Käyttäjän MaalaisSeppo kirjoittamat vastaukset
-
Pahan kellon kilkatusta käyttävät valitettavasti muutkin puolueet. Eilinen Itsenäisyyspäivä toi onneksi ainakin vähäksi aikaa esiin hyvän kellon kilkatusta.
Mitä lyhempi on narun kiinnityskohdan ja kaatokolon välinen etäisyys, sitä holtittommimin puu kaatuu.
Momenttivarren vaikutus unohtunut Jesseltä. Vetonaru ylös ja kaatokolo alas. Vänkäri hyvä lisä.
Vihreät menestyvät soveltamalla kansan jo kauan sitten toteamaa sanontaa ”Hyvä kello kauas kuuluu, paha kello kauemmaksi”. Metsäasioissa nostavat esiin vain kielteiset asiat ja hyvät sivuutetaan. Näinhän kävi atomivoimaloiden vastustuksessa. Sitä piti vastustaa unohtamalla hyvät puolet. Merkelkin hurahti ja nyt ilmastomuutoksen painaessa päälle vihreätkin ovat pehmenneet. Ehkä ennenpitkään tajuavat, että metsien hyvällä hoidolla voidaan vaimentaa ilmastonmuutosta. Vuosien työ edessä, katsotaan luikkivatko Vihreät tälläkin kertaa hallituksesta. Jos luikkivat, joutuvat Persujen kanssa paitsioon kyyhöttämään.
Kyllä Tolopaisella menee paremmin kuin mulla. Mulla hieman minua nuorempi rouva, muttei älykelloa.
Tolopaisen viestistä voisi päätellä, että hänellä on vähintään kaksi rouvaa. Huomattavasti nuorempi ja ilmeisesti siis vanhempikin. Kuitenkin vai yksi älykello.
Kyllä silleen jätetty metsä sitoo pitkässä juoksussa hiiltä pysyvästi, ellei se pala. Puustoon hiilen sitoutuminen kyllä loppuu, mutta maaperään ei. Vähitellen kokonaissitoutuminen lähestyy nollaa, muttei sitä saavuta.
Jos tuotetaan sama energiamäärä turpeella ja puulla, niin kumpikohan työllistää enemmän?
Usein näissä työllisyyskeskusteluissa tuijotetaan vain menetettyjä työpaikkoja ja toisaalle syntyvät työpaikat unohdetaan. Tyypillinen esimerkki on Stora Enson paperikoneen muuttaminen kartongille. Tehtaalta väheni satoja työpaikkoja. Puun hankintaan tulevat työpaikat sivuutettiin. Lisääntyvät puukauppatulotkin veroineen käytetään johonkin, mikä työllistää.
Sahateollisuuden volyymituotteet edustavat suurinta osaa ko teollisuuden tuotannosta. Ko tuotteet ovat pysyneet suunnilleen samanlaisina aikojen alusta. Eikä erityistä kehitystä ole näkyvissä.
Selluteollisuus edustaa prosessiteollisuutta ja sen tuotteiden/sivuvirtojen kehittymisnäkymät ovat hyvät. Sellun ja siitä tehtävien tuotteiden menekki ja rahavirrat kyllä määräävät puunjalostusteollisuuden menestymisen. Toinen kysymys on, koska vaikutukset näkyvät puun hintarakenteessa.
Puukin tekstiin viitaten, olen ihmetellyt näkemyksiä, joiden mukaan MHY:n pitäisi pystyä paremmin neuvomaan jatkuvan kasvatuksen harrastajia ja jopa sen taloudellisuuskysymyksissä.
Jatkuvan kasvatuksen teoreettinenkin tietopohja on vielä hyvin suppea ja sellaisena pysyy vielä pitkään. MHY -neuvojat voivat vain soveltaa tutkimustietoa ja vasta sen jälkeen, kun ko tieto on pureskeltu sovelamiseen sopivaan muotoon. Eli toistaiseksi MHY:n neuvojat voivat vain neuvoa lähinnä korjuukysymyksissä. Muun ”uskomustiedon” tasolla oleva tieto on hankittava alan yrityksiltä.
Kun jatkuvan kasvatuksen tietotaito kasvaa riittävästi, paranee myös MHY -järjestelmän kyky neuvoa ko asioissa. Toisaalta on todennäköistä, että jk -neuvonta on keskimääräistä työläämpää, mikä tulee ottaa huomioon neuvonnan laskutuksessa.
Toinen kysymys on jatkuvan kasvatuksen tutkimisen mielekkyys. Laskeskelin joskus Nokian menestymisen vuosina, että puun kasvatuksen kehittämistä suhteessa puun myyntituloihin tuettiin suhteellisesti yhtä paljon kun Nokia panosti tuotekehitykseen. Puusta tehtävien tuotteiden kehittämiseen panostettiin suhteellisesti ottaen vain murto-osa verrattuna puun kasvatuksen panoksiin. Ei ihme, että puusta on ylitarjontaa.