Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
Voihan tämän sanoa toisinkin.
Uhanalaisia metsälajeja on Punaisen kirjan mukaan 833, joista 330 lajia (39,7%) elää kagasmesissä, joiden voi katsoa olevan metsätalouden piirissä.
Lehdot uh-lajeja 377 (45,3%) luen pois, sillä ovat pienialaisia, joille on hakkuuohjeet umpeenkasvun ehkäisemiseksi ja yleensä ne jätetään koskematta. Samoin loput 125 uh-lajia (15%) harjut paahderinteineen 100 ja paloalueet 25 yhteensä 125 uh-lajia ovat hakkuuohjeiden alaisia vielä niin, että ne pitää pitää avoimina tai valoisina ettei Suomen luonto niitä hävitä umpeenkasvamalla alueet.
Puustoisista soista PK 2019/ taulukko 4 metsätalouden piirissä voisi katsoa olevan suotyypit rämeet, joissa 14 uh-lajia ja korvet 17 uh-lajia. Soilta yhteensä 31 uh-lajia.
Linkki: https://kotiliesi.fi/ihmiset/luonto/suotyypit/
Rannoilta PK2019/Taulukko 11 voisi lukea mukaan ”Järvien ja jokien rantametsät yhteensä” 10 uh-lajia, vaikka rannoille on suojakaistat ja hakkuurajoituksia.
Yhteenvetona olisi, että kaikista PK2019 uh-lajeista 2667 olisi 330+31+10= 371 uh-lajia metsäatalouden piirissä, joille voi katsoa olevan vaikutuksia metsätaloudesta.
Tarkemmin laskein kaikista uhanalaisista 2667 lajista metsätalouden ulkopuolelle jää n. 2300 lajia.
Vuonna 2018 Luonnonvarakeskus (Luke) muutti metsien kasvun laskentatapaa. Uusi laskentatapa perustuu aiempaa laajempaan valtakunnalliseen metsien inventointiaineistoon ja se otettiin käyttöön uusimpien metsävaratietojen päivityksessä. Uudet tiedot perustuvat vuosina 2018-2022 mitattuun valtakunnallisten metsien inventointiaineistoon. Metsien kasvu on laskettu uudella tavalla, ja tulokset ovat nähtävissä Luken tilastoportaalissa, Luonnonvarakeskuksen tilastoportaalissa.
Luken mukaan Suomen metsien kasvu romahti 2021 ja samana vuonna Ruotsin metsien kasvu palasi takaisin huippuvuosien tasolle. Yleensä Suomen metsien kasvu on seurannut Ruotsia.
Riikilä otti asian esille.
Linkki: https://www.metsalehti.fi/artikkelit/ruotsissa-metsien-kasvu-elpyy-ja-nielu-vahvistuu/#5dfaa1a5
Ministeriön kasvupaketissa on hyviä toimia, mutta niitä ei saada niin laajasti toimeksi, että riittäisivät suuremmalti kumoamaan ikärakenteen vaikutusta.
Etelä- ja Keski-Suomessa, jossa Suomen puuntuotannon painopiste on, metsien nuorentaminen on ollut jo käynnissä ainakin 20 vuotta ja kasvun pitäisi olla reilusi noussut. Miten on mahdollista ettei metsien ikärakenne nuorene ja kasvu nouse, kun hakataan kasvun verran ja jopa yli? Kainuun ja Pohjanmaan alueilla ikärakenne on vanheneva ja metsät myös hyvin kasvavia ja hakata voisi enemmän riittää.
Ruotsissa kasvu notkahti 2018 jälkeen 110 milj.m3 ja palautui muutaman vuoden vuoden sisällä takaisin 125 miljm3/v, mutta Suomessa ei ole noussut takaisin 107 milj.m3, vaikka viime vuodet ainakin täällä metsät ovat kasvaneet silmämääräarviolla enemmän kuin koskaan.
Tätä ihmettelen.
Ilkka Leinonen näkee metsien ikääntymisen kasvun esteeksi. Mitenkä tuo nyt on, eikö Etelä- ja Keski-Suomessa ole hakattu jo pitempään lähes kaikki kasvu kuten Ruotsissakin viime vuosina? Vain pohjoisessa on hakuusäästöjä.
Ruotsissa metsien kasvu on noussut 15 milj.m3/v tällä vuosikymmenellä. Eikö tuon saman pitäsi tapahtua Suomessakin, kun hakkuiden taso, metsät ja ilmasto ovat samaa luokkaa?
Taas mättää jossain.
lisäksi metsien käsittelyt voivat auttaa tai haitata lajeja
Juuri nän voi olla, mutta auttaminen ei auta juurikaan erilaisen ilmaston lajeja tai pienen populaation lajeja
– enemmän hyötyä – lehdot 377, sillä ovat pienalaisia ja niille on omat hakkuuohjeet tai jäävät käsittelemättä, vaikka eivät olisikaan suojeltuja
– ei hyöyä eikä haittaa – luonnon sytyttämät ja monimuotoisuutta edistävät paloalueet 25 lajia jättäisin pois.
– samoin rannat 283, koska niille on suojakaistat +jk-käsittely ja rantoihin kuuluvat puuttomat vesijättöalueet
– puustoiset suotkin voisi mennä hyötyjen ja haittojen suhteen puoliksi, kun 4 milj.ha soita on jo hakkuiden ulkopuolella
EU haluaa tuloksia ennallistamisasetuksensa toteutukseen, joten sen hyväksi voitanee uhrata ne heikkotuottoisimmat ojitukset.
