Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
Rnskälänkorven tapaus kertoo, että ojitetun korven vanhan kuusikon maapohjassa ei kasva mitään korvaamaan suurta CO2-maapäästöä n, 5 tn/ha/v eikä pintakasvillisuutta tule kovin nopeasti rajulla harvennuksellakaan vähentämään sitä.
Lettosuon tapauksessa valoisan ja harvan tukkimännikon alla kasvoi jo valmiiksi pintakasvillisuutta, joka aukossa nopeasti reagoi parantuneisiin olosuhteisiin ja lähti kasvuun ja teki aukosta jo toisena vuonna nielun.
Näistä tapauksista voisi jo vetää suosituksia.
Ränskälän korven tapaisssa metsissä ei missään nimesä pidä kasvattaa kuusta, vaan valopuita mäntyä tai koivua, joidenka alustat ovat valoisia maapohjan kasvillisuudelle kasvaa, joka korvaisi osaltaan turpeen hajoamista. Uudistamisen aloitus aukolla vedenpinnan noustessa naveromätästyksella saattaa männyntaimet hyvin kasvuun ja maapohjan pintakasvillisuus muuttaa aukon nieluksi nopeasti myös pitemmäksi ajaksi ehkä ensiharvennukseen asti. Metsän järeytyessä se pitää haihduttamalla vesipinnan optimaalisena lähellä maanpintaa, vaikka naverot umpeutuvat ja maapäästöt pysyvät kohtuullisina metsän kierron loppuun saakka. Tavoite olisi, että alkukauden nielu ja loppukauden pieni päästö summattuna olisi sitten päästöneutraali.
Tämä olisi kasvatusmalli Ränskälän korven tapaisille ravinteikkaille suomaille.
En tiedä sanoa miten lähelle neutraalia tilannetta kieroajan CO2-, CH4-maapäästöissä päästään, mutta maapohja pysyy koko kierron ajan optimaalisena molemmille päästöille, joita vähentää rehevän pintakasvillisuuden nielu.
Linkki: https://www.metsalehti.fi/uutiset/luke-puuston-kasvu-lisaantynyt/#e6075564
Puuston tilavuus metsä- ja kitumaalla on lähes 2,6 miljardia kuutiometriä, vuodentakaisesta arviosta määrä on noussut 26 miljoonaa kuutiota.
Ruotsin mallilla laskien Suomen metsien nielu kovassa nousussa.
Ja kun otetaan keroimella 0,85 nuo Ruotsin nielut vuodelta 2023, niin:
– kivennäismaat 0,85*19 (Ruotsi)=-16 Mtn
– kuollut orgaaninen materiaali 0,85*17 (Ruotsi)=- 14,5 Mtn
– orgaaninen maaperä ja muut päästöt 2024 oli +15,8 Mtn-ekv/Luke
Suomen metsänielu Ruotsin mallilla nyt = -1,1*26-16-14,5+14= 28,6+16-14,5+15,8= – 43,3 Mtn-ekv.
Saarisen lainaukset:
”Luken ja Helsingin yliopiston mittaukset Tammelan Lettosuolla osoittivat, että turpeen hajoaminen ja turpeesta vapautuneet hiilidioksidipäästöt jopa hieman vähenivät kahdessa vuodessa avohakkuun jälkeen. Näin käy, koska pohjaveden pinta kohoaa, ja se hidastaa turpeen hajoamista”, Saarinen sanoo.
”Lettosuolla päästöjä mitattiin kuusi vuotta hakkuiden jälkeen. Tänä aikana hiilidioksidipäästö pieneni 31 tonnista noin kahdeksaan tonniin hehtaarilla. Samalla trendillä nettomääräinen päästö olisi pudonnut nollaan jo noin kahdeksassa vuodessa”, Saarinen toteaa.
Linkin (https://bg.copernicus.org/articles/16/3703/2019/)sivulla 3.2.2 CO2 balances, Taulukossa 2 ja kuvassa 7:
– on CO2-päästö oli NEE=+30,86 tn ensimmäisenä vuonna avohakkuun jälkeen ja sisältää myös hakkuutähteet, jotka lasketaan tämän ohjeen mukaan:
Linkin sivu ”5 conclusions”: Toisaalta hakkuutähteiden hajoaminen lisäsi alueen CO2-päästöjä; tähteiden päästöjen arvioitiin olevan 49 % ekosysteemin kokonaishengityksestä ensimmäisenä kesänä avohakkuun jälkeen. Toisena kesänä pintakasvillisuus ja sen perustuotanto elpyivät huomattavasti. Toisaalta hakkuutähteiden CO2-päästöt vähenivät, koska osa tähteistä oli hajonnut edellisen kesän aikana. Yhteensä nämä muutokset vähensivät alueen nettoCO2-päästöjä 41 % ensimmäiseen kesään verrattuna.
