Käyttäjän MaalaisSeppo kirjoittamat vastaukset
-
Vaijeritaljaa minäkin kokeilin ensin. Lainasi työkaverilta. Kyllästyin heti painavan ja jäykän vaijerin kanssa puljaamiseen. Liinat ja kevyempi talja riittää mulle. Jos 1,5 m liikerata ei riitä, tukee puun kiilalla ja säätää taljan uuteen vetoon.
Korkovaraa voi jokainen laittaa mielensä mukaan. Tuskin korko tekee yli 5c/100 km. Lainarahaa en tarvinnut eli korkokulu pieni.
Tarkistin eka ja edullisimma sokolootan (1.9 tdi, farmari) kulut.
Osto 1.1.2009. 22710€, myynti 15.5.2016 4000€. Erotus 18710€.
Polttoaine 12163 l, 4.76l/100 km. 15722 €, 6.15 €/100 km.
Huollot+korjaukset 6277 €, 2.46 €/km.
Verot, vakuutukset, renkaat yms 10277 €, 4.02 €/km.
Kaikki kulut ilman korkoa 50986€, 19.95 c/km. Verottajan 25c/km on ok. Metsänomistaja voi tietysti ajella kalliimmallakin pelillä, mutta verottajan ei tarvitse sitä tukea. On pian Vihreiden hampaissa saadessaan ympäristölle haitallista tukea.
Metsämatkat kanattaa tehdä vuokra-autolla. Koko lasku verotukseen. Auto tietysti kotipihaan tuotuna ja haku kotipihasta. Taksikin on hyvä, niin voi mennä metsähommiin, vaikkei ajokuntoinen olisikaan. Limosiinikyyti tarjoiluineen ei ehkä menisi verottajan seulasta läpi.
Itse ostin halvan viputaljan ClasOhlsonilta. Taisi olla n 80 alveineen. Siihen kaksi n 10 m vetoliinaa.
Taljan vetokyky 1000 kg ja liikerata n 1.5 m. Riittää hyvin. Liinat kevyitä. Talja myös.
Olen jo hoitanut perheeni hiilipäästöjen kompensoinnin istuttamalla n 4.5 ha peltoheittoja kuuselle. Hyvin kasvavat. Minusta minut pitäisi vapauttaa hiilensidonnan lisärasitteista. Perheenihän on jo hiilineutraali.
Eihän sahköautossa ole syrjäkulmilla mitään mieltä. Kohta tulevat Harakan lupaamat eurot tilille. Koskee kai vain polttomoottoriautoja. Ilmeisesti myös auton kulut pitää olla jonkun rajan alle. Ehkä sopiva on mo:n verovähennysraja 25c/km. Täytyypä kaivella vanhat kirjanpidot esiin n 20 v:n ajalta, jos vaikka saisi takautuvasti.
Em tapahtuma oli 1986 tai 1987. Kyllä Tampereella ainakin oli.
Muutoin tartteeko joku Fiat 850 takaiskareita? Käyttämättömät.
Ostin 1982 Fiat 850 2000 markalla. Ajelin sillä 4 vuotta lyhyttä ajoa (yht 50000 km). Kerran puolipohjasin. En ollut aiemmin hitsaushommia tehnyt, mutta läpi meni. Pientä hymynkaretta havaitsin katsastusmiehen suupielessä.
Eräänä syksynä marketin parkkipaikalla tuli iso mies kysymään, myisinkö auton hänelle varaosiksi, kun hän sopi kokonsa puolesta hyvin autoon ja omaa täytyisi kunnostaa. Meinasin närkästyä kun hyvää autoa ostettaisiin varaosiksi. Otin kuitenkin puhelinnumeron talteen.
Seuraavana keväänä katsastuksen lähestyä arvioin, ettei autoa kannata enää kunnostaa ja mielessä oli myynti varaosiksi. Onneksi samantien liikennevaloissa bemarikuski törmäsi autoni perään. Siitä ajettiin automaatille ja sain häneltä 350 mk. Sitten soitto varaosanostajalle. Häneltä en saanut kuin 100 mk, kun oli työttömänä.
Seuraavaksi keskustelin naapurin kanssa, joka kaupitteli samassa tallissa Fiat 127 (1050 kone). Siisti peli, ostin pois.
Miten sähköauton pääomakulut voivat olla pienemmät kuin sokolootani? Kyllä nelivetosähköauton 750/2000 kg:n vetokyvyllä on melkoinen.