Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
Sitten tuossa n. 70 vuoden iässä oikeanpuoleisessa alettiin tekemään harvennuksia ja väljennyksien kautta vajaassa 20 vuodessa siihen on saatu kasvava 3-4 metrinen taimikko luontaisesti, kun vasemman puoleinen on saman näköinen kuin 20 vuotta sitten.
Hakattiinko tuosta kaikki vanhemmat puut pois väjennyksissä (ehkä 2 sellaista) ja lopuksi oli siemenpuuasennossa ja nyt alueella on 3..4 m männyntaimikkö? Vai kehittyikö tuo taimikko väljennysten aikana ja päätehakkuun jälkeen siellä oli riittävästi taimiainesta?
Otetaan vielä esille Pyhä-Häkistä löytyvä (1 esiintymä) suokasvi rahkahyrrä (Bembidion humerale) Muualta Etelä-Suomesta löytyy sitten vielä 30 esiintymää. Suurin uhanalisuuden syy on ojittaminen. Pohjois-Suomesta ei ole yhtään havaintoa, vaikka siellä on miljoonia hehtaareita suojeltuja soita. Muualla Etelä-Ruotsissa ja Keski-Euroopassa esiintyy myös harvakseltaan. Miten tähänkin lajiin pitäisi suhtautua, kun äärimmäisen uhanalainen (CR)? Onko mitään järkeä yrittää suojelulla tai ojituskiellolla tätä lajia saada runsastumaan. Vai pysyisikö tämäkin laji aina ja ikuisesti yhtä vähälukuisena, vaikka mitä tehtäisiin?
https://laji.fi/taxon/MX.189463/occurrence
Entäs ne muut uhanalaiset, tarvitsevatko ne Pyhä-Häkkiä?
Nämä nykyisin kadonneet kaksi kovakuoriaislajia Pikkuharjuniluri (Carphoborus minimus) ja Pitkälaakatylppö (Platysoma elongatum) ovat joskus 1940-luvulla löydetty Pyhä-Häkistä.
Ovat kyllä eteläisen ilmaston lajeja, mutta sielläkin pienen populaation laji joten eipä ihme että katoavat. Ei sitten Pyhä-Häkin vanhat metsät näitäkään lajeja pelastanut.
Järkyttävää.
Ruotsi haluaa pitää metsäpolitiikan omissa käsissään.
Suomi ei. Tästä nousee meteli. Toivottavasti hallitus kaadetaan.
– Valtioneuvosto lienee siis kesällä tietoisesti linjannut, että Suomi ei tee tässä asiassa toissijaisuushuomautusta. Tässä kiinnostaa siis, miksi Suomi tulkitsi asiaa eri tavalla kuin Ruotsi, Sirén toteaa Twitterissä.
Uskoisin että mättäitä on tehty riittävä määrä eli yli 1500/ rutuun 2,5 m ja niiden mukaan istutus, joka on riittävä. On helposti tarkistettavissa itsekin. Vaikea sanoa noista latvoista, kun heinäkuussa istutettu. Ei liene hallasta johtuvaa, mutta entä kuivuus? Onko satanut riittävästi?
Metsänomistajien pitäisi hoitaa metsiään, että kasvaisivat nykyistä paremmin. Uudistaa vajaatuottoiset metsämaat ja laittaa parempaan kasvuun maanmuokkauksella, vesitalouden kuntoon saattamalla ja jalostetuilla taimilla. Vain näin Suomen metsien kasvua voitaisiin pitää ennallaan ja vielä nostaakin. Minulla on tällaisia uudisaloja taimivaiheessa paljon ja lisää tulossa. Tämä kesä ainakin täällä taimikoiden kasvusta päätellen on yksi parhaista ja sama on jatkunut jo koko tämän vuosituhannen. En oikein ymmärrä tuota Suomen metsien kasvun hidastumista. Vettäkin satanut tälle kesälle jo 25 cm. Varttuneiden 3..6 m männyntaimikoiden latvakasvut asettuvat tänä kesänä 45…85 cm välille ja kuusten 0,5 … 1,0m.
Kun ajelee autolla teiden varsia, suurin osa metsänäkymistä kaipaa harvennuksia. Hakattavaa kyllä riittää.
Metsälajeja Punaisen kirjan 2019/ sivu 45 mukaan on 833 kpl
– näistä lehtolajeja on 45,5% eli 379 kpl ovat pienialaisilla metsätyyppeillä etupäässä Etelä-Suomessa, jotka voi jättää hakkuiden ulkopuolelle ja taitavat ollakin suurimmaksi osaksi suojeltuja
– näistä harjumetsien lajeja on 9% eli 75 kpl eli ovat hyvin pienalaisilla metsätyypeillä jo suojelussa
– näistä paahderinteiden lajeja 7% eli 58 kpl eli ovat hyvin pienalaisilla metsätyypeillä jo suojeltuja
– näistä paloalueiden lajeja 3% eli 25 kpl eli ovat hyvin pienalaisilla metsätyypeillä
Talousmetsiin vanhat metsät mukaan lukien jäisi näin uhanalaisia lajeja:
833-379-75-58-25= 296 kpl
Otan muutaman vanhan metsän lajin esimerkiksi, joidenka kasvupaikka on Mk (kangasmetsä) ja uhanalaisuus Mv (vanhojen metsien väheneminen).
– lahokaviosammal (EN) on eteläinen laji eikä koskaan millään suojelulla Suomessa saada elinvoimaiseksi, jos ei sitten ilmaston lämmetessä
– karvalahorusokas (VU) (sienet) on eteläinen ja pienen populaation laji eli millään suojelulla sitä ei saada runsastumaan
– kalkkikääpä (EN) (kääväkkäät) on suomalainen laji ja hyvin harvinainen muualla maailmalla, jonka kasvupaikat painottuvat Lappiin ja Kainuuseen alueille, jossa metsiä on suojeltu paljon. Miksi on edelleen uhanalainen? Suojelu ei näytä auttavan.
Näin kun kävisi kaikki nämä talousmetsien uhanalaiset lajit läpi, niin kuinkahan monta lajia jäisi jäljelle, että voitaisiin päätellä vanhojen metsien lisäsuojelun auttavan ne elinvoimaiseksi?