Hakkuujätteiden CO2-päästö oli 0,49*Reco (ekosysteemin kokonaishengitys) oli o,49*37,29= -18,2 t/ha.
Ensimmäisenä vuonna CO2-maapäästö oli +NEE- GPP- hakkuutähteiden CO2= +30,86-6,59-18,2 tn= +6,1 tn/ha.
Toisena vuonna CO2-maanielu oli +20,72- 11,1 – 12,9(0,41*31,35)= -3,28 tn/ha.
Yhteenvetona:
Ensimmäisenä vuonna Lettosuon avohakkuun tyrvemaapäästö ilman hakkuutähteitä oli +6,1 tn/ha.
Toisena vuonna Lettosuon avohakkuualue kääntyi nieluksi ja turvemaanielu ilman hakkuutähteitä oli -3,28 tn/ha.
Minä laskisin nuo Lettosuon avohakkuun maapäästöt ja maanielun näin.
En ole varma ovatko oikein.
Häkkistä nyt tarvittaisiin.
Siis Ränskälän korvessa aloitettiin jk-kasvatus ja hakattiin jaksollisesti kasvatetun uudistuskypsän metsän puustosta 75% ja pohjapinta-alaa jäi 14 m2. Joko on kerskuttu kuinka tuottavaa jk-kasvatus on?
Carbon dynamics after thinning in two boreal forest sites: Upland and drained peatland,
Jo Tiivistelmässä (Abstrakt) paljastuu, että hakkuutähteet ovat mukana maaperäpäästöissä.
Ja se tekee aluksi kokonaispäästötön suureksi, mutta sitä ei eritellä missään, vaan kerrotaan, että:
Ojitettujen turvemaiden NEP pysyi negatiivisena, ja harvennus lisäsi edelleen CO2-päästöjä (-570 g C m⁻² yr⁻¹) ja johti hitaaseen palautumiseen (-488 g C m⁻² yr⁻¹) harvennusta edeltävälle tasolle.
Josta ei oikein saa selvää, onko tuo -557 g-CO2/m2/v harvennuksen hakkuutähteiden osuus.
Päättelisin, että 570 g/m2/v on hakkuutähteiden osuus CO2-konaispäästöistä 1058 (570+488) g/m2/v= 10,58 tn/ha/v. Tässä tapauksessa vanhan hakkuukypsän metsän metsäpohja oli kasviton kuten yleensä tiheän kuusikon maapohja on, Ei mitään kasvustoa. Nyt kun on rajusti väljennetty maapohja saa valoa, maapohja alkaa kasvaa heinää, sammalta, mustikkaa, korven kasveja ja jne., jotka vähentävät vähitellen tuota CO2-maapäästöä 4,88 tn/ha/v.
Muutaman lähteen näillä tasamailla tiedän ja yhden isomman laajojejn hiekkakankaiden laidalla, josta koko kunta ottaa vesijohtovetensä. Tuo lähde on myös puron alkulähde, muttei enää. Pumppurakennuksen vieressä lähteen vesipinta näkyy olevan monta metria maanpinnann alapuolella. Täällä purot lähtevät yleensä suuremmilta soilta ja norot epämäärisiltä suo-metsä alueilta.
Missä tuossa videossa noro on? Vesiä näkyy videon alussa ja näkyvät menevän vasemmalle. Ei kai vedet ylöspäin mene kuten video näyttäisi maaston aluksi olevan nouseva. Missä vesi selvästi näkyvissa ajourissa? Ei kai joka ikinen maaston alin kohta ole noro.
Tuossa alioikeudessa olleessa noro-tapauksessa, kommentoija kertoi käyneensä tarkastamassa paikan ja sanoi, ettei hän löytänyt mitään noroa.
