Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
https://yle.fi/uutiset/3-12643259
Tämä viimeinen valitus kesti käsitellä 2 vuotta ja tuli vain pieniä muutoksia. Luulisi, että valitus Korkeimmassa hallinto-oikeudessa kestäisi enää päivän. Johan tuota on tutkittu.
– Olemme huolestuneet ympäristön tilasta, eri tavoin, muun muassa kemialliset vaikutukset. Ja metsän riittävvys. Tulemme ilman muuta hakemaan valituslupaa tälle, kertoo Hyyryläinen.
Kainuussa kyllä metsää riittää. Suorastaan pursuaa. Kannattaisi Hyyryläisenkin käydä vähän katselemassa niitä metsiä itäisessä Kainuussa 5-tien itäpuolella. Väli Kontiomäki-Sotkamo on kuin ajelisi Savossa. Itse olen tehnyt pari kierrosta siellä viimeksi kesällä itaisintä reittiä ensin Kuhmoon ja sieltä Lentiira – Ala-Vuokin kautta Ämmänsaareen. Ämmänsaaresta Venäjän rajalle on lähes 100 km ja koko matkan voi tehdä myös vesitietä pitkin Vuokkijärven kautta. Kaikki vedet tulevat siltä suunnalta Emäjoen- Olujärven- Oulujoen kautta Pohjanlahteen.
Olen teettänyt muokkausalojen (kaivurilla nostanut kivennäismaata turvekerroksen alta sen päälle) männyntaimista neulasanalyysejä ja niissä on ollut magnesiumin, sinkin ja kuparin osalta suurin vaje. Siksi olen hakenut halvinta korjauslannoitetta tälle. Kalsiumiakin on ollut vähemmän puoleisesti, joten kalkin kalsiumista ei olisi ollut haittaa. Tosin lannoituskoetta en ole tehnyt kalkilla, miten auttaisi kasvavien taimien latvahäiriöihin, kun kalkkia ei ollut silloin saatavilla rakeisena.
Kemiran Rauta-PK lannoitteessa turvemaille oli kalsiumia (Ca) 18,5% eli lähes saman verran kuin Paltamon kalkissa 22%. Rauta-PK:n valmistus on lopetettu, mutta minulla sitä on vielä 1000 kg jäljellä. On pätevä yleislannoitus muokatuilla mailla ravinne epätasapainon korjaamiseksi.
Paltamon kalkista puuttuu tietenkin fosfori ja kalium ja boori, mutta jos turvemaalla on puutetta kalsiumista, magnesiumista, kuparista tai sinkistä, niin halpaa Paltamon kalkkia voisi ajatella. Tosin nuo kuparin ja sinkin pitoisuudet ovat aika pienet eli tarvittaiisin 10 tn kalkkia hehtaarille, että niiden taso oli sama kuin metsän NP 2.
https://yle.fi/uutiset/3-11449089
Kainuun luonnonsuojelupiirin valitustahan tässä on pohdittu 2 vuotta.
Luonnonsuojelupiirin varapuheenjohtajan mukaan päällimmäisenä huolena ovat suolapäästöt
AJ: Periaatteessa Lapissa suojellun metsän osuus on jo niin suuri, että siellä uhanalaistumista ei enää pitäisi metsissä tapahtua.
Katselin Punaisen kirjan 2019 sivua 277, jossa on uhanalaisia Suomen jäkäliä.
Suvulla olevasta pystyrivistä Uhanalaisuuden syyt Mv (vanhojen kangasmetsien väheneminen) ja Ml (lahopuun väheneminen) löytyi seuraavat jäkälät, jotka esiintyvät myös Lapissa.
– Siloneulajäkälä VU (vaarantunut)
– Ruskoneulajäkälä VU
– Sauvaneulajäkälä EN (erittäin uhanalainen)
– Jauheneulajäkälä VU
– Liekoneula VU
Eikö tässä ole jo riittävästi uhanalaisia jäkäliä Lapista, että Lapin metsien nykyinen suojelualueiden määrä on aivan riittämätön.
Lajit näkyvät olevan lisäksi aivan eri ilmaston lajeja, jotka sinnittelevät elinympäristönsä äärilaidalla Suomessa ja siksi ovat uhanalaisia eivät siksi, että Punainen kirja antaa uhanalaisuuden syiksi vanhojen metsien ja lahopuun vähenemisen.
Netistä lajien arvioinnit löytyvät laji.fi sivulta.
–
Kuka sen taitaa sanoa mikä on riittävästi?
Lahopuuta voi sanoa olevan metsissä riittävästi, kun lähes 100 % sitä tarvittavista lajeista on elinvoimaisia tai silmälläpidettäviä eli kun tarkastellaan koko lahopuusta elävää lajistoa ei vain pelkästään uhanalisia lajeja, jotka nekin löytyvät nykyisesta määrästä lahopuuta.
Kokonaan luonnontilaisilla alueillakin on aina uhanalaisia lajeja. Ei sielläkään koskaan ylletä 100%:iin.
Hyvä esimerkki tästä on lähes luonnontilaiset tunturipaljakat, joissa lajeista n. 40% on uhanalaisia ja joidenka suurin uhanlaisuuden aiheuttaja on satunnaiset tekijät eli näiden lajien populaatiot ovat pieniä ja niiden kannanvaihtelut voivat vähentää lajia niin, ettei sitä enää havaita ennen kuin taas runsastuvat jostain syystä, että taas löydetään.
Tunturipaljakoilla aina ja ikuisesti säilyy tämä lajien uhanalaisuus.
Seppo Vuokko: Vaikka Suomen luonnon tila on vakaa, eliöistä kymmenesosa on luokiteltu uhanalaisiksi! Tällä uhanalaisuudella ei useimmiten ole mitään tekemistä todellisen häviämisuhan kanssa. Näin laajat – ja suurelta osin perusteettomat – uhanalaisten lajien luettelot on tehty vain työllistämään ympäristöhallinnon virkamiehiä ja takaamaan heille mukavaa puuhastelua kesäisessä luonnossa. Luonnon kannalta ne ovat liki hyödyttömiä.
Kerttu: ”Tosin monimuotoisuuteen kuuluu paljon muutakin, mutta yksi esille nostetuista on lahopuun määrä.”
Lahopuusta riippuvaisia lajeja Suomessa on 4000..5000.
Punaista kirjaa 2019 pikaisesti selattuna metsien sammalista, sienistä, kääväkkäistä ja jäkälistä yms lahopuun (Ml= metsät/lahopuun vähyys) vähyyden vuoksi eriasteisia uhanalaisia (VU,EN,CR) on:
– Sammalet n. 7 kpl
– Sienet n. 14 kpl
– Kääväkkäät n. 56 kpl
– Jäkälät n. 33 kpl – 26 kpl (Mv+MI)
– Nivelkärsäiset n. 3 kpl
– kovakuoriaiset n. 77 kpl
– kärpäset n. 12 kpl
– sääsket n. 26 kpl
– perhoset 3 kpl
– myrkkypistiäiset 18 kpl
– kätköpistiäiset n. 20 kpl
Miten niin lahopuuta on vähän, kun n. 95% lahopuusta riippuvaisista lajeista on elinvoimaisia tai silmällä pidettäviä ja nämäkin uhanalaiset n. 269 kpl on löydetty Suomen lahopuista.
Jos rajaa lahopuun MI vielä vanhoihin metsiin Mv, niin lahopuuriippuvaisia on vähemmän. Laskin jäkälistä (Mv+MI) lajeja vain 26 kpl.
