Käyttäjän Maamies kirjoittamat vastaukset
-
Koneharvennusten alkuaikoina alettiin vaatia ennakkoraivausta lähes joka paikkaan. Sitten muistaakseni tuli metsäteholta tutkimusta, että ennakkoraivaus on kokonaistaloudellisesti kannattavaa vain pahimmissa paikoissa. Siinä vähän raivausvaatimukset rauhoittui. Tokihan ennakkoraivaukseen liittyy monia muitakin asioita kun sen hetken kannattavuus. Paikoin on myös alettu harrastaa myös ns. reikäperkausta ihan kustannus- ja monimuotuussyistä.
Metsänomistaja kyllä tekee isot säästöt jos pystyy tekemään raivaussahatyöt itse.
Kotkien ja sääksien pesäpuiden ja myös joskus käytössä olleiden pesäpuiden sijainti on ollut salaista tietoa. Käyttöilmoituksen jälkeen on vain tullut ilmoitus rajoituksista ja silloinkaan ei ole pesäpuun paikkaa kerrottu. Hoitotöissä on vaikea varoa isojen lintujen pesiä, jos ei kerrota missä niitä tulisi väistää.
Merkintöjen karttavirheitä on myös täällä tullut vastaan. Maakotkan pesäpuun merkintä on n. 200m sivussa. Merkin paikalla ei ole koskaan ollut riittävän suuria puita kotkalle. Kotkan elämää ei metsätalous saa häiritä kilometrin säteellä helmikuun alusta alkaen heinäkuun loppuun. Merkillistä on ettei moottorikelkkareitti ei sitten kotkaa häiritse….
Raakkukeskustelussa hieman ihmetyttää raakkujokien valtaisa suojakaistojen tarve. Mallia Mykkänen Aikojen kuluessa metsämme ovat uudistuneet metsäpalojen kautta 100-200v välein Etelä-Suomessa. Siis mitenköhän ne raakut ovat selvinneet aikaisempina aikoina kun suojakaistat ovat palaneet matalaksi. Onko tietoa.
Oman lähialueen Naturan neuvottelukumppani on ollut Metsähallitus, niin metsästysvuokrasopimuksissa kuin tienkäyttömaksuissa. Heillä oli tieyksikköjä laskettuna vain kahden tarkastuskäynnin mukaan per vuosi. Naturan ennallistamisessa tuli sitten tuhatmäärin motteja, joten siitä käyttömaksut tiekunnalle. Tiekuntien tulee valvoa tämä asia. Suojelualueita on monenlaisia, kaikissa Metsähallitus ei ehkä ole se keskustelukumppani.
Metsänomistajat ovat aikanaan perustaneet oman osuuskunnan hoitamaan jäsentensä puiden markkinointia ja kontrolloimaan teollisuuden puusta maksamaa hintaa. Kuinka Metsäliitto on onnistunut alkuperäisessä tehtävässään onkin jo laajempi ja monitahoisempi kysymys. Sitä voi jokainen pohtia tykönään.
Edellä mainittua Kirkniemen haapajuttua hehkutettiin noin 25v sitten, kaupattiin hybridihaavan taimia n. euron hintaan istutettuna. Ne alkaa olla nyt uudistusiässä. Onko porukalla tietoa hybridin kasvutuloksista, onnistumista ja edelleen kantavuudesta vs normaaliin kuusen kasvatukseen.
