Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Ojalan tarinan mukaan uudella metsälailla ”turvataan metsänomistajien erilaiset tarpeet”. Kuitenkaan hän ei yksilöi mainitsemiaan ”tarpeita”. Mitähän salaamista niissä tällä kertaa on?
Voisiko joku vaikka luetella kaikki muut metsänomistajan tarpeet, jotka menevät yli hänen puuntuotannollisten ja siten toimeentuloa antavien tarpeittensa? Jos niitä on tutkimuksissa tullut esille, epäilen tutkimuksen tekijöiden vilpittömyyttä kysymysten asettelussa.
Suomen riistakeskuksen ilmoituksella hirvenpyyntilupien leikkaamisesta kolmanneksella voi olla kytköksissä vielä julkistamattomaan metsälakiesityksen. Siinä ilmeisesti metsän muille käyttömuodoille oikein lakiteitse pyritään panemaan enemmän painoarvoa, metsänomistajille ja yhteiskunnalle koituvista menetyksistä mitään välittämättä. Ilmeisesti yhteiskuntasovun nimissä ei hirvikannan annettaisi ainakaan nykyisestään pienentyä.
On suoranainen ihme, että yhteiskunnalle elintärkeän puuntuotannon tukemista varten säädetty maa- ja metsätalousministeriö on ohjaamassa ja hyväksymässä metsätaimikoittemme pahimman tuholaisen, hirven, laajamittaista tuhotyötä metsissämme. Metsänomistajien eli vuokranantajien mielipiteille ei ole nytkään haluta antaa mitään arvoa.
Viimeinen valtakunnan metsien inventointi hirvivahinkohavaintoineen ei tue Suomen riistakeskuksen julkistamia hirvien pyyntilupakaavailuja. Lupia olisi pitänyt lisätä entisestään ainakin kolmanneksella, jos tulevaisuudessa olisi pyrkimyksenä seidettävämmät hirvivahingot maanteillä ja metsätaimikoissa. 20 000 hirven talvikantaan on vielä pitkä matka.
Ilmeiseti metsälakiesityksen mukaan metsätaloutta pitäisi harjoittaa niinkuin tähänkin asti harjoitettavan hirvitalouden ehdoilla. Käytännössä metsiin istutetaan edelleen lähinnä kuusta kirjanpainajille ja kuusenjuurikäävälle.
Kuvittelen että esityksessä yksityismetsienkin muulle käytölle, kuin perinteinen puuntuotanto, luodaan entistä paremmat toiminnan edellytykset. Metsästysturismia ja metsästysmatkailua ilmeisesti esitetään Kemera-tuen piiriin. Yksityinen metsän omistus hupenisi näin monikäytön laajentumiseen.
Metsänomistajien tulot koostuisivat virkistyskäytöstä ja puun myynnistä. Lakiesityksen laatijat kuvittelevat yhteiskunnan kokonaisedun koituvan sillä tavoin suuremmaksi. Näistä asioista tullee keskustelua ja vääntöä vielä ennen ko. lain mahdollista hyväksymistä.
Todella huono ja epäonnistunut vertaus, joka säilyttää kuitenkin petojen arvaamattomuuden ja vaarallisuuden. Ampiaispesän pystyy kiertämään ja hävittämäänkin jopa ilman jonninjoutavia lupia.
Sama käytäntö pitäisi ehdottomasti olla myös suurpetojen suhteen. Kun peto näyttääntyy niin eikuin nirri pois. Sillä tavoin toimisi myös petojen luontainen kunnioittaminen ihmisiin päin.
Millähän valtuuksilla hirvenmetsästysorganisaatio laatii yksityismetsiin hirvenhoitosuunnitelmia. Ei metsästysmaan vuokrasopimuksessa lue mitään asiaan viittaavaa. Hirvikanta velvoitetaan pitämään niin pienenä, etteiu sanottavia vahinkoja tule. Ovatko nyt paljastuneet 1 000 000 hehtaarin metsätaimikkovahingot ja pelkkä kuusen istutus karuhkoillekkin maille hirvimiesten mielestä vielä kohtuullisia?
Hirvi syö metsänomistajilta juuri sen marginaalin, mikä tarvittaisiin metsäpääoman tuotoksi. Metsäluonnolta se vie monimuotoisuuden.
Susia on susien suotuisaa suojelutasoa ajatellen aivan liian paljon susia. Voidaan puhua Suomen todellisesta susiongelmasta, josta nautiskelevat parhaillaan maamme ylivertaisen hirviongelman pääarkkitehdit. Susiongelma ovat kehitelleet maamme metsästyspolitiikan luojat peitelläkseen valtavan tuhoisaksi painunutta hirviongelmaamme.
Esimerkiksi kun metsästysasioista vastaava ministeri saapuu vierailemaan ministeriön metsästysosastolla, on osaston ylijohtajalla hyvä tilaisuus nostaa susiongelma esille ja tärkeillä susien ”erinomaisella” hoitosuunnitelmalla. Näin saadaan ministeri vakuuttuneeksi, että susi- ja metsästysasiat ovat hyvässä hoidossa.
Näin on menetelty 40 vuotta hallituskausi kerrallaan ja näennäisesti metsästäjien mielestä erinomaisin tuloksin. Hirvikolarit väitetään autoilijoiden syyksi ja taimikoiden hirvivahingot kerrotaan korvattavan metsästäjiltä kerättävien pyyntilupien tuloilla. Todellisuus on aivan toista.
Ei kukaan aja hirveä päin tahallaan ja läheskään kaikki metsänomistajaryhmät eivät ole edes korvausten piirissä. Kuitenkin vilkkaasti vellova susikeskustelu peittää hirvimiesten tahdon mukaisesti hirviongelmien vaikutukset talouskeskustelun ulkopuolelle.
Jonninjoutavia selittelyjä nimimerkki ”suorittavan portaan” kirjoitukset hirvikannasta ja sen kehittymisestä.
Minäkin olen maksanut riistanhoitomaksun yksinomaan sen vuoksi, että saan tulemaan metsästäjien aivopesuun suunnatun Metsästäjä-lehden. Sitä luen vain siksi että näen omilla silmillä, mitä ne metsästäjät nyt ovat keksineet ihmisten huijaamiseksi.
Nyt selvästi närästää, kun entistä useampi metsänomistaja jättää metsänsä vuokraamatta hirviseurueelle. Ei pitäisi närästää, koska vuokraaminen on kokonaan vapaaehtoista ja kaiken järjen mukaan metsänomistajille järkevin teko omaa metsäänsä ajatellen. Saahan sieltä huseeramasta pois metsänomistajia etuja loukkaavat harrastelijat hirvilaskentoineen, joilla tuloksilla voi yhtähyvin pyyhkiä takapuolta.
