Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
Senhän voi käydä lukemassa sieltä.
Nyt kuivan ja vähäsateisen kauden jälkeen 2 kk pintavesien väri on kirkastunut lähes hanaveden luokkaan. Kuva Lukijoiden kuvissa sivulla 6. Purojenkin pohjat ovat kuivuneet ja humuksen kulkeutuminen pysähtynyt.
Allastyyppinen valuma-alue kuten tuo omani, jossa on kynnystä 0,5 m kestää näin kuivan kauden ja haidutuksen jälkeen kovia sateita ennen kuin valuvesi tulee kynnyksen yli. Turve on siitä hyvä kynnysmateriaali, sillä kestää virtausta ja on helppo hallita lapiollakin ojassa.
AJ:ltä kysyn, mitähän pitäisi ajatella vesiin kulkeutuvan humuskuorman CO2-nielusta, joka olisi 1,8 Mtn*3,67= -6,6 Mn/v. Tuleekohan takaisn ilmaan, kun hajoaa, vai jääkö vesiin?
Lukijoiden kuvissa sivulla 19 on viime syksyn vesinäytteet Oulujärven Niskanselältä, Hukkajoelta ja lähijoelta.
Kävin eilen 7. 9. 2025 Hukkajoella ottamassa vesinäytteen pulloon. Yllätys oli, että vesi nyt kesän kuivan ja vähäsateisen kauden jälkeen oli lähes hanaveden luokkaa.
Samoin hain vesinäytteen lähijoesta ja vesi oli yhtä kirkasta kuin Hukkajoenkin. Laitan vesinäytteet esille Metsälehden lukijoiden kuviin lähiaikoina.Pintavesien humuspitoisuus näkyy vaihtelevan kesän sateisuuden mukaan. Huiput ovat keväällä lumien sulamisen jälkeen ja yleensä syksyisin kovien sateiden jälkeen.
Alkukesästä otettujen Natura suon ja oman ojitusalueen (kuvissa sivulla 6) veden värit näyttävät nyt 3 kk säilytyksen jälkeen olevan kohta lähes hanaveden värin luokkaa. Aika nopeasti humus näkyy hajoavan.
Asiaa raakuista ja metsätaloudesta.
Meillähän on jo tutkimustulokset olemassa raakuista ja metsätaloudesta valmiina Hukkajoelta.
Ne tutkimustulokset ovat vielä kaikkien nähtävissä, kun katsoo valuma-alueen karttaa. Suot ovat ojitettu, kivennäismaat aurattu, ei ole hakkuille ollut suojakaistoja, veden väri éi poikkea yleensä ojitettujen valuma-alueiden vesistä ja raakkukanta on lisääntyvä.
Ei muuta kuin tekemään se ikävä johtopäätös.
Metsätalouden osalta ei tarvitse tehdä yhtään mitään, mutta välttää kuitenkin ajamasta metsäkoneilla raakkujen päältä.
Suomi on itse hautansa kaivanut liittyessään EU:n ja lopettaessaan Venäjän kaupan.
Totta ja siitä on historiassa hyvä esimerkkikin, joka pätee nykytilanteeseen, miksi Suomen talous ei kasva.
Paavo Väyrynen oli huolissaan 1985 clearing-kaupan jatkumisesta ja vaati devalvaatiota, kun kaupan ylijäämä paisui Suomen palkkinflaation surauksena. Neuvostoliitto ei pystynyt enää tasoittamaan tiliä, joka olisi vaatinut yhdessä vaiheessa koko Neuvostoliiton öljyn tuotannosta tulevan rahapotin käyttämistä tasoittamaan tili, kun öljyn hinta kävi alhaalla. Rauma Repolan Tauno Matomäki kerskaili, kuinka Suomi osaa idänkaupan, mutta Ruotsi ei.
