Käyttäjän MaalaisSeppo kirjoittamat vastaukset
-
Aurinkoenergiaa saa tietysti harrastaa vaikka kuinka paljon, jos sen verotuki ei ole tuotettua energiayksikköä kohden suurempi kuin metsäenergialla.
Komppaan edellistä. Meillä on jo käytössä aurikoenergian talteenottosysteemi eli metsät. Keskitytään siihen.
Hiilivoimaan palatakseni, sen aihettamia sivukustannuksia (kuolemat, sairaudet yms) ei kohdisteta sen kontolle. Jos näin tehtäisiin, voisi Helsingin Vihreidenkin mieli muuttua.
Ydinvoima tietysti tulee kalliiksi siellä, missä se mossahtaa. Hiilivoima taas tulee kalliiksi joka puolella, mutta sen haittojen kustannukset, jotka ovat tuotettua energiayksikköä kohden moninkertaiset ydinvoimaan verrattuna (kuolemantapaukset, syöpä, keuhkosairaudet ja ilmaston lämpeneminen) jakaantuvat tasaisemmin ympäri maapalloa, joten ne eivät pomppaa yksittäisinä tapauksina julkisuuteen, kuten harvalukuiset ydinvoimaonnettomuudet.
Aurinkoenergalla tuotettava metaani on Suomessa haihattelua. Järkevintä on tuottaa sitä siellä, missä aurinko paistaa kunnolla ympäri vuoden eli esim Saharassa ja siirtää näin saatu polttoaine tänne pohjan perukoille tankkereilla. Kyllä yksi haihattelu näin pienelle valtiolle riittää eli tuulivoima. Järkevintä on keskittää tuulivoimankin tuotanto tuulisempiin maihin ja siirtää sähköä tänne. Näinhän jo tehdäänkin. Ruotsin kautta tulee niin halpaa sähköä, ettei Suomen tuulivoimalla päästä lähellekkään.
Kansainvälistä työnjakoa kannattaa käyttää. Kaikkea ei kannata tehdä itse (vrt. Valco kuvaputkitehdas sekoilu)
Rahastahan kaikki on kiinni. Aurinkosähköllä voitaisiin tuottaa biometaania riittävästi, jos siirtyisimme Pohjoiskorean tyyppiseen systeemiin. Siellä valtio pitää kansan köyhyydessä ja hassaa rahat mn. ydinaseisiin. Täällä voitaisiin paukut pistää aurinkoenergiaan ja etenkin aurinkosähkön avulla tuotettavaan metaaniin. Näin voitaisiin kesän aurinkoenergiaa käyttää myös talvella. Avoimessa taloudessa tämä ei onnistu, koska maksajat häippäsevät muihin maihin.
Meriveden kyky sitoa hiilidioksidia riippuu mm veden lämpötilasta. Merien lämpötila on nousussa, joten hiilidioksin siirtyminen meriin heikkenee. Toisaalta ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu hieman helpottaa tilannetta. Ratkaisevaa kuitenkin on kykeneekö merien ekosysteemi sitomaan veden hiilidioksidin edelleen johonkin kiinteään olomuotoon (esim korallit).
On kuitenkin selvää, etteivät meret voi estää ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousua. Edellytyksenä olisi merien lämpötilan aleneminen, joka ei ole näköpiirissä.
Auringon ydinenergian vapautuminen perustuu fuusioon, jolloin ei synny pitkäikäisiä radioaktiivisisia aineita kuten ydinvoimaloiden fissiossa.
On kuitenkin selvää, että nykymuotoinenkin ydinvoimatekniikka on riskittömämpää kuin fossiilienergia.
Alkuperäinen kysymyshän oli miten varaudumme ilmastomuutokseen. Vaikkei siihen uskoisikaan, niin järkevän kannattaa siihen varautua, jos siihen varautumisesta ei ole haittaa, vaikkei ilmastonmuutosta tulisikaan.
Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta on kuusien istutus kuiville maille marginaalista. Oleellisinta on hyödyntää rehevien maiden kasvupotentiaali täysimääräisesti.
Lehtipuusekoituksen merkityksen arviointi perustuu vanhoihin tutkimuksiin. En ole niihin paremmin perehtynyt, mutta ilmeisesti kysymyksessä ovat olleet enemmän tai vähemmän luontaisesti syntyneet metsät. Istutuskuusikoissa lehtipuustosta on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Kuusikon kasvattaminen useiden puusukupolvien ajan samalla paikalla voi tietysti johtaa kasvun taantumiseen (huom maannousema), jolloin eräänlainen vuoroviljely voi olla paikallaan. Tällä vuosisadalla ei tällä ehdi olemaan juurikaan vaikutusta. Kuusia vaan kaikkiin hyväkasvuisiin paikkoihin kasvamaan. Näin minä olen menetellyt jo pitkään.
Kuusien oksistoon pidättyy tosiaan osa sateesta, joka haihtuu sateen jälkeen suoraan ilmaan. Mutta kun sadanta lisääntyy, lisääntyy myös maahan tulevan veden määrä.
A.Jalkanen aloituksessaan totesi mm sadannan ja tuulituhojen kasvavan ilmastonmuutoksen seurauksena. Suositteli mm. sekametsien kasvatusta.
Itse olen eri mieltä. Sekametsät kasvavat parhaiten rehevillä mailla, eli siellä missä kuusi. Kuusen kasvua rajoittaa mm veden saatavuus. Kasvatuskokeissa on todettu kastelun lisäävän kuusien kasvua voimakkaasti. Siispä kuusien kasvattaminen olisi ehkä tehokkain tapa hyödyntää lisääntyvää sadantaa. Lisäksi on huomattava, että kuusen kyky sitoa (varastoida) hiiltä/ha on selvästi korkeampi kuin lehtipuilla. Varttuneessa kuusikossa on huomattavasti enemmän puuta kuin sekametsässä ja lisäksi maahankin sitoutuu kuusikossa enemmän hiiltä kuin sekametsässä, koska kuusen neulaset lahoavat hitaasti.
Mitä tulee tähän Vihreidenkin kritisoimaan metsien hakkuiden lisäämiseen, niin ovat pahasti metsässä. On otettava huomioon, että metsien kasvun ja hakkuiden lisäysten on kuljettava käsi kädessä. Hakkuita voidaan tietysti lisätä, jos myös metsien kasvu lisääntyy. Metsien kasvuhan on jo lisääntynyt, mutta hakkuut vain vähän verrattuna kasvuun. Eli nykyinen kasvu antaa jo mahdollisuuden lisätä hakkuita puhumattakaan siitä, mille tasolle kasvu voidaan nostaa, jos lisääntyvästä kasvusta merkittävä osa voidaan myös käyttää. Ellei lisääntyvää kasvua voida käyttää, niin miksipä metsänomistajat sitten sitä lisäisivät? Vihreiltä voisi tiedustella, millä porkkanalla tai kepillä he aikovat painostaa metsänomistajia parantamaan metsien kasvua (hiilivarantoa).
Saapasvalintaan vaikuttanee myös jalkahien määrä. Mekäläisellä jalat eivät juurikaan hikoile, joten moottorisahahommissa toimivat hyvin normaalit metsurin turvasaappaat.
Raivauksilla käytän kevyempiä kärkisuojattuja neopreenisaappaita, joka ovat kylläkin kuluneina liian liukkaat. Kärkisuoja on tarpeen, kun raivauspuu putoaa alas korkeammalta kannolta varpaiden lähelle.