Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Vuositerveystarkastus on osoittautunut hyödylliseksi tavaksi tuntea ja tietää missä terveystilanne menee. Minulla on jo pitkät perinteet osallistua terveystarkastuksiin. Verenkuva kertoo ammattilaisille paljon, tulos voi myös ohjata ruokailutottumuksia.
Laajempi verikoe palautteella kertoo selkokielellä esim. onko jollakin osa-alueella seurattavaa ja mahdollisesti lisäravinnon tarvetta. Kun terveydentila on selvillä silloin on mukava ja turvallinen tehdä ja suunnitella niitä metsäisiä asioita !
Alkuperäinen kysymys: Metsänomistajan ruokavalio, kommentit kertoo (edellä) miten monipuolisesti metsänomista ym. muut metsässä liikkuvat ruokailevat, siis monipuolisesti.
Oma ja meidän ruokavalio menee paljolti samoja totuttuja tapoja, kotimaista liha-, kala, vilja, maito, tuoreita vihannestuotteita ja marjoja. Jokavuotinen hirvenlihalähetys on lähinnä juhlapyhien erikoisruokaa, juomineen.
Tällä ravinnolla normaali terve on pärjännyt ja voinut hyvin tänne asti ilman lisäravinteita, työjaksotkaan ei ole uuvuttaneet kun huolehtii välipalsta ja juomisesta siellä.
Viikonvaihteessa tuli noin 40 sivuinen paikallisen apteekin asiakaslehti, oikein huvittuneena luin muutaman tutkijan ja asiantuntijan kertomuksia. ” Pidä huolta lihaksistasi, Dementia riskitekijät päivitetty ja mitä ennustaa rikkonainen yöuni ”. Tässä vain muutama poiminta lehdestä.
Yleinen sanoma oli, että ravintolisiä tulisi käyttää ja syödä jo ennakkoon, lisäksi artikkeli luetteli vielä mahdollisista oireista. Omalla kohdalla tuntui, että kaikki täsmää ja olisi jo kiireesti mentävä apteekkiin, tuotteita noutamaan !
Syyskuussa 2020 Kainuussa Metsä Groupin maksama FSC:n tuoma lisähinta olisi ollut 1,00 € / m3. Ostohenkilö tarjosi sertifiointi sopimusta leimikon tarjouskierroksen yhteydessä.
Metsä Groupin sopimus sinällään oli kilpailukykyinen ja tarjouskierroksen parhaita, mutta tarjouksesta puuttui erikoispuut, se vei kaupan toisaalle.
Mutta mikä mahtaa olla FSC-standardin arvo-olla kun ostaja vie sen valmiina tavarana ulos, jalostukseen ?
Lumpin tekokin vaatii silmää ja ammattitaitoa, tuskin on enää tukkileimikko jos kaikista rungossa on tehtävä metsähylky. Yllättävän usein näkee tehtävän jo pienestä väriviasta johtuva 3:n m kuitu, toinen vastaava ongelma on männiköiden piparkakkutyvi, sekin muuttuu hyvin pienellä metsähylyllä, tukinlaatuun sisältyväksi.
Kuitujen kohdalla korjuunvalvojan silmään osuu yhä paksuja latvoja, kun kuitu voisi jatkua vielä n. 2 metriäkin, siinä motoon on painotettu pitkäkuitu liian suurella painoarvolla ja automatiikka hoitaa loput, ( kuitu vapaalla katkonnalla )
Käytännössä vaikeiden koivujen mittaus toi myyjälle ylimääräistä hyötyä motolla mitattuna, verrattuna sitä koivunkontrolliin, haara- ja oksaisissa rungoissa joutuu pahimmillaan ajamaan esim. karsintateriä löysäämällä. Erikoisen huonoja runkoja ei leimikossa ole paljonkaan, mutta nykyisin niistä voi muotoilla jättökuvion.
Pystymittaus oli aikansa mittausmenetelmä, kokonaistuloksena ne oli mittauslain sallimissa rajoissa. Siellä missä saman leimikon puita meni vieraalle useampaan käyttöpaikkaan oli lajisiirtymä yleistä, eli luovutellulle erälle oli tehtävä uusinta mittaus.
” mehtäukko ” puhuu jo pitkäaikaisella kokemuksella motomitasta ja sen tarkkuudesta. Lasselta hyvä video, siinä on Seppäsen esittämä hyvin ymmärrettävä kuvaus siitä miten pidetään mittalaitteen säädöt ajan tasalla työpäivän aikana. Kaikki tehtävät tarkastukset ja säädöt jää koneen muistiin ja on tulostettavissa kauppakohtaisesti.
Tällä palstalla on paljon hyvää ja arvokasta tausta tietoa metsähoitoon, korjuuseen ja metsän omistamiseen, vähän eri näkökulmista nähtynä, jonka toivoisi siirtyvän laajemmin uusille metsää metsänomistajille. Itä-Suomestakin olen pannut merkille miten paljon on niitä, jotka ei oikein tiedä mitä metsäomaisuudelle olisi tehtävä.
