Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Metsuri motokuskille: Hirvikanta ei ole alimmillaan vuosikymmeniin, vaikka niin yrität väittää. ”Luken kanta-arvio 1.3.2024: hirviä viime vuotta enemmän”. Hirviä oli 84 000, eli 6 % edellistä vuotta enemmän.
Luken kanta-arvio perustuu metsästäjiltä kerättyihin havaintoihin. Ehkä juuri siksi todelliset hirvikannat ovat jatkuvasti olleet yli tavoitehaarukan tai ylärajalla. Jo alkuaan tavoitehaarukat on asetettu niin korkealle, että hirvivahingoista ja hirvikolareista ei ole päästy eroon.
Kun hirviharrastuksesta on runsaasti vaaraa ja haittaa myös muille kuin hirvenmetsästystä harrastaville kansalaisille, olisi tästä haitasta kärsivien, käytännössä Eduskunnan, otettava hirvikannan säätely käsiteltävien asioiden listalle.
Hirvistä saatavat hyödyt ja hirvien aiheuttamat vahingot on saatava vertailuun ja tarkkaan harkintaan. VTV:n hirvitarkastus 100/2005 voisi olla pohjana. Kenenkään sitä estämättä Eduskunnan tulisi päättää sellaisesta metsästyskäytännöstä, jonka avulla hirvikanta saataisiin jatkuvasti pidettyä niin alhaalla, että myös koivun että männyn viljely voisi onnistua.
Minä luulen, että hirvimiesten makkaratulilla koko ajan pohditaan keinoja, millä verukkeella voitaisiin lisätä hirvikantaa. Se lisäsi pyyntilupien määrää tulevaisuudessa. Venäjän aloittama sota Ukrainaan ja Suomen liittyminen Natoon ovat varmaan olleet pohdinnoissa keskeisesti mukana.
Ehkäpä ”viisaat” perustelevat runsasta hirvikantaa mahdollisen maastossa käytävän sodan tarvitsemana ravintoreservinä. Tätä korttia on väläytelty aiemminkin. Vastuutonta, sanon minä!
Hirvipolitiikan tekijöillä on ajatusmaailma kuten vastuutonta sotaa käyvällä Putinilla.
suorittava porras pelottelee metsänomistajia aivan turhaan. Hirvikantaa on hyvin pitkään jo pidetty liian tiheänä. Siitä seuraukset ovat olleet nähtävissä. Kuusettumisen nopea lisääntyminen, monimuotoisuuden väheneminen ym. ym.
Koiriakaan ei välttämättä tarvittaisi myöhemmin, kun hirvikanta olisi vapaalla metsästyksellä ensin pudotettu murto-osaan nykyisestä. Hirvikantojen pudottamisessa olisivat apuna sudet, karhut ja ennenkaikkea tilanteeseen soveltuvat säädökset.
Kannattaa lukea ”Luken Kanta-arvio: Hirviä viime vuotta enemmän, myös vasatuotto parantunut.”
Hirvikanta nyt 84 000, eli 6% enemmän kuin viime keväänä samaan aikaan. Pyyntilupiin perustuva hirvien metsästys osoittautui jälleen kelvottomaksi.
Kannattaa lukea LUKE:n raportti
LUKE havainnoi myös hirvivahingot vahinkoluokittain VMI:n mittausten yhteydessä. Niistä voisin minäkin esittää riittävän luotettavan rahassa mitatun vahinkoarvion/vuosi. MMM ei ilmeisesti anna tutkijoilleen aikaa tehdä havainnoistaan rahamääräistä vahinkoarviota. Ei myöskään niistä menetyksistä, mitkä koituu autoilijoille kasko-vakuutuksien maksusta hirvikolarien pelossa. Silti vuokramiehen sallitaan pitää kuusettumista lisäävää hirvikantaa pelkän harrastuksen vuoksi. Käsittämätöntä!
suorittavan portaan ajatus ”varamateriaalin jättämiseksi taimikkoon” on niitä hirvimiesten ohjeita, mitkä kaikki olisivat lisäämässä taimikonhoidon kustannuksia. Taimikonhoitokertoja liikahirvien vuoksi tulee normaalin kahden lisäksi ainakin toiset kaksi. Lisäksi entistä KEMERA-tukea vastaava tuki voi liikatiheyden vuoksi jäädä metsänomistajalta saamatta. Suorittavan ohje voi vielä aiheuttaa liian aikaisin ensiharvennustarpeen, tai myöhemmin toteutettuna aiheuttaa jäljelle jäävän puuston riukuuntumista.
