Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Onneksi näitä epäonnistumisia ei yrittäjän taloudellisista syistä heijastu paljoakaan palstalle asti, jos niitä vieläkin oikeasti on niittäkin helposti suurennellaan kohtuuttomasti.
Otsikossa mainittua leikin maksua pystytään pienentämään sitomalla hakkuuohjeet kauppakirjan liitteeseen, sieltä vastuu helpommin löytyy ja vältytään suuremmilta törmäyksiltä, maanomistaja / motoyrittäjä / puunostaja, puunkasvattajallakin on tarpeita kaupantekoon muutaman vuoden välein, jopa vuosittain.
Hyvin paljon on ollut tuttua tarinaa lukea isoista koneista ja niiden soveltuvuudesta etenkin ensiharvennuksiin. Oman näkemyksen pohjalta voin suositella vielä keskiraskasta kalustoa ensiharvennukselle, jos kuljettajat on ns. normaalisti kokemusta omaava koneiden käyttäjiä.
Epäonnistumisen perimmäinen syy on usein korjuuajan väärä valinta ja kohteen ennakkoraivaamattomuus, tälle lähtötilanteelle ei kuljettaja voi mitään, paitsi olla menemättä palstalle.
Kun ensiharvennukseen on syntynyt jo kahdeksan metriä leveitä ajouria olisi kuultava kuljettajan ajatukset tapahtuneesta ?. Näitä vastaavia tapahtumia on vielä nykyisinkin joskus tapahtuu. Silloin kuljettajilla on vääristynyt asenne toteuttaa hyvän metsänhoidon suosituksia.
Taustalla voi olla totuttu tapa hakata kuutiot urilta, jota valvonnalla ei ole korjattu aikaisemmin, on vaan hakattu, eikä motoisäntäkään ole halunnut ottaa asiaan kantaa, kun kuutioitakin on syntynyt. Aiemmin täälläkin oli motokuljettajana sellainen kaikkien tuntema paksunahkainen kuljettaja, kuunteli kyllä veuvot ja hakkuuohjeet, mutta ei sitten muistanutkaan niitä, kun jatkoi töitään, siitä ei sitten hyvä hänelle seurannut.
Puutteita voi ola myös ostajan korjuunvalvonnassa, vastuu kyllä organisaatiosta löytyy, mutta vastuuhenkilöllä on ajan puute tarkastella hakkuuta leimikolla. Toimistolla, ja kk- palaverissa tälläisen motoyrittäjän työt voi täyttää kirkkaasti asetetut laatu- ja määrätavoitteet.
Parannusta toimintaan voi saada jututtamalla kuljettajaa kun moto ilmoittaa tulostaan, mielestäni siinä selviää jo paljon, kuinka korkea lentoista työ tulisi palstalla olemaan, ja jos epäilyttää silloin on tehtävä käynti työmalle.
Tuhkan saanti toden-näköisesti helpottuu, koska puupolttoaineita poltetaan lisääntyvästi. Tuhkalle tulisi rakentaa lisää rakeistus laitoksia, jossa siihen lisätään booria, joka on lähes aina tarpeellinen. Itä-Suomessa väliaikaisesti lykkääntyi viimekesän lannoitukset kuluvalle kesälle, koska kuljetus matkat olisi olleet kohtuuttoman pitkiä, näin kertoi levityspaketin myjä Mhy !
Omat kokemukset on edelleen tuhkasta myönteisiä, kuluvalle levityskaudelle lisättiin n. 10 ha:n sopimus, mutta kivennäismaiden lannoitukset jätettiin nyt väliin.
Metsäkone yrityksen pyöritys kannattavasti on jatkuvaa kustannus seurantaa ja laskentaa. Valtakunnallisesti vaihtelevissa olosuhteissa missä yrittäjän korjattavat puumäärät pienenee voi olla myös yrityksen kannalta järkevää jopa vähentää kalustoa, eli ei kannata tykätä liikaa koneista ja pitää niitä hallilla, pääomakustannukset on kumminkin paperirahaa.
Vakaassa tilassa oleva yritys voi myös hyötyä, jos koneen valmistajille tulee peruutuksia tilatuiata koneist, eikä alkuperäinen tilaaja pystykkään ottamaan konettaan vastaan. Näitä valmiita ketjuja valmistaja voi tarjota pitkäaikaiselle asiakkaalleen huomattavasti alkuperäistä tilaushintaa halvemmalla, saadakseen tehtaan varaston ok. tasolle.
Pohjoismaissa valmistetut metsäkoneet on järeää tekoa ja hyvin varusteltuja. Kaikilla kolmella suurella metsäkoneen valmistajalla on viennin osuus huomattavan suuri, ja koneen valmistus seuraa niitä ominaisuuksia ja malleja mikä saadaan kannattavasti myytyä.
Suomen metsäteollisuus haluaa sopimuksien kauta metsiin viimeisen päälle varusteltuja koneita, jotka pystyy keräämään ja hyödyntämään työn antajan toiveita ja siten vähentämään työn johdon tarvetta metsässä.
Metsäkoneyrittäjälle tämä näkyy vaatimuksina uudesta konekalustosta, mutta pienenä lisätuottona urakkataksaan. Pahimmillaan koneen kuutiomääräinen tuotos voi jäädä pienemmäksi kun kuljettajan tehollista työaikaa kuluu raportointiin ja ym. tiedon keruuseen.
