Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset

Kurki, kts. SUSI: mitä syvemmät ojat, sitä suurempi typen huuhtouma.

Kyllä minulla se on ollut koko ajan mielessä mutta, kun se päästö Niemisen ilmoittamana on vain 8000 tonnia/v ojitusalueilta 5 milj.ha ja on mitätön 1,6 kg/ha/v.

Koko maa saa typpilaskeumaa  2*34= 68 milj.kiloa. Tuo 8000 tonnia on 0,11 % koko typpilaskeumasta.

Tähän asiaan tarvittaisiin vähän enemmän tietoa kuin yksi taulukko.

Lähetin kuviin humuspäästöistä vesinäytteet.

https://www.is.fi/politiikka/art-2000011289236.html

Perinneympäristöissä on 650 lajia kaikista Suomen uhanalaista lajeista 2667.
Ainoa uhka niille on umpeenkasvaminen eli Suomen luonto eli ne alueet pitää ihmisen pitää avoimina etteivät nämä uhanalaiset lajit häviä ja vielä 2-kertaistaa tuo perinneympäristöjen pinta-ala. Kertooko joku, miksi Suomi tarvitsee näitä lajeja, jotka eivät edes sovellu Suomen luontoon? Näiden lajien elossa pitäminen vaatii suunnattomat summat rahaa, jota valtio tarvitsisi muualla. Sitten vielä päälle kaikki erilaisten ilmastojen lajit, joita Suomen luonto hylkii niin, että ovat uhanalaisia täällä, mutta siellä lämpimässä Ranskassa ovat elinvoimaisia. Yhdessä nämä perinneympäristöjen, paahderinteiden ja toisenlaisen ilmaston jajit 1500 lajia kaikista Suomen uhanalaisista lajeista pitäisi ennallistaa sinne missä ovat elinvoimaisia. Suomi ei tarvitse niitä. Punaisiin kirjoihin, joita julkaistaan noin 10 vuoden välein, näitä lajeja lisätään aina vain lisää sinne muiden jatkoksi ja sitten kiljutaan kuinka Suomen luonnon monimuotoisuus heikkenee.

Toivottavasti Sari Essayah laittaa tälle hulluudelle topin.

Kiintoainetta on hyvä saada vähemmäksi, mutta myös humuksen liukenemista voitanee vähentää, mm. pienentämällä hapellisissa oloissa olevan turvekerroksen paksuutta.

Syntyyhän sitä humusta luonnon soillakin, vaikka pohjavesi on pintaa myöten.

Kiintoainetta on hyvä saada vähemmäksi, mutta myös humuksen liukenemista voitanee vähentää, mm. pienentämällä hapellisissa oloissa olevan turvekerroksen paksuutta. En osaa sanoa väitteen puolesta tai vastaan, mutta kenties sama periaate voisi päteä vesistöpäästöihinkin, eli karike on ratkaiseva. 

Tarkoittaa, että ojitettujen suomaiden humuksesta vain pieni osa tulee turpeesta. Suurin osa tulee puiden karikkeista kuten lehdet, neulaset ja maapohjan kasvillisuuden karikkeista.

Kurjen ja AR:n kantaa en ymmärrä: ovatko mielestänne varoitukset mutapommista kunnostusojitusten takia liioitellut?

Kunnostusojituksiin otin kantaa, että ne pitäisi tehdä turvemailla ”painamalla” oja entiseen muotoon, ei rikkoa ojan sammoitunutta pintaa. Niiltä osin, missä sitä ei voi tehdä tai jos sellaisen koneen puutteen vuoksi se ei onnistu, sitten kaivetaan. Ojitusalueista tehdään pienempiä kokonaisuuksia ja vedet ohjataan yhden ojan kautta siihen yhteiseen puroon. Kuten tuo minun 6 ha. Tai sitten suuremman ojitusalueen vedet ohjataan luonnontilaiselle suolle, jonne kiintoaineet jäävät. Veden väriinhän ei voi vaikuttaa, kun ojitetut ja luonnon suot päästää saman väristä ruskeea vettä. Humusta (väriä) syntyy kaikesta valuma-alueen biomassasta ei vain turpeen hajoamisesta.

Ojien kunnostamisessa kiintoaineen vähentäminen on tavoite. Vesien väriä ei voi muuttaa sillä luonnon suo ja ojitettu suo antavat vedelle saman värin, myös tutkimusten mukaan.

Meilläkin oli lapsena kaivovesi aina kirkasta.

Meillä kaivo oli mäen puolivälissä mäen pihlajien, koivujen, haapojen ja kuusten alapuolella pellon yläreunassa, joka jatkoi alaspäin alempana olevan lähijoen rantametsää kohti ja johon tulee pintavesiä lumien sulaessa tai kovista sateista ja taisi olla kaivon kehikko vielä tehty hirrestä. Joten pintavedet pääsi helposti kaivoon. Sittemmin kaivo muutettiin betonirenkaille.