Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
ovat maalaisliittolaisia. Se, että tunnistaa kuusen ja männyn kasvupaikan ei ihan vielä tarkoita sitä, miten itse miellän luonnon huomioimisena, esim. monimuotoisuuden kannalta.
Ensin loivat maaseudulle elinympäristöjä vuosikymmenet lajeille, jotka nyt ovat vaarassa Suomen oman luonnon vuoksi, joka aiheuttaa 700 lajin uhanalaisuuden umpeenkasvulla.
Lisäksi näitä harvinaisia lajeja, jotka ovat elinvoimaisia etelänpänä suotuisimmassa ilmastossa kuin mitä Suomi voi tarjota eli Suomen oma luonto estää niiden elinvoimaisuuden.
Tässä yksi esimerkki:
Stigmatomeria crassicornis / sääski
1 havainto Suomessa.
Englannissa elinvoimainen
Suomen luonto on ylivoimaisesti suurin uhkatekijä Suomen lajien uhanalaisuudelle ja monimuotoisuudelle.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008934925.html
Keskustelu jatkuu.
Tässä on mittauksiin perustuva jk- kasvatuksen tulos. Jäi puoleen maapohjan todellisesta tuottokyvystä. Tapahtui 1930-luvuvulla, jolloin Suomessa oli yhtä lämmintä kuin tällä vuosituhannella.
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/15399/18-No%203_Mikola.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Tuosta voidaan sanoa, että keinotekoista monimuotoisuutta hinnalla millä hyvänsä. Kyllä pitäisi jo uskoa, että luontoa vastaan taistelu on turhaa. Luonnon ylläpitämä meren rantaniittyjen 3m ruovikko tarjoaa sitten muuta monimuotoisuutta. Luonnonmukainen umpeenkasvaminen on yksi kaikkein suurin uhkatekijä lajien keinotekoisille (ihmisen muovaamat) elinympäristöille.
Kaikkiaan 700 lajille Suomen kaikista uhanalaisista lajeista 2667 kpl luonto itse aiheuttaa uhkaa umpeenkasvulla.
Täällä on kymmeniätuhansia hehtaareita suojeltuja soita ja avoimia suonlaitoja enkä ole koskaan nähnyt suokukkoja.
Kulotuksessa häipyy typpi ja boori taivaalle, mikä aiheuttaa metsien heikkoa kasvua. Ei ilmasto-ongelma?
Metsähallituksella täällä metsäpohjat ovat kyllä reheviä. Sotien jälkeen hakattiin kirveen koskemattomista metsistä isoa tukkia mm. hollanninpaaluja. Aukot uudistettiin kulottamalla ja istuttamalla paljasjuurisia männyntaimia tai jättämällä männyn siemenpuita. 1990-luvulla ne lannoitettiin typellä, sillä männyt näyttivät jäävän lyhyiksi ja pienikokoisiksi. Paljasjuuriset taimet kasvoivat huonoa laatua, paljon lenkoa ja oksaista. Nyt näitä metsiä uudistetaan taas.
Kuivilla kankailla on sama juttu. Typen puutteessa puut jäävät lyhyiksi.
AJ: Niistä lajeista jotka ovat meillä esiintymisalueensa äärilaidalla emme kai ole vastuussa. Ne lajit jotka ovat olleet meillä aina hyvin harvinaisia eivät todennäköisesti ole välttämättömiä meidän ekosysteemimme toiminnalle, joten niistäkään ei kannata kantaa suurta huolta.
Juuri näin.
Lajit pitäisi arvioida lajeina ei valtion rajojen mukaan.
Lännentorvijäkälä (CR) äärimmäisen uhanalainen on hyvä esimerkki. Suomesssa 5 havaintoa ja Etelä-Ruotsissa ja Englannissa yleinen. Suomessa elinympäristöksi ilmoitetaan Mk= kangasmetsät ja syyksi lahopuun väheneminen ja rakentaminen maalla.
Eli on eri ilmaston laji ja siellä elinvoimainen. Lajin olemassaoloa ei siis uhkaa se, vaikka häviäisi Suomesta. Suomessa on elinympäristönsä äärirajoilla ja se pitäisi olla myös luokituksen syy äärimmäiseen uhanalaisuuteen ei lahopuun vähyys tai vanhojen metsien puute. Tällaisia lajeja on paljon, joidenka olemassaolosta Suomi ei ole vastuussa. Näiden lajien uhanalaisuuden käyttö etelän vanhojen metsien suolelun lisäämiseksi on järjetöntä.
Järjetön arvio lajista tässä:
https://laji.fi/taxon/MX.65095/occurrence
Uhanalaisuudella, joka johtuu lajin populaation pienuudesta maailmalla, ei myöskään voi perustella laajoja suojelualueita. Niille esimerkiksi kalkkiriippuvaisille lajeille pistemmäinenkin suojelu lienee turhaa, sillä lajin säilymisestä pitempään ei ole mitään takeita.
Tuossa Tornatorin kulotuslinkissä on mainittu Isokesiäinen, joka on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) lajiksi.
https://laji.fi/taxon/MX.192190/occurrence
Arviointitiedoissa se ei edes ole mikään palopaikkojen laji, sillä sen varsinainen elinympäristö on kuivat niityt, kedot ja nummet. On eteläinen laji eli ei sitä paloalueilla voi runsastuttaa pysyvästi, kun ei ole tähänkään mennessä runsastunut. Uhananalaisuuteen jontaneet syy on avointen alueiden umpeenkasvaminen eli Suomen luonto, joten en ymmärrä, miksi se tässä linkissä esitellään paloalueiden ihmeeksi?
Vaarantunut Tuhkalatikka ((VU) on taas pohjoismainen hyvin pienen populaation laji, jonka elinympäristö on metsät ja paloalueet eli ei yksinomaan paloalueet. Kun vanhojen metsien vanheneminenkään ei ole vaarantumisen syy, vaan ensisijaisesti kulotusalueiden väheneminen, niin eipä taida runsastua milllään toimenpiteellä tämäkään laji tästään. Kanta vaihtelee ja joskus saattaa olla runsaslukuisempi. Toissijainen syy on lahopuun väheneminen? Lahopuuta on jo nytkin riittävästi 95 prosentille lahopuuriippuvaisille lajeille ja taitaa tällekin lajille olla riittävästi, sillä 10 vuotta sitten ei ollut uhanalainen, vaan silmälläpidettävä eli silloinen lahopuun määrä oli riittävä.
Joskus kuulin ihmeteltävän, että mitä se 70v takainen lahopuutilanne auttaa siihen jos nykytiedon valossa sitä on liian vähän.
Lauri 2.7.2022, 15:22
Lahopuusta riippuvaisia lajeja Suomessa on 4000..5000.
Punaista kirjaa 2019 pikaisesti selattuna metsien sammalista, sienistä, kääväkkäistä, jäkälistä ym lahopuun (Ml= metsät/lahopuun vähyys) vähyyden vuoksi uhanalaisia on vain
– Sammalet n. 7 kpl
– Sienet n. 14 kpl
– Kääväkkäät n. 56 kpl
– Jäkälät n. 33 kpl
– Nivelkärsäiset n. 3 kpl
– kovakuoriaiset n. 77 kpl
– kärpäset n. 12 kpl
– sääsket n. 26 kpl
– perhoset 3 kpl
– myrkkypistiäiset 18 kpl
– kätköpistiäiset n. 20 kpl
Miten niin lahopuuta on vähän, kun 93..95% lahopuusta riippuvaisista lajeista on elinvoimaisia ja nämäkin uhanalaiset n. 269 kpl on löydetty Suomen lahopuista.