Ammattikuntana koneyrittäjyys on hatun noston arvoinen ryhmä. Ensimmäisten kuormaa kantavien koneiden tultua metsiin yrittäjän omalla työpanoksella luotiin pohja myöhemmälle yrittäjän kehitykselle. Talvi- ja kuivan kesän aikaan töitä oli tarjolla hyvin, silmiin pistävää oli miten samat miehet jaksoi tehdä töitä, remontoida koneita ja ajaa puutä lähes vuorokaudet ympäri, jokunen sieltä joutui vaikeuksiin ja lopetti toiminnan, mutta ne joilla oli neuvottelutaito ja talousajattelu niitä jatkaa vielä jopa kolmannessa sukupolvessa.
Itä-Suomessa oli Tehdaspuu ja Veitsiluoto niitä puunhankinnan firmoja jotka tuli rahoittamaan sopivaksi katsomaansa yrittäjän koneen hankintaa. Rahoitus malli oli hyödyksi molemmille, puunkorjuu firmalle se takasi tutun ja toimeliaan puunajajan, ja yrittäjällä ei ollut koneen maksu velvoitetta silloin kun oli esim. kelirikko, tai seisokki aika. sahurilla oli siihen aikaan huomattavan pitkiäkin taukoja puunkorjuussa kesäaikaan.
Neuvottelutaiton, talousajattelun ja hyvin suoritetun työn vaatimus on niitä hyveitä jolla nyt pääsee tekemään tarjouksen tulevista työmaista, vielä 80- luvulla sai sopimuksen aikaan kun toimiti luotettavasti tietyn määrän puita laaniin kuukaudessa, nyt korjuuyrittäjät on työn laadussa, toiminnan luotettavuudessa tasapuolisempia, mutta työsopimus on lunastettava uusine lisätöineen katetta pienentämällä, €/ m3.
Voisiko ” vararikko ” siirtyä tunnemaksi jos koneiden käyttöikää jatkettaisiin 1-2 vuotta pitempään. Kolmen valtamerkin myyjät tekee yhä lisääntyvissä määrin koneiden huoltosopimuksia, eli merkkihuolto käy päivittämässä koneet määrä välein ?
Olisiko avain konekannan parempaan kannattavuuteen teho työtuntien lisääminen / vrk, toistuvasti pienikokoisten leimikoiden korjuuseen tällä lienee kumminkin pienempi hyöty ? ?
Metsissä hakataan ja toimitaan nyt vuoden parhaissa olosuhteissa, valoisuus, lumi ja pakkanen, niillä saadaan hyvä työnjälki ja puut pois pehmeistäkin olosuhteista.
Sama huomio on tullut tehtyä myös Itä-Suomessa toimintaohjeista työmaa-alueella liikkumiseen, ja hyvä niin, luulen tämän vähentäneen ulkopuolisten liikkumiseen hakkuu alueella. Käytännössä silmiin on pistänyt jako sellun jalostajien ja sahureiden moton kuljettajien käytöksestä metsänmyyjän vierailuun työmaalla.
Sellun jalostajien työmaa vierailun ohjeissa on tarkka kontrolli millä asialla henkilö lähestyy työmaata ja kenet otetaan vastaan työmaa- alueella. Sahureiden työmaiden vierailut metsänmyyjille on paremminkin markkinointia, neuvontaa ja luottamuksen lisäämistä
Metsuri motokuski ja Kalle kehveli 22,2, olivat löytäneet paljon hyviä esimerkkejä kohtaamisesta metsänmyyjän työmaalla, näillä toimenpiteillä lisätään luottamusta ja arvostusta metsänmyyjän ja puunostajan välille.
Minäkin olen saanut kutsun työmaalla jo valmiiksi avattuun moton hyttiin vieraaksi katkontaa seuraamaan. Moton hytissä ollaan näköala paikalla silloin kun määritellään tukin laadun ja tukkipituuksien yhteen sopivuutta, laadullisesti keskinkertaisessa leimikossa.
” Moton hytistä nähtyä: Hetken päästä tulikin kuljettajalta työhön keskeytys ja perustelut, ettei tästä voi jatkaa tukkina, vaikka tukin paksuutta ja tervettä puuta jatkuisi.” Oli helppo ymmärtää ja hyväksyä tosiasiat, kun ne oli omin silmin perusteluineen nähnyt ja kuullut.
Ps. hyödyllistä palautetta metsänmyyjälle ja leimikon valvojalle.
Karhu, Susi, Ahma ja Ilves ei minulle henkilökohtaisesti nosta tunteita isommin puoleen eikä toiseen. Metsän osalta asia on jopa myönteinen kun alueella on edellä mainitut petoeläinet liikkeellä.
Meidän metsätilojen kasvupaikat on 2/3 männyn- ja 1/3 osaa kuuselle sopivia kasvualueita. 20-25 vuotta sitten alueella jäi hirviä jahtikauden jälkeen vielä toistuvasti ja rajusti yli lasketun määrän.
Aluksi alueella huomattiin yksitäisten susien liikkeitä, heti perään alkoi ilmestyä 3-4 suden jäljet ja pian alkoi löytyä karhujen makuu paikkoja, kesällä niitä tapasi puron varsilta ja myöhemmin useita eri paikoissa olevia talvipesiä. Ahmoja sain kuvatuksi auton ikkunasta matkalla palstalle. Vielä 6 vuotta sitten tapasin hankiaisten aikaan Ihvelsen verisiä jälkiä seuraten niitä purotörmälle, jonne oli raahannut takaperin vetäen osaa hirven ruhosta vararavinnoksi.
Yhteenvetona tästä nelikosta metsän viljelyn osalta on vaan myönteistä kerrottavaa, hirvi tihentymä on tasantunut, lupahirvien kaadon jälkeen alueella on 1-2 yksiöä ylimääräistä, jota sudet pitää liikkeessä alueelta toiselle. Tällä hetkellä mä-taimikoiden kasvattaminen on mahdollista, kun varmistaa aitauksilla pahimman taimikko (T2) vaiheen yli.
