Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Metsuri motokuski ja mettäukko, Kuvion reunaan jäävästä vajaasta kaistaleesta on samanlaisia hyviä ja hyödyllisiä kokemuksia. Kun hakattava kuvio rajoittuu taimikkoon jakojäännökseksi jääneen uran hyvä, jopa paras paikka on kuvioiden rajalla.
Kuvioiden väli on käytännössä aina ns. joutoaluetta, siihen ei kehity taimikkoa, jos jotain hehittyy sen lumet painaa toistuvasti maahan, yleensä sama ura palvelee kokoojaurana myöhemmin samaan varastoon ajettaville puille.
Ensiharvennuksiin sopivan koneen kokoluokasta on tällä palstalla ilmeisesti päästy jokseenkin yhteiseen ymmärrykseen, eli keskiraskaat koneet sopii nuoriin harvennuksiin, jos kuljettajajat ovat ammattitaitoisia ja leimikon olosuhteet on konekorjuuseen kelvolliset.
Ongelma tulee siitä kun nuoret kuljettajat joutuu pienellä kokemiksella hakkaamaan suuria tuotos-odotuksia, jolloin arviointi virheitä syntyy urien ja jäävänpuuston ym. suhteen. Motoisännällä tässä on myös peiliin katsomisen paikka, työn ohjaus, palautteenanto ja kannustaminen jää vaillinaiseksi, tulee vain työn negatiiviset puolet esille. ” Nuori kuljettaja laitetaan epäonnistumaan työmaalle ”
Pelkkä motokuljettaja koulutus ei vielä anna käytännön työkokemusta vaihteleviin leimikko- ja tavaralaji olosuhteisiin yksityismetsissä, lisäksi nopeasti muuttuvat- ja lisääntyvät ympäristöön liittyvät sertifiointi määräyksett tuo suorituspaineita, jollon niitä helposti yliarvioidaan.
Metsänomistajissakin on niitä, jotka haluaa ensiharvennuksen toteutuvan suosituksia harvemmaksi, oma-arvion ukaan n. 15%, joka on mahdollista voimassa olevan metsälain mukaan.
Tämäkään ei vielä selitä metsäkeskuksen saamaa tulosta (lähes 60%), eroa on vielä reilu 20 %. Metsäkeskuksen arviointi malli pelkästään trooni- laaserkuvaukseen ilman maastotarkastusta antaa ehkä tulkinnasta johtuvaa virhettä, joka voi toistua kuvalta toiselle.
Maastossa käymättä esimerkiksi maastovauriot, kasvatettavat rungot ja niiden määrä ja laatu vaatii arvionnilta erittäin hyvää harjaantumista !
Kyllä MHY:n palveluja tarvitaan, ainakin se nuorempi- ja iäkkäämpi metsänomistaja sukupolvi, jolle tilanpito- on täysin uutta tai vaikeaa. Esim. Itä-Suomeen on fuusioiden jälkeen muodustunut kohtuullisen suuri yhdistys, jossa toiminnanjohtajalla on jämäkkä ote, ja toimihenkilöillä selkeä toimenkuva ja- asenne työstään.
Varman kaikessa toiminnassa kaikki asiat ei mene kaikkien mieleen, mutta silloin kannattaakin kääntyä toiminnanjohtajan puoleen ja pyytää tarkentamaan mahdollisia epäkohtia….
Siitäpä tulisikin jännittävä lista, jos hakkuutyönjälki olisi arvioitu työnantaja/toimia kohtaisesti.
Itä-Suomessa on täysin energiapuuksi hakkuu ollut vähäisempää ja niissä on työnjälki ollut kirjavampaa, osittain siksi, että hakkuutapa on uusi, ja yrittäjissäkin niitä, jotka on aloittaneet energiapuusavotalla.
Talviaika on puunkorjuulle sitä vuoden kiireisintä aikaa, silloin käytössä on kaikki toimintakuntoinen kalusto ja miehitys. Sopimusurakoitsijat on sitoutuneet ja hyväksyneet sopimuksissaan viikko/ kuukausi korjuun määrät, metsästä varastolle.
Nuakka toikin esille erillisen urakoitsijan joka toimisi, vaikkapa pienemmällä kalustolla ajamassa useamman yrittäjän ja ostajan hakkaamia ensiharvennuksia. Vastaavaa on kokeiltukin, mutta aina tahtoo tulla vastaan luonnon olosuhteet, runsaat lumisateet ja eri-ostajien kelirikko ja kaukokuljetus aikataulut. Malli voisi ehkä toimia suuren puunkorjuuyrityksen sisällä, pienellä lisä järjestelyllä.
Valtaosa nuorien metsien puunkorjuusta tullaan tekemään jatkossakin nykykalustolla, eli keskiraskaalla moto ja ajokoneen yhdistelmällä. Mielestäni homma onnistuu jos ostossa on jo huomioidaan leimikon soveltuvuus konekorjuuseen.
Metsäkeskuksen selvityksen perusteella on suuret kuitupuun käyttäjät asian huomionu ja asia otettu vakavasti on alettu tehdä korjaavia toimenpiteitä koulutuksella ja asenteen muutoksella, firman toimintamalliin ja yrittäjä kuntaan.
” Totuttutapa oli tehdä hakkuu lievästi alle suositusten, josta mallina oli valvonnan puute ja ehkä ne vanhemmat kuljettajat, jota nuoremmat seurasi, ja siitä seurauksena oli uraverkoston ja pohjapinta-alan vajaus…
Mielenkiintoista keskustelua Tomperilta ja A. Jalkaselta 23.2 metsänomistajien koulutukseen. Olisiko tässä koulutuksen vetäjän rooli MTK, etujärjestönä metsänomistajille ja maaseutuyrittäjille ja MHY, puukaupan avustajana ja puunhankkiajana, järjestää neuvontaa ja koulutusta ??
Tällä hetkellä väitteet on huolestuttavia etenkin nuortenmetsien käsittelyssä etenkin niille metsänomistajille, jotka ovat suunnittelemassa niitä ensimmäisiä harvennusrästien purkuja, osa näistä metsänomistajista voi vallata passivioituminen, kun lisäksi lehdistö ja tiedotusvälineen kertoo huomattavista epäonnistumisista metsänhoidosa.
MHY:lle tässä näkisin olevvan hyvän syyn tarttua vetäjän rooliin, turvaamalla hyvän metsänhoidon tasoa ja rohkaista metsänomistajia puukaupoille.
Kyllä se valvonnan puute, ja totuttu tapa motomiehillä on saanut epävirallisen hyväksynnän puunostajilta ja osalta maanomistajiakin, hakata suositusten alapuolelle, kohti lakirajaa.
Silloin kun metsään. fi- palvelua tuotiin info-ja koulutustilaisuuksilla työnantajien käytöön, ensisiaisena etuja oli se, ettei ostohenkilön välttämättä tarvitse tehdä maastotyötä entiseen malliin. Samaan aikaan ATK- sovellukset tarjosi uusia ohjelmakokonaisuuksia metsäkonttoreille, joka saattoi olla hyvä kehityksen suunta myös osalle metsäpäällilöistä.
Kyllä Itä-Suomesskin on tullut ”suorittavan kertomaa” tyhjää lavettiajoa työmaalle, eikä sekään motivoi ekä lisää hyvän tekemistä, kiiseen keskellä !
