Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Todella huono ja epäonnistunut vertaus, joka säilyttää kuitenkin petojen arvaamattomuuden ja vaarallisuuden. Ampiaispesän pystyy kiertämään ja hävittämäänkin jopa ilman jonninjoutavia lupia.
Sama käytäntö pitäisi ehdottomasti olla myös suurpetojen suhteen. Kun peto näyttääntyy niin eikuin nirri pois. Sillä tavoin toimisi myös petojen luontainen kunnioittaminen ihmisiin päin.
Millähän valtuuksilla hirvenmetsästysorganisaatio laatii yksityismetsiin hirvenhoitosuunnitelmia. Ei metsästysmaan vuokrasopimuksessa lue mitään asiaan viittaavaa. Hirvikanta velvoitetaan pitämään niin pienenä, etteiu sanottavia vahinkoja tule. Ovatko nyt paljastuneet 1 000 000 hehtaarin metsätaimikkovahingot ja pelkkä kuusen istutus karuhkoillekkin maille hirvimiesten mielestä vielä kohtuullisia?
Hirvi syö metsänomistajilta juuri sen marginaalin, mikä tarvittaisiin metsäpääoman tuotoksi. Metsäluonnolta se vie monimuotoisuuden.
Susia on susien suotuisaa suojelutasoa ajatellen aivan liian paljon susia. Voidaan puhua Suomen todellisesta susiongelmasta, josta nautiskelevat parhaillaan maamme ylivertaisen hirviongelman pääarkkitehdit. Susiongelma ovat kehitelleet maamme metsästyspolitiikan luojat peitelläkseen valtavan tuhoisaksi painunutta hirviongelmaamme.
Esimerkiksi kun metsästysasioista vastaava ministeri saapuu vierailemaan ministeriön metsästysosastolla, on osaston ylijohtajalla hyvä tilaisuus nostaa susiongelma esille ja tärkeillä susien ”erinomaisella” hoitosuunnitelmalla. Näin saadaan ministeri vakuuttuneeksi, että susi- ja metsästysasiat ovat hyvässä hoidossa.
Näin on menetelty 40 vuotta hallituskausi kerrallaan ja näennäisesti metsästäjien mielestä erinomaisin tuloksin. Hirvikolarit väitetään autoilijoiden syyksi ja taimikoiden hirvivahingot kerrotaan korvattavan metsästäjiltä kerättävien pyyntilupien tuloilla. Todellisuus on aivan toista.
Ei kukaan aja hirveä päin tahallaan ja läheskään kaikki metsänomistajaryhmät eivät ole edes korvausten piirissä. Kuitenkin vilkkaasti vellova susikeskustelu peittää hirvimiesten tahdon mukaisesti hirviongelmien vaikutukset talouskeskustelun ulkopuolelle.
Lisäsin vielä yhden tärkeän: taimikoiden hirvituhojen katsominen läpi sormien. Niihin pitää puuttua aina koska ovat ihmisten aiheuttamia.
Jonninjoutavia selittelyjä nimimerkki ”suorittavan portaan” kirjoitukset hirvikannasta ja sen kehittymisestä.
Minäkin olen maksanut riistanhoitomaksun yksinomaan sen vuoksi, että saan tulemaan metsästäjien aivopesuun suunnatun Metsästäjä-lehden. Sitä luen vain siksi että näen omilla silmillä, mitä ne metsästäjät nyt ovat keksineet ihmisten huijaamiseksi.
Nyt selvästi närästää, kun entistä useampi metsänomistaja jättää metsänsä vuokraamatta hirviseurueelle. Ei pitäisi närästää, koska vuokraaminen on kokonaan vapaaehtoista ja kaiken järjen mukaan metsänomistajille järkevin teko omaa metsäänsä ajatellen. Saahan sieltä huseeramasta pois metsänomistajia etuja loukkaavat harrastelijat hirvilaskentoineen, joilla tuloksilla voi yhtähyvin pyyhkiä takapuolta.
Epäuskottavaa selittelyä nimimerkki ”suorittava portaan” mielipiteet tämän otsikon alla. Hänelle haluaisin sanoa, että metsien taimikkotuhot ja maanteiden hirviturmat eivät ole hirvien syytä vaan liian vähän pyyntilupia hakeneiden hirviporukoiden eli lopulta metsästäjien itsensä aiheuttamia.
