Käyttäjän MaalaisSeppo kirjoittamat vastaukset
-
Metsän kehittyminen vakiintuneeksi jatkuvan kasvatuksen metsäksi kestää varmaankin vähintään 50 vuotta. Vakiintuneessa jatkuvan kasvatuksen metsässä on eri kokoisia puita, jolloin puuston määrä on huomattavasti pienempi kuin jaksollisessa päätehakkuukypsässä metsässä. Vaikea uskoa, että jatkuvaan kasvatukseen vakiintuneesta metsästä voidaan hakata kerralla paljoakaan yli 100 m3/ha. Tuloja tällöin kertynee korkeintaan 5000€/ha korkeintaan 15 vuoden välein.
Jos alkupuuston määrä on suuri, siirtymisvaiheessa jaksollisesta jatkuvaan voi ehkä ensimmäisessä hakkuussa tulla hieman enemmän tuloja, mutta kyseessä ei vielä ole jatkuvan kasvatuksen metsä. Vasta vuosikymmenien jälkeen nähdään jatkuvan kasvatuksen mielekkyys.
Luontainen uudistaminen on eri asia kuin jatkuva kasvatus.
Itse tein juuri taimikon perkausta hakkuuaukolla, josta suunnilleen puolella alueesta on kehityskelponen luontainen taimikko. Kohde on siis jaksollisessa kasvatuksessa. Luontaiset taimet ovat reippaassa kasvussa. Jatkuvassa kasvatuksessa niidenkin kasvu olisi heikompaa.
Verohyödyn jälkeen kulut perkauksineen ja heinäyksineen luokkaa 700 €/ha. Puun myyntitulot olisivat pitkässä juoksussa oleellisesti pienemmät jatkuvassa kasvatuksessa.
On typerää olettaa, että jatkuvassa kasvatuksessa säästetyt uudistamiskulut (siis n 70 % kuluista verot huomioiden) voidaan sijoittaa muihin kohteisiin. Kun hakataan aukko, saadaan siitä esim 15000 €/ha. Kun samalle alueelle tehdään jatkuvan kasvatuksen hakkuu, saadaan n. 5000 €/ha. Uudistamiskulujen jälkeen aukkohakkuun tuloista jää sijoitettavaksi 9000 €/ha enemmän näihin tuottavampiin kohteisiin. Raha puhuu kylmää faktaa.
Ei metsäteollisuus osta sikaa säkissä. Jovainin kannattaisi esittää metsäteollisuudelle toimintamaallinsa ja sen edut myös teollisuuden näkökulmasta. Vin-vin tila pitäisi siis löytää. Eiköhän ko. malli valtaisi markkinat.
Ei teollisuus tämän palstan kautta uutta mallia ota käyttöön. Metsänomistajatkaan eivät saa käsitystä mikä olisi Jovainin mallin lisäarvo.
Ohjelmassa olleet metsänomistajat kokivat mielihyvää luonnontilaisesta metsästään. Saivat suojelusta korvauksen. Voipi mielipide vaihtua, jos pakotettaisiin samaan korvauksetta. Seteliselkärankaisuudesta esimerkki. Monen metsänomistajankin myönteiset kokemukset hyvästä metsänhoidostaan vaihtuisivat mielipahaksi, jos ei tulevaisuudessa siintäisi hakkuutuloja.
Metsää omistamattomat saanevat terveyshyötyjä erilaisista metsistä kuin metsänomistajat. Metsää omistamattomat saavat ”sätkyjä” aukkohatkkuista. Metsänomistajiin ei vaikuta.
Itse koen mielihyvää (terveysvaikutus?) onnistuneesti hoitamistani kuvioista ja mielipahaa hoitorästeistä.
Metsänomistajat käynevät metsässä keskimääräistä useammin ja kokenevat useammin mielihyvää hoidetuista metsistä. Olettaisin, että loppupeleissä hoidetun metsän mielihyväkokemukset metsän omistajille ovat suunnilleen yhtä arvokkaita kuin hoitamattomien metsien muönteiset kokemukset metsää omistamattomille.
Outo vertaus kahvin litrahinta ja bensan. Mun autoni ei juo kahvia enkä minä bensaa. Autoon saa huoltikselta vettä ilmaiseksi. Litrahinta 0.