Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
Tätä minä olen vähän ounastellut.
Panu Halme: ”Nykyiset Etelä-Suomen suuret kansallispuistot eivät tarjoa elinympäristöjä tai resursseja uhanalaisille lajeille ollenkaan tai ehkä töyhtötiaiselle.”
Mainittiin ”raidantuoksukääpä” vaarantunut (VU) , joka on ensisijaisesti yhden metsäpuun laji eikä tarvitse suojelualueita vain jättää raidat hakkuissa pystyyn. Ruotsissa ei ole uhanalainen vaan silmälläpidettävä (NT).
Samoin mainittiin ”punahärö”, joka myös on yhdestä puulajista haavasta riippuvainen eikä tarvitse suojelualueita. Näkyy olleen aina äärimmäisen uhanalainen ((CR) Suomessa ja on pienen populaation laji etelämpänäkin Euroopassa, joten tuskimpa mikään suojelu auttaa lajia runsastumaan missään. Huomion arvoista on myös se, että ei esiinny pohjoisemmassa Suomessa vaikka sielläkin niitä suuria haapoja on. Viittaa siihen että on myös eteläinen laji ja että elää kärvistelee Suomessa kaiken lisäksi elinympäristönsä äärirajoilla. Kyllähän tämä on jotenkin järjenvastaista.
Miksi näitä pitää yrittää suojella, kun se ei auta.
On vielä arvokkaampi tapettuna kuin ihminen.
Punahäröyksilön tappamisen ohjeelliseksi korvausarvoksi on määritelty Suomessa 1 682 euroa./ Wiki.
AJ: Jonkin verran esimerkiksi todella vanhoja ja järeitä eri puulajien yksilöitä ja erilaista lahopuuta eri lahoamisvaiheissa.
Sertifikaattien mukaan hakkuissa on jätetävä myös harvennuksiin puuryhmiä, jotka sitten uudistettaessa jäävät jättöpuuryhmiksi aukolle. Saadan näin vanhoille ja järeämmille puille jatkumoa. Aukolle tietenkin jäävät kaikki lahopuut pystyyn ja tuulenkaadot pitkälleen maahan. Isoja eläviä haapoja en jättäisi aukolle pystyyn, sillä levittävät männyntaimikkoon versoruostetta, mutta moton pätkiminä lahopuuksi maahan ja osan niistäkin, joille ostaja löytyisi.
Tämä lahopuuasia on ollut jo pitemmän aikaa kunnossa numerioiden valossa ja vielä sertit tuovat lisää parannusta ja jatkumoa, mutta tuskin näkyvät lahopuusta riippuvaisten 4000…5000 lajin elinvoimaisuuden kasvuna yhtään, kun se jo nytkin on kiitettävä lukujen valossa. Myös hakkuukariketta ja luonnollisen poistuman kariketta on tullut metsiin jo iät ja ajat kymmeniä miljoonia kuutimetrejä vuodessa.
Kun lahopuusta rippuvaisita lajeista nykyinen lahopuu riittää yli 90%:lle lajeista eli ovat elinvoimaisia, niin epäilen, että tätä prosenttia ei voi enää nostaa juurikaan millään suojelu ja lahopuumäärän lisäämisellä.
Panu Halmeen ekologian pikakurssi.
On ekologilla murheet.
Tällä hetkellä hän on huolissaan siitä, että korona-ajan vaikutuksesta monet haluavat kotinsa lisäksi toisen paikan, jonne voivat vetäytyä tekemään etätöitä. ”Se on ihan kestämätön ajatus, että meillä on yhden lämmitetyn kiinteistön sijasta useampi”, Halme toteaa.
Tässä hyvä esimerkki ”kissantassujäkälä”,” pikkuliuskasammal” ja ”aarninippu”, kuinka lajien uhanalaisuutta paisutellaan. Ne katoavat, jos metsien hakkuita ei lopeteta.
Eivät katoa, kun eivät tähänkään mennessä ole kadonneet.
Kissantasssujakälä havaintojen mukaan on koko ajan lisääntynut 2000-luvulta lähtien ei vähentynyt (ks.edellisen postauksen taksonomia.)
Pikkuliuskasammal on myös eri ilmaston laji. Englannissa näkyy olevan yleinen.
Aarninappu on hyvin elinvoimainen Ruotsissa. On lehtojen laji, joita Suomessa on on 1..2% luokkaa metsien pinta-alasta ja lehdot ovat nykin hakkuiden ulkopuolella.