Eikö suorittavaa porrasta yhtään hävetä, kun pelkän oman harrastuksen lisäämiseksi jopa Metsälehden keskustelupalstalla yritetään ohjailla metsänomistajia tekemään turhaa työtä puuntuotannon ja toimeentulonsa eteen. Liikahirvien haittoja hän ei edes yritä tunnustaa. Myös VTV:n tutkimia haittoja hän pitää tyhjänpäiväisinä kuten hirviasioista vastuussa oleva ministeriökin. Vastuutonta!
Ilmastonmuutoksen hillintä, metsien monimuotoisuus, metsien terveinä ja hyvin kasvavina pitäminen, metsänomistajien riskitön metsiensä uudistaminen sekä liikenneturvallisuus, vaativat hirvikantojen tuntuvaa alentamista kaikkialla valtakunnassa. Samaa vaatii myös metsäteollisuuden kilpailukykyisen raaka-aineen saanti, metsänhoidon ja teollisuuden työpaikat, sekä yksityisten asukkaiden että kuntien ja valtion taloudet.
Nykyinen hirvien vuotuisiin pyyntilupiin perustuva metsästys ei ole toiminut edellä lueteltujen päämäärien hyväksi, vaan hirvikannat ovat pysyneet jatkuvasti liian suurina siten, että mäntyä ja rauduskoivua eivät metsänomistajat vieläkään hirvituhojen pelossa uskalla istuttaa avohakatuille kohteilleen, vaan niihin on tilattu runsaasti kuusen taimia.
Varsinkin Etelä-Suomen metsät kuusettuvat vauhdilla edelleen, mistä johtuu varsinkin tulevaisuudessa edellä luetellut vakavat ongelmat ilmastolle, metsien monimuotoisuudelle, talouskäytölle sekä yhteiskunnalle.
Kukaan ei pysty kiistämään näitä tulevia ongelmia, mutta hirvikannoista vastaava ministeriö, MMM, ei ylijohtajiensa hirvestysharrastuksen vuoksi halua julkaista näistä aiheista jo valmiiksi tutkittujaan tuloksia. Vain yksittäiset tutkijat ovat uskaltaneet omalla vastuullaan uutisoida näkemyksiään. LUKEn tutkijakaarti on yli 1000 tutkijaa ja niillä kuri on kova. Valitettavasti sama kuri vastaavissa laitoksissa on myös naapurimaissa.
Suomessa muutama vuosikymmen sitten MMM:ssä julkaistiin ”tutkittua” tietoa hirvien hyödyistä metsänomistajille. Ministeriöstä painotettiin metsistä saatavia kokonaishyötyjä. Metsien virkistyskäyttö-termin alle peitettiin ajatellut ulkomaan metsästäjille suunnatut hirvijahdit takuusaaliineen. Ehkä näitä ajatuksia elätellään ministeriössä vieläkin, ja täydellä palkalla!? Tällainen toteutuessaan vaatisi hirvikantojen lisäämistä.
Hirvihaittoja on runsaasti, mutta tutkittua tietoa niistä löytyy vähemmän.
Ei ole kovin monimutkaista päätellä, että männyn- ja koivuntaimia syövien hirvien vuoksi on jouduttu avohakatuillakin alueilla siirtymään hyvin usein hirville huonommin kelpaavien kuusentaimien istuttamiseen. Männyn havu on hirven pääasiallinen talviravinto. Koivun taimi kelpaa hirvelle aina.
Kuusimetsät ikääntyessään köyhdyttävät maaperää, ja hyvin moni elollinen toiminta kuusikoissa vähenee, samalla monimuotoisuus niissä heikkenee. Ilmaston lämmetessä meidän kotimaisista puulajeistamme nimenomaan kuusi kaikkein heikoimmin tulee kestämään ilmastonmuutoksen edetessä. Jossain vaiheessa on odotettavissa entistä enemmän kuusikoiden pystyyn kuolemisia, esim. hyönteis- tai sienituhojen ym. seurauksena. Silloin kuusikoiden kasvu taantuu, ja niistä alkaa tulla enemmän tai vähemmän päästölähteitä. Ainakin hiilensidonta silloin heikkenee.
Eräs asia meillä mihin metsänomistajina voisimme jotenkin vaikuttaa, on kuusikoiden perustamisen lopetus. Se taas tarkoittaisi hirvikannan rajua podottamista, joka ei onnistu vuotuisiin pyyntilupiin perustuvalla hirvien metsästyksellä. Tarvitaan pyyntiluvista ja tilanrajoista riippumattoman hirvenmetsästyksen salliminen.
