Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset

Vastaus tuonne linkin kommenttiin.

Turpeen ja puun kuutiot eivät ole oikein verrannolliset, sillä turvesuossa vettä noin 90 %. Hyvä vertailutapa olisi kuivapaino/m3.

Puun kuivapaino vaihtelee 0,4..0,5 tn/m3

Vetisen turpeen siis tämän 1 mm siivun kuivapaino on <80 kg/m3.

Jursinturve painaa n.330 kg/m3 50% kosteana ja kuivana 165 kg/m3.

Metsän kasvu 10 m3/ha sitoo pelkkään biomassan 1,3*10=13 CO2-tonnia per hehtaari.

Turve sitoo vain 0,5..1,0 CO2-tn/ha Ojasen mukaan ja tuon 80 kg mukaan n. 1,5 tn/ha.

Turve on rakettitiedettä.

Tässä ensin tämä vyörytys AJ:n linkistä.

 Luonnonvarakeskus Luken ja Suomen ympäristökeskus Syken tutkimuksissa on havaittu, että ojitettujen soiden ravinnepäästöt ovat oletettua suurempia ja vastoin odotuksia ajan myötä kasvavia: 50–60 vuotta sitten ojitettujen soiden päästöt voivat olla 2–3-kertaisia verrattuna 20–30 vuotta ojitettuna olleisiin alueisiin verrattuna.

Sitten Luken uutinen ja tutkimus englannin kielellä.

https://www.luke.fi/fi/uutiset/puuston-jareytyminen-ja-turpeen-hajoaminen-lisaavat-ojitettujen-soiden-vesistopaastoja-oikeilla-hoitotoimilla-niita-voidaan-torjua

https://acsess.onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/jeq2.20412

Sitten totuus ojitusalueiden päästöistä:

Luke julkisti ojitusalueiden typpipäästöjen tutkimustulokset. Päästöt koko Suomen 5 milj ha ojitusalueilta olivat 1,6 kg/ha yhteensä 8000 tn/v. Luken laskelmassa ei ole huomioitu ilmasta tulevaa typpilaskeumaa, joka on 3…4 kg/ha/v Etelä-Suomessa ja nousussa. Tuo tarkoittaa, että ojitusalueet puhdistavat typpipäästöjä. Luonnollistahan se on, kun puut käyttävät typen kasvuunsa. Jos laskee 3 kg/ha/v mukaan Suomen sisävesille 3,1 milj.ha 9 000 tn/v, joka jo sekin on enemmän kuin ojitusalueilta tuleva päästö. Lisäksi on maataloudesta tulevat typpipäästöt lannoitteista 32000 tn/v. Lisäksi tulevat muiden kivennäismaametsien typpipäästö 1,3..1,5 kg/ha/v eli lähes sama kuin ojitusalueilta. Olisiko ojitusalueita tulevan typen määrä vesitöihin juuri mitään kaikista typen päästöistä. Ja tuleehan luonnon soiltakin typpipäästöjä.

Toimenpiteitä tarvitaan kyllä ojitusalueilta vesien mukana tulevien kiintoaineiden vähentämiseksi ja täällä onkin esitetty hyviä ratkaisuja sekä pienten järvien puhdistamista kiintoaineista ruoppaamalla. Vesirutto on yksi vitsaus matalissa järvissä ja siihenkin on ratkaisuna syventäminen ja virtausten lisääminen järvien lahdissa. Ennallistamis toimet kohdistaisin suurimmalta osin juuri vesistöjen kunnostamiseen. Siellä on paljon tehtävää. Vuoden 1953 taso olisi ihan hyvä, johon ne voisi palauttaa.

Rehevien kasvupaikkojen, ruoho- ja mustikkaturvekankaiden, turve sitä vastoin jatkaa hajoamistaan – luultavasti niin kauan kuin sitä riittää.

Rehevillä metsää kasvavilla turvepohjilla, korvet, sammalten häviäminen ja pintakasvillisuuden muuttuminen ruohoja kasvavaksi lopettaa turpeen muodostumisen ja siitä tulee suuri hiilen päästäjä.

https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/turvemaiden-metsankasvatus/toteutus

https://laji.fi/taxon/MX.26921

Riekko ei tietenkään ole hävinnyt. Sen kanta on taantunut. Syyksi laji.ji katsoo vähän humoristisesti ojitukset, turvetuotannon ja ilmaston muutoksen. Ihmetellä kyllä täytyy, ettei ole mainintaa metsien käsittelystä tai vanhojen metsien vähenemisestä.

Ongelma piilee siinä että hoidettu maisema poikkeaa liikaa luonnontilaisesta.

Perinneympäristöissä, joissa maisema on ollut jo pitkään menossa luontaisen umpeenkasvun vuoksi luonnotilan suuntaan ja ihminen taistelee sitä vastaan, on hävinneitä lajeja jo 123  ja uhanalaisia 650.

Perinneympäsristöissä uhanalaisiakin luontotyyppejä on 40, kun metsissä  kaikki metsätyypit 13 ovat uhanalaisia.

Suomen uhanalaista 2667 lajista 2300 on jo luonnon armoilla niillä pien alueilla 1..3% metsien pinta-alasta, joita en nyt ala taas luettelemaan. Oletan, että kaikki täällä muistavat ne jo ulkoa.

Mitä tehdään.

Annetaanko luonnon hoitoon myös nuo perinneympäristötkin?