskelvotonta suota olisivat hyviä turvesoita paksuuden vuoksi.
Kaikki suot olisivat olleet alkuvaiheessa ravinnerikkaita hyvin metsää kasvavia ojitettuina myös tämäkin Satamakeidassuo. Osa suosta on nyt kosteikko ja näkyy suopohja kasvavann myös hyvin metsääkin.
https://www.kankaanpaanseutu.fi/uutiset/art-2000007764823.html
Alla olevan linkin sivulta 14. : Jos turvekerroksen paksuus on alle 20–30 cm, puiden juuret kasvavat pohjamaahan asti. Silloin puiden ravinnetalous on varmistettu pitkälle tulevaisuuteen. Paksuturpeisilla kohteilla kannattaa varautua yhteen jatkolannoitukseen kiertoajan kuluessa. Puutuhkan lisäksi lannoitus voidaan tehdä myös PK-lannoitteella, jos metsäkäyttöön sopivaa on saatavilla.
https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/document/suonpohjasta-metsaksi-opas.pdf
AJ: Jos kyseessä on hyvin puuta kasvava suo, ennallistamalla ei saada juurikaan hyötyä – varsinkin jos alue siirtyisi metsästä kosteikoksi eli syntyisi metsäkatoa.
Hyvin puuta kasvavat minerotrofiset suot ovat matala turpeisia alle 0,6 m (Ränskälän korvessa yli 1 m) korpia ja rämeitä, joiden pohjavesi on yhteydessä kivennäismaavesiin(olisivatko osaksi matalia umpeen kasvaneita lampia) ja joidenka maapäästötkin ovat suuret n. +1,0…+3 tonnin luokkaa turvekankailla (ojikot…tkg / ks linkki) ollessa suurimmat päästöt. Näitä suotyyppejä aika on jo muuttanut kivennäis maapohjiksi 1 milj.ha, kun turvekerros on hajonnut kokonaan pois. Tietoa siitä, paljonko näitä hyvin kasvavia ojituksia nykyisistä ojituksista 5 milj.ha on Suomessa, en löytänyt. Olisiko puolet, sillä varmasti ensin on ojitettu parhaiten metsää kasvavat suot. Luonnon soista niitä on vielä neljännes jäljellä eli 1 milj.ha 4 milj. hehtaarista. Turvekerroksen ohuus kertoo, että ne suhteellisen nuoria muodostumia alle 1000 vuotta vanhoja. Näiden CO2-maapäästöjen osalta voidaan sanoa, että teoreettisesti eivät voi lämmittää nykyistä ilmastoa, kun päästöt on otettukin nykyisestä ilmakehästä. Loput karut suo-ojitukset 2,5 milj. ha ovat sitten sadevesien varassa kasvaneita, jotka ovat reilu päästö metaanin typpioksiduulin vuoksi.
Alla olevan linkin mukaan hyvin kasvavia luonnon soista olisi vielä jäljellä 1,0 milj.ha eli neljännes kaikista 4 milj. hehtaarista, joita voisi ojittaa vielä kasvamaan paremmin.
Tässä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma, jossa sivulla 33 pykälässä 3.4 käsitellään metsäkatoa.
Linkin kuvassa 12/sivu 53 tuo metsäkato -3,7 Mtn pitäisi näkyä taselaskelmassa, mutta eriteltynä se ainakaan ole. Ehkä sisältyy johonkin päästöluokkaan.
Suomen luonto uhkaa umpeen kasvamisella hävittää kaikkiaan 1106 lajia eli lähes puolet Suomen uhanalaisista 2667 lajeista, jos ihminen ei niiden elinympäristöjä yllä pitäisi seuraavasti: perinneympäristöissä on vaarassa 650 lajia, harjumetsissä 75 lajia, paahderinteillä 58, paloalueilla 25 lajia ja kallioilla ja kivikoilla 298 lajia.
Jos Suomen kaikki metsät olisivat luonnonvaraisia eikä puupeltoja, niin noin 1081 lajia olisi heti vaarassa hävitä.
Sitten tulevat kaikki toisenlaisen ilmaston lajit, jotka siellä eteläisessä tai merellisessä ilmastossa ovat elinvoimaisia, mutta Suomen ankarassa luonnossa elää kituuttavat elinympäristönsä äärilaidalla kuriositeetteinä koskaan runsastumatta sekä nämä luonnostaan pienen popun lajit, jotka voivat välillä kannanvaihteluiden vuoksi kadotakin ja sitten taas löydetään. Näidenkään lajien tilanne ei olisi yhtään parempi siellä luonnontilaisissa metsissä.
Toisenlaisen ilmaston ja pienen popun lajeista on hyvä esimerkki tunturipaljakat 309 lajia luonnontilaisessa Suomen käsivarressa. Ei paljakoiden lajit koskaan tule runsastumaan.
https://www.ymparisto.fi/sites/default/files/documents/8220_Silikaattikalliot.pdf
Kuva silikaattikallioista.
Onko tuo AJ:n Natura-kallio suojelussa kalliotyypin mukaan joko kalkkikallio tai serpentiiinikallio? Onko tutkittu mitä kalliolajeja siellä on?
Kallioista 99 % ei ole arvioitu karuina kalliotyyppeinä uhanalaisiksi.
Tässä kalkkikallioista linkki. https://www.syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Tiedotteet/Kalkkikalliot__uhanalaisten_lajien_keita(2413)
Linkissä mainitaan että uhanalaisista lajeista n. 10% eli n. 250 kalliolajia olisi uhanalaisia.
Ja sitten linkistä esimerkkejä kalkkikalliolajeista.
Kirjoituksessa mainitaan uhkana umpeenkasvaminen eli avohakkuu olisi se kaikkein hyödyllisintä näille lajeille.
Lajit ovat vielä toisenlaisen ilmaston ja samalla myös pienen populaation lajeja, joilla on suuri kannan vaihtelu jo luonnostaan. Katoavat ja sitten taas löydetään. Tyypillisesti havainnot vaihtelee nollasta sataan vuosittain. Noin parikymmentä havaintoa vuodessa esim. Suomukuppijäkälästä tekee jo elinvoimaisen ja 0 havaintoa silmällä pidettävän, joka sekään vielä ei ole uhanalaisuusluokka.
Kummallista on tuo uhanalaisuusluokitus.
Käsivarteenhan saisi saamelaisten Erämaa-alueelle 100 000 myllyä. Ei tarvitsisi hakata metsiä eikä haittaisi poroelinkeinoa ja tuultakin piisaisi aina.
Myllyn hinnalla 30 000 e vuositulot saamelaisille olisivat 3000 milj. vuodessa ja porotuotto päälle.
En usko, että asukkaat olisivat vastaan.
Tuotot voisi rahastoida kuten Norja on tehnyt öljytuloistaan ja elää vaatimattomasti porotuloilla.
