Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
https://tietokayttoon.fi/julkaisut/raportti?pubid=URN:ISBN:978-952-287-826-7
Linkin lukujen mukaan keskimääräiset typpipäästöt ojitusalueilta ovat pienemmät kuin mitä kaikista metsistä ja soilta tulevat.
Josforipäästöt taas ovat keskiarvoa.
Ravinteiden ja humuksen poistamiseksi ei tarvitse tehdä mitään, mutta turvemailta ja kivennäismailta tuleville kiintoainepäästöille pitäisi tehdä.
Valtiollahan suurena metsänomistajana on parhaat mahdollisuudet tällaiseen vesien puhdistukseen. Tässä lähellä on tuhansien hehtaareiden valtion metsät, joissa ”miljoona” kilometriä ojia ja tulevat vähän isompaa puroa myöten jokeen. Ennen jokea on alava 100 ha ojitettu suo puron mutkassa, joka ei ole metsittynyt ja jonka voisi ennallistaa märäksi suoksi avaamalla purosta uoman suolle.Purkuojan takaisin puroon voi kaivaa turvemaalla menevän puron myötäisesti alemmaksi. Ojan varsi olisi mitä parasta metsämaata aivan kuten puron varsi nytkin, kuution kuusia kasvavat. Purkuoja levittäisi tulviessaan ravinteet leveämmälle kuin mitä puro nyt paikoin vain muutaman 10 metriä.
Toimivaa pintavalutuskenttää on useimmiten mahdoton tehdä muuten kuin pumppaamalla.
Ojitusalueiden vesien pintavalutuskentä pitää tehdä alenpana olevalle luonnon suolle, jonne kiintoaineet jää. Niitähän Suomessa riittää 4 milj ha. Löytyykö kaikkiin tapauksiin sellaista suota, on toinen juttu. Se toimii painovoimaiseti eikä mitään sen kummempaa valvontaa tarvitse. Ruskeat suovedet tuovat humuksen ja ravinteet purkuojien kautta vesistöön.
Haitallisten suovesien valuminen vähenee tai loppuu kokonaan.
Kyllä sieltä luonnon soilta tulee ihan se sama määrä vettä ja humusta vesistöihin kuin, mitä se päästää ojitettunakin Suoseuran (ks. tutkimukset) mukaan ja näkyy vielä olevan saman väristäkin.
Linkki https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/luonnon-suon-humuspaasto/
Evoluutiobiologiasta en sano mitään, mutta tuosta Mielipiteestä kyllä.
Lainaus: Tutkimusten mukaan esimerkiksi metsäisten elinympäristöjen lajirikkaus romahtaa, kun alkuperäisestä pinta-alasta on jäljellä enää 10–30 prosenttia. Tämän takia ekologisesti perusteltuna vähimmäistasona viitealalle pidetään vähintään 20 prosenttia luontotyypin alkuperäisestä alasta.
Se, joka tietää noiden tutkimusten olemassaolon, niin kertokoon. Taitaa olla vain Ilkka Hanskin oma mielipide jossain yhteydessä lausuttu ja sitten sitä toistetaan.
Seppo Vuokko: Valitettavasti mikään Luontopaneelin väitteistä ei ole tutkimuksin oikeaksi osoitettu, ei 30 prosentin suojelutavoite, ei luonnontilaisten tai vanhojen metsien erityisen suuri monimuotoisuusarvo eikä edes luontokato. Mietintö antaa käsityksen, että ilman lisätoimia metsien luonnontila aina vain huononisi ja kaavion sivulla 8 mukaan johtaisi suorastaan metsien häviämiseen.
