Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Metsänhoitosuosituksiin perehtyminen olisi nuorille koneen kuljettajille- ja metsänomistajillekin eduksi kun töitä tehdään vaihtelevissa olosuhteissa ja samalla halutan hyvä lopputulos, taimikon hoidosta ja ennakkoraivauksesta kaikki alkaa. Yleensä nuorilla ei ole koulutukseen mennessään kovinkaan paljon kokemusta hyvästä metsänhoidosta eikä metsätöistä.
Tämän aiheen ympärillä on keskusteltu ja todettu ensiharvennuksen onnistuvan Sampolla / Ponssen Ergolla ja lisäksi (omana kokemus) tasaisilla mailla metsäalustainen keskikokoinen kaivuri, varustettuna kuutioivalla hakkuupäällä, oli myönteinen kokemus.
Kaikilla koneilla työnteko ei tietenkään ole kuljettajan kannalta yhtä helppoa, mutta työn jälki syntyykin siitä mikä on kuljettaja asenne ja ammattitaito metsässä tehtävään työhön.
Suomessa myytävien uusien kolmen valtamerkin koneiden varustelutaso on urakanantajien toiveesta ja vaatimuksista johtuen hyvä ja nykyaikainen, mutta varjopuolena varustelutaso näkyy jonkin verran myös koneiden hankintahinnassa.
Keskiraskas motoketju oikein käytettynä ja harvennus/avokouralla varustettuna on sopiva myös nuorille harvennuksille, tärkein ja hyvän työnjäljen aikaansaanti edellyttää, perehtynyttä kuljettajaa.
Onneksi on vielä kevyempiä vaihtoehtoja, pienistä moto- vaihtoehtoisista keskusteluissa on ollut esillä Sampo HR46x, kone on hieman alle 10000 kg, työkuntoisena. Hankinta taitaa olla hieman yli 200 000 €, ilman veroja. Käyttökustannuksiin vaikuttaa myös pieni polttoaineen kulutus n. 7-8 l / tunti, (työkierrokset 1300-1400).
Havaintoja ja näkemyksiä Sampo harvesterin työn jäljestä: Varsinaiset ajourat voidaan tehdä selkeimmiksi ja urat suoremmiksi, haamu-uran paikkaa voidaan joustavasti muunnella, koneen kääntökulma 50 astetta ja pituus n. 5 metriä ja palstan harvennusvoimakkuus on tasainen ja koko alueella.
Yhteistyö on tärkeää ostajan, motoyrittäjän / kuljettajan ja maanomistajan kesken, jotta leimikolle saadaan oikea-aikainen ja siisti työnjälki. Jos ketjussa joku lenkki pettää, silloin metsäukon mainitsema satujen kehittely alkaa, joskus aivan olemattomista ja toisarvoisista asioista.
Ei pääsääntöisesti koneyrittäjät lähde epäonnistumaan yksityisen maanomistajan metsään, vaan syynä voi olla ostajan tietyn tavaralajin puuntarve, tai huono tuntemus ostettuihin leimikoihin, mutta näistä onkin vastuussa sitten puunostaja. Harvinaisempi tapaus voisi olla, että yrittäjä valitsee riskillä hakattavan leimikon, kun muuten edessä olisi seisokki.
Ps. Kysymys ei liity myyjän pystykauppaan ! Onko tullut ajatelleeksi mikä on yrittäjän työkustannus / tuottovaatimus ensiharvennuksilla, jos kone on ns. pieni tai keskiraskas moto, tai ajokone ? ….. mielenkiintoinen !
Nuoren metsän harvennuksen onnistumisia olen nähnyt ns. pieniltä (Sampo, Nisula ja ym. ) ja isoilta JD- 1270, Komatsu 911 ja Ponsse Ergolta, isot koneet oli tukkikourilla. Kaikilla työnjälki on ollut olosuhteisiin nähden kiitettäviä, kun leimikon korjuunajoitus oli valittu oikein.
Isot koneet oli kahden vuoron työskentelyssä, jossa toinen kuljettaja oli yleensä vasta aloittelemassa itsenäistä työskentelyä metsässä. Asiat työmaalla menivät silloin hyvin kun vanhempi ja kokeneempi oli työnohjaajana nuoremmalle. Vastaavasti jos kuljettajat alkoivat kilpailla keskenään hakkuumääristä, silloin asiat meni pieleen, työmaalla oli heti, paljon korjaamattomia virheitä, ajoura- ja vääriä puunvalintoja, vauriopuita ja lähes lakirajalle harventamista.
Maanomistaja voi varautua osaan asioista jo ennakkoon, kuten ppa:n ja korjuuajan kirjaaminen kauppakirjalle ja sopimalla hakkuun valvonnasta, nämä on pieniä asioita, mutta välttämättömiä, jos kaikki ei onnistukkaan oletetusti.
Meille nuoremmille metsähenkilöille mukava ja paljon kertova dokumentti. Minulle jäi ihmetys päälle miten paljon eri työvaiheita sisältynyt puunhankintaan, leimikosta tehtaisiin.
Paljon on kertynyt puunhankinnan sivukuluja eri työvaiheiden mukana, mutta nähtävästi lopputuote on ollut sen arvoista, että raaka-aineen jalostajallekin on jäänyt vielä tulos- ja investointirahaa.
Tosiaan artikkelin perusteella ei kaikkea tiedetä mitä kalustolla tehdään kun omat leimikot on saatu pinoon. Kainuun alueella on tarvetta myös ns. villille kausiketjuille. Tässäkin tapauksessa koneet ja asennoituminen konetyöhön on kodillaan, näitä kilvan halutaan tasaamaan esim. talviaikaista puunkorjuuta.
Totta on, että tavallista järeämmän leimikon seassa olevat yhden minimi kuidun kokoiset rungot näyttävät siltä, ettei niistä tule ainestavaraa. Jos moto jättää ne hakkaamatta, eikä asiasta ole sovittu niin tehtäväksi silloin palstan hakkuu on jäänyt kesken.
Kyllä korjuupalvelua vetävillä tulisi olla aikaa ja kiinnostusta toimia korjuussa maanomistajan parhaaksi. Tämä ilmiö oli vallalla täällä Väli-Suomessakin vuosikymmen sitten, mutta Mhy:n hallinto teki siinä ryhtiliikkeen ja nyt korjuupalvelu tuottaa hyvää työnjälkeä.
Mhy:n korjuupalvelulla taitaa olla suhteellisen yleinen tapa vähentää korjuunkustannukset tienvarsi- tai tehdashinnasta. Korjuupalvelun leimikkovalikko voi sisältää sellaisiakin leimikoita, joihin muut ostajat ei ole tehneet tarjousta ollenkaan, eli niissä on jo lähtökohtaisesti korkeat korjuukustannukset.
Jos kyseessä on ollut avohakkuu, silloin kaikki minimimittaisen ja paksuisen kuidun keruu kuuluu avohakkuun määritelmään, (jos ei toisin sovita). Silti sen kuvion tai lohkon yhteinen järeys on mittausneuvoston hyväksymä mittaustapa, hakkuutaksan määrittämiseen.