Lähivuosina kiihtyvään ilmaston lämpenemiseen pitää koko kansakunnan olla vaikuttamassa fossiilisten polttoaineiden käytön rajuun vähentämiseen. Myös hirvijahtien väheneminen tulevaisuudessa – pienemmän hirvikannan hoidossa – ajaisi metsäpuolella samaa asiaa, koska autoilla ajo esim. vasan jälkiä etsiessä jäisi pois.
Maantieliikenteen hirvikolarit SRVA-apuineen ovat osaltaan lisäämässä metsäpuolen päästöjä.
Hallakeväät ovat olleet aina yleisiä jossakin päin Suomea. Ankaran hallan keväät, jolloin kaikki kevään kasvaimet kuusentaimikoissa paleltuvat, ovat olleet harvinaisempia.
Ilmastonmuutoksen eteneminen voi kuitenkin lisätä ankarien hallaöiden riskiä, sillä nykyisin kevään edistyminen on ollut nopeampaa kuin muutama vuosikymmen sitten. Aikainen lämmin kausi voi herättää verhopuista vapaan uudistusalan kuusen silmut kasvuun liian aikaisin, jolloin pikkutaimien kasvuun heränneet kasvaimet voivat paleltua, mikä lisää ainakin taimikon heinimiskertojen määrää. Esimerkiksi verhopuulepikon alle istutetut kuusentaimet lähtevät kasvuun myöhemmin, ja välttyvät siten keväthallan vaurioilta.
Jos ilmastonmuutokseen ja monimuotoisuuden heikkenemiseen on runsaana pidetyllä hirvikannalla syyhteys. Näistä johtuvalla aikaistuvilla keväillä voisi olla syytä ankarienkin keväthallojen lisääntymiseen.
Aikoinaan opetettiin, että avohakkuun jälkeen uudistettavaksi puulajiksi tulee valita pioneeripuulaji, eli aukeita maita metsittävä, runsaasti valoa vaativa ja keväthallaa sietävä puulaji, siis karummille maille mänty ja viljaville maille koivu. Nyt hirvi on ollut jo pitkään rajoittamassa näiden puulajien käyttöä. Ainakin minä pelkään tulevaisuuden ankaria keväthalloja. Viitteitä on ollut jo nähtävillä.
Metsänomistajien tyytyväisyys jää aina hyvin lyhytaikaiseksi nykyisellä pyyntilupiin perustuvalla hirvien metsästämisellä. Kaatolupia ryhdytään metsästäjien toimesta heti pihtaamaan kun laskennallinen hirvikanta on laskenut lähelle tavoitehaarukan alarajaa. Tästä huomaa selkeästi, että kyllä hirvenmetsästyksessä saaliin määrä on pääasia, eikä suinkaan porukkaan kuuluminen ja makkaratulilla seurustelu.
Makkaratulilla suunnitellaan jo valmiiksi talvelle jätettävät naaraat, joilla on hyvät mahdollisuudet saada kevättalvella kaksoisvasat. Ei ollenkaan ilme, kun tämä hirvikannan koon sahaus tapahtuu useita kertoja kymmenessä vuodessa, estäen männyn ja koivun taimien turvallista käyttöä. Ei ihme, että kuusi valtaa alaa jatkuvasti.
Hirvitiheystavoitteet jo alkuaan on määritetty liian suuriksi ilmaston ja monimuotoisuuden kannalta katsottuna. Vain hirviporukoihin kuuluvia metsänomistajia ja MTK:n hirvimiehiä on kuunneltu hirvien tiheystavoitteista ja vuotuisista pyyntiluvista päätettäessä. Metsänomistajille suunnatuissa kyselyissä ovat toivomukset olleet hirvitiheyden pienempää kantaa tukevia.
Kuitenkin nyt ovat hirvikannan mitoitukseen tulleet mukaan tavoitteet ilmastomuutoksen hillitsemisestä ja luonnon monimuotoisuuden parantamisesta, joita hirvenmetsästyksestä vastaava viranomainen, MMM, ei omaa harrastustaan tukien ota huomioon ohjailussaan. Ministeri Sari Essayahn pitäisi kristittynä ihmisenä ohjata hirvikanta niin pieneksi, että hirvien kärsimykset liikenteessä ja metsästyksessä jäisivät mahdollisimman pieniksi.