Tilin ylijäämä oli paisunut, kun Neuvostoliittoon kyllä meni kaikki Suomen tavaratuotanto kuin kuumille kiville hinnoiteltuna sikäläiseen hintatasoon. Ylijäämä näkyi vain clearing-tilillä, jonne suomalainen tavara 10%…20% palkankorotuksineen vuodessa hinnoiteltiin. Neuvostoliitto huomasi, että tämä suomalainen palkkapolitiikka nostaa joka vuosi hintoja ja että maailmanmarkkinoilta saman tavaran sai puoleen hintaan ja alkoi siirtää hankintoja Suomesta halvempiin maihin.
Suomen beljakovilainen ay-liike lopetti neuvostokaupan ja on pitänyt nyt Suomen taloutta viimeiset 17 vuotta kuristusotteessa kilpailijamaita korkeammilla palkankorotuksilla ja lakoilemalla miljardien tappiot metsäteollisuudelle viimeisten vuosien aikana.
Siksi talous ei kasva.
Aika tuskaista tuntuu raakun lisääntymistouhu olevan, kun olosuhteiden pitää olla juuri oikeat – sekä sille että toukkien isäntänä toimiville kaloille.
Ei kannata odottaa luonnolta niitä hyviä lisääntymisolosuhteita joka vuodelle.
Lienevätkö kohdallaan koskaan. Raakuille riittänee, että 10..20 vuoden välein ovat vähän kohdallaan.
Tekoäly: Raakut eli jokihelmisimpukat (Margaritifera margaritifera) elävät tyypillisesti virtaavissa, kirkasvetisissä ja happipitoisissa koskipaikoissa, eivätkä suvannoissa eli hitaasti virtaavissa tai seisovissa vesissä.
Syy: Raakut eli jokihelmisimpukat (Margaritifera margaritifera) elävät tyypillisesti virtaavissa, kirkasvetisissä ja happipitoisissa koskipaikoissa, eivätkä suvannoissa eli hitaasti virtaavissa tai seisovissa vesissä.
Tässä lähijoessa oli vielä 1950-luvulla raakkuja. Ei ole kova virta ja rantapohjat ovat turvemaata. Piisami tuhosi kannan.
Keskenkasvuinen huonosti kasvava kuusikko haluttiin pois ja ilmeisesti siksi nyt hakkuuala oli suuri. Metsätilalla on myös toisella puolella samanlaista huonosti kasvavaa istutuskuusikkoa, jota ei oltu hakattu. Siitä tämä päätelmä. Maapohjalla näkyi kyllä mänty kasvavan hyvin, joten uumoilen, että männylle alue uudistetaan, sillä kuusikko tuskin olisi kehittynyt tukkikokoon. Kysymysmerkki on miksi Murhivaaran laella kuuset kasvoivat niin hyvin. Taisi olla 1m3 kuusiakin. Suo-ojitukset taitavat olla jo vanhoja, mutta ojituksilla, olipa ne vastatehtyjä tai hakkuilla, kun niitäkin on tehty rantaan asti, ei liene ollut mitään merkitystä raakujen menestymiselle. Kaikki maankäytön synnit ovat olleet vaikuttamassa. Joen ylikin on ajeltu lukemattomia kertoja ja silti Hukkajoki on Suomen paras raakkujoki. Raakkujen suurin tuho on tullut mereen laskevien jokisuiden patoamisesta.
Hukkajoesta paikallisilla on tutkimustiedot valmiina. Ei kun menee ja kysyy. On ollut turvesuokin ihan rannalla ylityspaikan yläpuolella.
Raakut elävät vain virtapaikossa eikä jokisuvannoissa. Hukkajoessakin niitä on suurimman osan matkaa. Näkyy olevat jokea pitkät pätkät jo luonnostaan ilman suojakaistaa, kun suo yltää jokirantaan asti.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000011430811.html
Hesari Hukkajoella raakkuja laskemassa.
Mihin katosi 111 raakkua?
Kaarina Tonteri :Tutkija sanoo: löytyi 1111 elävää ja 40 kuorta (eli kuollutta). Toimittaja kirjoittaa: tuhat elävää ja neljäkymmentä kuollutta…
Mihin hävisi 111 elävää raakkua? Pienistä pyörisrelyistä alkavat faktat murentua.