Kävin katselemassa myytävää suovaltaista ja syväturpeista (yli 1 m) metsäpalstaa, jota voisi sanoa heikkotuottoiseksi. Ojat olivat 50 m välein ja varmasti 50 vuoden takaa sillä puustolla, mitä suolla lienee ollut ojitusajankohtana. Ojan varsilla oli myös tukkikokoa olevia mäntyjä 25 cm/rk toistakymmentä metriä pitkiä ja ojien välissä vain kuitukokoisia mäntyjä ja harvahkoa. Kasvu ehkä < 1 m3/ha/v. Sitten oli myöhemmin tehtyä penkkatietä, jonka hieskoivu oli vallannut riukuista 5,..6m niin tiheästi ettei tahtonut läpi päästä.
Jos tuolla 50 m ojavälillä tekee arvion ojitetun maapohjan kasvukyvystä ainakin tässä tapauksesa menee pieleen. Kaksi uutta ojaa vnhojen ojien väliin niin, että ojamaat levitetään tasaisesti ojan molemmin puolin (kuntta kunttaa vasten), niin kasvu on jo toista luokkaa 2..3 m3/ha. Suon määrittelisin syntyneen pohjaveden vaikutuksessa.
Sitten on näitä ojitettuja vedenjakalla olevia soita, jotka ovat syntyneet sadevedellä ja jotka kasvavat vain nostamalla savea pohjaamaasta pintaan tai tuhkalla lannoitetuttana.
Jos on joka männyntaimessa jo parin kolmen sentin uusi kasvu, kannattaa vaatia tuoreemmat taimet.
Minä odottelen, että männyntaimissa olisi tuon verran uutta kasvua ja ruiskutan Tricolla laatikkoon, sillä täällä syödään kaikista istutetuista taimista juuri tuon kokoiset latvakasvaimet.
Omissa kuusen taimikoissa kaiken kokoisilla taimilla näkyy tätä kesänä viime kesänä kasvaneen latvan kuivumista paljon.Ei näytä ainakaan päältäpäin tarkasteltuna että olisi mikään ruoste tai sieni. Ei ainakaan tuomiruoste sillä tuomea ei ole taimikoissa.
Ilmeisesti surmakkaseini kuitenkin, sillä joillain männyntaimilla latvasilmut eivät ole lähteneet keväällä kasvuun ja kuivattaa kuusen edellisen vuoden latvan.
Metyylielohopea, josta tässä on kyse kiehuu muistaakseni 68 asteessa ja voisi olettaa, että ainakin osa siitä haihtuu kypsennettäessä.
Tottakai tämäkin Hesarin elohopeatuntemus on tällä tasolla. Ei ole muusta tietoa kuin raakahauesta, joka syödään jo veneessä.
En löytänyt netistä tuota metyylielohopean kiehumispistettä.
Elohopeaa tulee ilmasta laskeumana joka vuosi lisää. Suoraan vesistöihin 313 kg/v, josta suurin osa muualta kuin Suomesta.
Linkki: https://www.vesi.fi/vesikirje/nykypaastot-eivat-yksin-selita-pintavesien-huonoa-kemiallista-tilaa/
kmo:Säännöstelystä omat ongelmansa mutta tummuminen ja elohopeat ojitusten seurausta.
Pohjois-Karjalan vesiä on tutkittu pitkään jostain syystä elohopean vuoksi. Neuvostoliiton aikana oli lehtiartikkeli Venäjän Karjalan ”elohopea” paikkakunnasta, jossa koko yhteisö sairasti elohopamyrkytystä.
Linkissä Suomen Venäjän vastainen rajaseutu on punaista, joka tarkoittaa ulkomailta tulevan elohopealaskeuman olevan 90% kaikista elohopeapäästöistä ja yli 13 g/km2/v. Lisäksi elohopealaskeuma on laskettu koko sisävesipinta-alalle 3,2 milj.ha, joka on 313 kg. Koko maa ja vesipinta-alalle Suomessa tulee elohopealaskeumaa n. 10g/km2/v mukaan 33 milj.ha*10g/km2/v= 3300 kg
Linkki: https://www.vesi.fi/vesikirje/nykypaastot-eivat-yksin-selita-pintavesien-huonoa-kemiallista-tilaa/
Tässä linkissä on ilmoitettu koko Suomen elohopeapäästöt, jotka ovat olleet 680 kg/v.
Ilmalaskeumasta peräisin oleva elohopea kertyy pääasiassa metsämaiden orgaaniseen pintakerrokseen. Boreaalisiin eli pohjoisiin metsäjärviin kertyvä elohopeakuorma riippuu valuma-alueen ja järven pinta-alasta sekä valuma-alueelta peräisin olevasta elohopeasta. Soiden osuuden kasvaessa valuma-alueen pinta-alasta, metyylielohopean osuus kuormasta kasvaa. Metyylielohopean tuotanto eli metylaatio on soilla mineraalimaihin verrattuna korkeampi. Metsänhoitotoimenpiteet, kuten avohakkuut ja maanmuokkaukset sekä vesistöjen säännöstely ja tekoaltaat, voivat lisätä elohopean liikkeelle lähtöä maaperästä ja siten kasvattaa alapuolisten järvien kokonaiselohopea ja metyylielohopeakuormaa. Veden alle joutunut metsämaa vapauttaa humuksesta ja turpeesta epäorgaanista elohopeaa ja orgaanista metyylielohopeaa veteen ja lisää elohopean metyloitumista. Valumavesien ja ilmalaskeuman lisäksi metyylielohopeaa syntyy järvien hapettomassa sedimentissä ja vedessä. Sedimentin metylaationopeus on
moninkertaista järviveteen verrattuna. (Porvari 2003.)Tuohon kun lisää särkikalojen vesistön pohjasedimentin tonkimisen, niin varmasti sitä metyylielohopeaa vesissä on.
