Käyttäjän mehtäukko kirjoittamat vastaukset
-
”..ole mitään kuvaannollista epäluottamuksen lietsontaa, pelkkää kokemusta vain…” Jos järeät latvat jää leimikolle systemaattisesti kerta toisensa jälkeen, syyn selvittely asianomaisilla paikanpäällä on ollut lapsen kengissä. Samoin ykkös kuitu-ja tukkipölkkyjen päivittely on sivullisten joutilaitten saavutuksia.Tyveyksien teolla on ehkäisty ehkä paksupuisten kuitupinojen pällistelyt.
Ratkaisu on se, ettei luulotella vuosikymmenten takaisiin energiapuumenekkeihin metsänhoidon ja työn tekijöittenkään kustannuksella. Se on tulevaisuuden ja markkinoiden riskien ennakointia.
Mallia energiapuukorjuulle.
”..Jos aluetta on vaikka 5ha energiantuotantoon, mikä on tänä päivänä pelkästään riski, ettei korjuuta tulekaan? Ja jos, entä tuuli-, ja lumituhoriskit? Ennenaikaiset uramenetykset, ravinnehävikit, juuristo-ja runkokolhut kokopuussa…Siinä se listaus.
V-kallo: ”Olemme aina pystyneet vastaamaan kaikkiin kysymyksiin”. No nyt tee selkoa.
N-koukku: ”Jospa niitä puita pitäisikin kasvattaa vain konekorjuun näkökulmasta.” Aika yksinkertaista koko kysymys,sillä sen huomioon ottaminen ei vaadi mitään ylimääräistä rimpuilua.
” loppuun asti ryystää..” on kuvaannollista epäluottamuksen lietsontaa kentälle.
Kyllä riukujen korjuista vaan riittää puoltamista, muusta viis!
” Niin negatiiviset on puheet ”
Johtunee konekorjuun näkökulmasta aivan keskenkasvuisten puiden ja risujen korjuuseen yllytyksestä, joka johtuu nurinkurisista toimintatavoista taimikon jatkokasvatuksessa. Tätä todistaa se, että aktivistit eivät ole pystyneet vastaamaan yhteenkään seuraus/riski-toteamukseen tyhjentävästi.
Raivaussahan ja motoketjujen työtehtävät sekoittuvat pahemman kerran.
”..Kilpailutettu myynti
– Kilpailutus nostaa 10–30 % verrattuna suoriin myyntikauppoihin.
– Markkinoiden läpinäkyvyys parantaa myyjän neuvotteluasemaa…”Mistä pula-ajan kirjapainosta noita on kopsattu? Kilpailua sitä on jalosteissakin joita kaikkien viulujen jälkeen koetetaan kaupata kaukomaille. Nyky kantohintoihin houreet 10-30 prosenteista ovat uusia aivopieruja.
Markkinoiden läpi-tai umpinäkymättömyys kun ei kuulu puun myyjälle.Ne ovat toisten asioita.
”Tuskin sen aikaisia määrämittaan harsittuja metsiä voidaan verrata tämän päivän metsiin… Nykyiset jk metsät ovat jaksottaisen, tasarakenteisen metsiin verrattavia.” Pötyä.
Ja että nykyinen metsien puustopääoma on jaksottaisen metsänhoidon ansiota.” -pitääkin paikkansa.
Nykyiset jk metsät on aloitettu jaksollisen runsaspuustoisista monipuolisista metsistä. Juhlaa kestää sen pari riistoa risinoita pullasta, kunnes todetaan rääseikkö saavutetuksi.
Foorumilla on usein tuotu esille, kuinka niitä rääseiköitä on uudistettu viljellen puustoisiksi metsiksi. Jos sitä rääseikkötaloutta olisi jatkettu tänne saakka, puunjalostuslaitoksia olisi vain muutama.
1933 kasvu on ollut 46 milj. m3, ja nykyisin 103 miljoonaa kokonaispuuston ollessa yli 2,5 miljardia mottia. Kaikki jaksollisen ansiota. Jojon on turha toistella hoitomuotojen heikkouksista muutoin kuin että jk on samaa tuhon tietä.
Ettei lukijalle jää epäselväsi, todetaan tämä: on olemassa hyvin selkeät metsänkäsittelyohjeet, joilla puuston kasvu saadaan maaliinsa vähimmin riskein.
V-kallo edustaa omimiaan tapoja, kuten tiheän ison taimikon ennenaikaista koneellista korjuuta. Urat, vauriot, riskit ja ravinnetappiot heittävät sen tappioputkeen. Puuston kunnollisen järeytymisen odotus on se toinen tie, jolloin sato on kypsää. Valinta lienee helppo, vaikka toitotus alimittaisen puuston hehtaarikertymillä enimmillään urilta yritetään häivyttää faktat.