Jorma Juuti; Maastollisesti ei ollut löydettävissä merkkejä norosta tai siitä, että sellaista olisi koskaan ollutkaan. Vesilain alueele kuuluvaa vesistöä ei ole tai ollut. Luonnonsuojelulainkaan piiriin kuuluvasta ei ollut merkiä, mutta sitä on mahdoton enää tässä vaiheessa selvittää saati kertakäynnilä. Käräjäoikeuden ratkaisua ei siis voi soveltaa yleisesti luonnonsujelun aihepiirissä.
https://www.hs.fi/alueet/art-2000011600336.html
Kait sitä nororollakin pitää olla syöpynyt uoma.
https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/pienvesien-ja-vesistojen-elinymparistot
MMm tällaista.
Talousmetsissä avohakkuu ja sen jälkeinen maanmuokkaus ovat aina koettelemus maaperälle. Kun puusto häviää, maaperän sienirihmastot kuolevat.Eniten kärsivät lajit, jotka tarvitsevat pitkän jatkumon eli käytännössä vanhaa metsää.”Toiset lajit kuolevat nopeasti, toiset pystyvät sinnittelemään kantojen kautta joitakin vuosia”, von Bonsdorff sanoo.
Minun kommentti sinne.
Onkohan Suomessa koskaan muokattu avohakkuu jäänyt kasvamasta istutettua puulajia? Sienijuuret ovat merkityksettömin keskusteluaihe metsissä. Ei kai ne ehdi kuolla, kun talvella hakataan aukko ja keväällä muokataan ja heti perään istutetaan. Sieni-itiöiden kautta sienet leviävät tuulen mukana kymmeniä… satoja kilometrejä.Taas tätä ääliömäistä pelottelua, jolla yritetään valheilla perustella jk-kasvatuksen etuja ja vanhojen metsien ylivertaista monimuotoisuutta. Pukkalan JK-metsät ovat jaksollisen metsän yläharvennuksia ja jk-metsäksi muuttuvat vasta sitten, kun viimeinenkin jaksollinen puu on hakattu. Vanhoissa metsissä lajimäärä romahtaa 1/3 osaan nuoremmista ikäluokista. Vanhat metsät ovat metsien arvottomin ikäluokka, jos monimuotoisuutta arvioidaan lajimäärien perusteella.
Mihin risuparta katosi? Miettiikö vielä yo-kysymykseen vastausta?
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/ada88b1a-bea6-439d-acc8-a477756d62e7
Jos taimi ei pysty muodostamaan yhteyttä sieneen, sillä ei von Bonsdorffin mielestä ole hääppöisiä mahdollisuuksia pärjätä kasvukilpailussa.
Onkohan jossain päin tapahtunut tuollaista, että muokattuun aukkoon ei taimet olisi kasvaneet sienirihmaston puutteen vuoksi. Satoja vuosia vanhan pellon istutuksetkin onnistuvat.
Glalta oikea analyysi, miten tiedotusvälinen kansalle syöttää harhaista ja vääristelevää roskaa Suomen metsistä, vaikka ne on arvioitu maailman monimuotoisimmaksi suhteessa Suomen luonnontilaisiin metsiin indeksillä 96%. Samassa mittauksessa Tanskan indeksi oli 44%.
Metsien lajien elinvoimaisuus on pysynyt ennallaan n. 90%:ssa viimeisen Punaisen kirjan 2019 mukaan ja metsien lajien elinvoimaisuus lähenee jo 100%:ttia, kun uhanalaisista poistetaan erilaisen ilmaston lajit ja pienen popun lajit, joita ei voi auttaa nousemaan elinvoimaisten luokkaan koskaan millään toimilla.
Kalkkikääpä on Lapin ja Kainuun laji. Muualla maailmassa siitä on vain yksittäisiä havaintoja.
Lajille on ollut jo vuosikymmeniä miljoona hehtaaria suojelualueita Lapissa ja Kainuussa, mutta laji ei vain runsastu ja silti sitä uhkaa vanhojen metsien väheneminen ja lahopuun puute.
Kakkikääpää on istutettu UPM:n metäaukolle koemielessä.
Istutukset hakkuuaukioilla toivat parhaat tulokset. Avoimilla paikoilla noin 60 prosenttia siirtoistutuksista onnistui.
Männyllä tähdiksi nousivat erittäin uhanalainen kalkkikääpä ja vaarantunut erakkokääpä. Molemmilla lajeilla yli puolet istutuksista todettiin onnistuneiksi.
Uhanalaiset lahopuulajit voisi hoitaa istuttamalla ne aukkoihin, sillä istutukset onnistuvat valossa ja lämmössa parhaiten, kuin pimeassä, kosteassa ja koleassa vanhassa metsässä. Eikä maksa paljon.