Todisteeksi käynee monet hirvivahinkotutkimustulokset joista selviää, että metsävahinkojen ja hirvikolareiden määrä korreloi melko tarkkaan hirvien määrän kanssa. Jos valtakunnassa olisi vain yksi hirvi, olisi hyvin epätodennäköistä että hirvivahinkoja ilmenisi.
Käytännössä hirviporukat hirvenpyyntilupia anoessaan määräävät taimikoiden hirvivahinkojen määrän ja kuolleiden ja loukkaantumisten määrän liikenteessä. Selittelyksi ei riitä, että vahingot ovat vähentyneet edelliseen tai muuhun vuoteen verrattuna.
Myös tänä päivänä merkitään metsänkäyttöilmoitukseen kuusenistutusketju uudistamisketjuksi nimenomaan odotettavissa olevia hirvivahinkoja peläten. Edullisin maapohjan mukainen puulajivalinta voisi kuitenkin olla joko mänty tai rauduskoivu.
Nykytilanne tällä hetkellä on todella surkea puulajivalinnan ja uudistamisketjun osalta. Kaikki yksinomaan hirviporukoiden syytä, kun heidän hirvikannan kurissapitolupauksiinsa ei ole ollut koskaan luottamista.
Suomen metsät jatkavat kuusettumistaan juurikäävästä ja kirjanpainajatuholaisesta huolimatta. Kuusi on myös ehkä arin puulajimme kovasti lisääntyneille myrskytuulille ja niiden seurannaistuhoille.
Vuosituhannen vaihteen hirvikannan karkaaminen kokonaan metsästäjien käsistä todistaa kiistatta sen, että metsästäjien suorittamaan hirvikannan säätelyyn ei ole ollenkaan luottamista. Silloinkin todisteltiin metsänomistajille, että hirvikanta on vakaa noin 100 000 hirveä talvikantana. Todellisuudessa hirvikanta päästettiin yli 1,5 kertaiseksi. Vieläpä Lapin vaikeasti uudistettavat männyn taimikotkin suurelta osin annettiin tuhoutua hirvien hampaissa.
Samanlainen hirvikannan huipun kehittely voi olla vaikka parhaillaan menossa. Onhan hirvilaskenta saman klikin hallussa kuin hirvien metsästyskin.
Hirvivahinkotilastot teillä ja metsissä todistavat sen, että hirvikanta on mitoitettava ratkaisevasti paljon alhaisemmalle tasolle kuin MMM:n hirvitiheyssuositukset. Alle 10 000 hirven talvikantaan tulee mitoittaa metsästäjien toiveet jo seuraavan jahtikauden tuloksena.
Metsälakia tarvitsee yhteiskunta siksi, että metsän raaka-ainepohja kehittyisi myönteisesti teollisuuden raaka-ainepohjana ja kansakunnan kaikenlaista hyvinvointian varten. Tämä periaate pitäisi pitää kirkkaana myös tulevan metsälain säädöksissä.
Valitettavasti valtionhallintoon on pesiytynyt itsekkäitä ja aivan toiseen suuntaan ohjaavia voimia, jotka omia tarkoitusperiään ja tutkimuslaitosten tarkoitushakuisia tutkimuksia käyttäen ovat jo pitkään pyrkineet muuttamaan myös yksityisten metsät metsästysmatkailun kohteiksi. Siitä ei ilmeisesti pitemmän päälle hyvää seuraa kansakunnallemme.
Selvää ohjeistusta metsätaimikoiden myyrätuhojen torjuntaan ei ehkä ole saatu aikaiseksi, mutta käytännön metsänomistajat osaavat jo melko hyvin selviytyä ohi myyrätuhoalttiin ajan. Yleensä käytetään hyväksi myyräkantojen luontaista vaihtelua, josta metla tutkijoineen on vuosittain tiedottanut.
Istutukset osataan myyrätuhoalttiilla alueella toteuttaa myyräkannan romahtamisen jälkeen. Moni suojelee myyrien luontaisia vihollisia, pienpetoja ja pöllöjä. Moni myös pyytää myyrät uudistettavilta alueilta vähiin loukkupyydyksillä.
Ehkä tärkeintä olisi saada taimikot syntymään tiheinä, jolloin myyrien vikuuttamat taimet eivät tekisi taimikosta heti vajaatuottoista. Harvoin luontaisesti syntyneissä taimikoissa syntyy mittavia myyrätuhoja.