Linkistä: Jos nykymeno jatkuu, puolet Suomen monimuotoisuudelle arvokkaista metsistä on kadonnut, kun minä täytän 71 vuotta. Todennäköisesti monet minulle rakkaista ja tutuista metsälajeista ovat jo kuolleet sukupuuttoon. Saatan näyttää niistä kuvia lapsenlapselleni. Hei katso, tässä on kissantassujäkälä, tässä pikkuliuskasammal ja tässä aarninappu. Ja tältä näytti hömötiainen. Seuraavaksi kerron, kuinka 2000-luvun alussa meillä oli tiedossa keinot luontokadon pysäyttämiseksi, emmekä silti tehneet mitään.
AJ: Kuitenkin tietyin varauksin: hyvin suuri osa lajeistamme on vielä esiintymiseltään ja biologialtaan tuntemattomia.
Näitä tuntemattomia lajeja tietenkin löytyy lisää, kun etsitään tiheämmällä kammalla ja näin uhanalaisten lista saadaan kasvamaan ja vaatimukset lisäsuojelusta kasvavat. Lajit kuitenkin ovat pienen populaation tai eri ilmaston lajeja, joita ei saada suojeluilla runsastumaan.
Tässä hyvä esimerkki ”kissantassujäkälä”,” kuinka lajin uhanalaisuutta paisutellaan, että katoaa, jos metsien hakkuita ei lopeteta. on ollut lisääntymään päin vuodesta 2000.
Ei katoa, kun eivät tähänkään mennessä ole kadonneet.
Suomen uhanalaisuusluokka on vain vaarantunut (VU) ja Ruotsin elinvoimainen (LC).
Etelä-Ruotsissa ja Norjan rannikolla näkyy olevan yleinen eli on elinvoimainen erilaisessa ilmastossa ja Ruotsissa metsien käsittely ja hakkuut taitavat olla Suomeakin rankemmat. Ruotsissa ei sitten tarvitse välittää koko lajista hakkuissa, mutta Suomessa hakkuut pitäisi lopettaa. Ks seuraava postaus.
https://laji.fi/taxon/MX.65217/endangerment
https://artfakta.se/naturvard/search/species?q=Felipes%20leucopellaeus&n=true
””En osaa vastata ensimmäiseen kysymykseen, mutta ei suojeltujen metsien mukana oli mitään vääristä.””
Mitä tekemistä suojelualueilla on hakkuumahdollisuuksien kanssa? Jos ne vääristävät ikäjakumaa eli ovat vanhentamassa talousmetsien ikäjakaumaa ja sillä selitetään, että metsien vanheneminen on metsien kasvun hiipumisen syy. Tietenkin hakkumahdollisuudet pienenevät ja hiilen sidonta vähenee, jos suojelumetsien kasvu pienenee, kun ovat mukana kokonaiskasvussa.
Väittäisin että länsi on suorastaan seonnut vainoharhaisuuteensa.
Putinin kannattaja ei ajattele järkevästi.
Eikö se ole ollut tähän saakka niin, että venäläiset ovat saaneet ostaa Suomesta kiinteistöjä strategisten paikkojen läheisyydestä (laivaväylät, linkkimastot, soitilaskohteet), mutta suomalaiset vastavuoroisesti eivät.
Ymmärtäisin tuos purkauksen, jos nyt asia olisi muuttunut päivastaiseksi. Eli suomalaiset voisivat ostaa Venäjältä sotilaskohteiden liepeiltä kiinteistöjä ja lennätellä droneja siellä, mutta Suomessa ollaan kieltämässä sellainen.
Linkki: https://forest.fi/fi/artikkeli/metsien-ikarakenne-vuosina-1951-2019/#743c8be6
Linkistä. Suomen metsiin eli metsätalouden maahan sisältyy myös suojellut metsät.
Mikähän olisi vain talousmetsien ikäjakauma? Vääristääkö suojeltujen metsien mukana olo, kun ovat hakkuiden ulkopuolella ja ovat perustettu 1950-luvun jälkeen?
AJ:lle. Kyllä minä ne katsoin. Jos suuremmat pinta-alamäärät nyt viime vuosina ovat alkaneet siirtyä vanhempiin ikäluokkiin, niin silloin uudistamispintalojen pitäisi olla reilusti suuremmat kuin 200 000 ha/v 1950- ja 1960-luvuilla.
Löysin tilastoja uudistamispintaaloista 1970-luvulta lähtien. Sen jälkeen ovat olleet sitä samaa suuruusluokkaa kuin nykyisinkin < 200 000 ha.
https://www.luke.fi/fi/tilastot/tietoa-tilastoista/tilastojulkaisut/metsatilastollinen-vuosikirja
Linkistä kohta ”3. Metsien hoito” napautus ja avautuu oikealle ylös tiedostoja joista valitaan ylin ja sitten sivun alareunasta napautus 3.2.
