Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
”mehtäukon” näkemys leimikoiden lähtötilanteesta on hyvin monessa tapauksessa osunut oikeaan. Oma huomioni on myös se, että motonkuljettajasta tehdään syntipukki liian usein. Jos motonkuljettaja poikkeaa saaduista katkontaohjeista tekee hän siinä virheen, joka voi johtaa hänet myöhemmin hankaluuksiin työnantajansa toimesta.
Kaikki merkittävät puunkäyttäjät ohjaavat nykyisin moton katkontaa ostajan toimesta lähetetyllä aptilla, ja sen painotuksia kuljettajalla ei ole sanottavasti mahdollisuutta muuttaa.
Puunostaja ohjaa motoisäntiä hyvinkin tarkkaan hakkuutuloksen määrällä ja sopimuksen laatuvaatimusten pohjalta, palaute tulee nykyisin nopeasti ja luotettavasti (laaturaportit hakkuusta). Yrittäjän heikko menestyminen hakkuussa voi vaikuttaa alentavasti hakkuutaksaan, tai tulla eteen seuraavassa sopimusneuvottelussa.
Metsänmyyjän kannattaakin perehtyä tarkemmin ostajan mittavalikoimaan ja sen liitteisiin ennen kaupan solmimista, silloin kädessä on kättä pitempää ja mustaa valkoisella, jos tarvetta ilmenee.
On erittäin mielenkiintoisia seurattavavia eri ostajien tukinkatkonta tulokset !
Tavaralajikatkonta on ostajien suosiossa, koska laaturiskit pystyy hakkuuvaiheessa eliminoimaan pois sahanraaka-aineesta. Sahuri voi käyttää runkohinnoittelua, mutta vain tasarakenteisissa- ja hyvä laatuisissa tukkileimikoissa.
Yllätyksiä voi tulla vastaan myös paljonerikoismittoja sisältävissä aptissa, huomio kannattaa kiinnittää erikoispituuksien latvaläpimittoihin, esim, jos latva poikkeaa 2-3 cm minimi tukin paksuudesta, hukkapätkä menee silloin kuituun, tai jos erikoispituuden jälkeen ei saada aivan normaalia tukkia. Tietenkin näiden kertymään vaikuttaa aptin painotus haluttuun pituuteen.
Tukkileimikoiden korjuunvalvonta on mielestäni kannattavaa, ja heti aloituksen päivän jälkeen. Työn ääressä tapaaminen selventää molempia osapuolia ja vapauttaa moton kuljettajan normaaliin työn rytmiin.
UPM:n paluu Pohjois-Karjalan yläosiin ja Kainuun alueelle toi tullessaan silminnähden uutta ryhtiä UPM:n puunkorjuuseen, nähtävästi hoitosopimus- ja omat tilat täällä, ja paremmat talviolosuhteet puunhankinnalle, hyvä niin, tuli uusi puunhankkija lisää.
Merkittävä parannus on tukkien mittavalikoimassa, koska tukit ohjautuu Kajaaniin entiselle omalle sahalle, Pölkyn tukkimittavalikoimalla, kuidut osoite on omille laitoksille Pietarsaareen.
Tavaralajikaupassa on hankala miltei mahdoton määritellä ennakkoon kertyvä tukki prosentti, tämäkin ylilyönti oli sitä pahinta ääripäätä, onneksi hovioikeuden päätös meni oikein.
Päätös koskee lähinnä sellun keittäjiä, lisäksi sieltä tiedotettiin jo vuosia, ettei katkontatuloksia voi antaa metsänomistajalle liitteenä mittaustodistuksen mukana, joka ei ainakaan lisännyt luottamusta ostajaan.
Päätöksestä on jatkossakin hyötyä, koska näitä katkontaan liittyviä asioita käsitellään ja luodaan uusia toimintamallia firmojen sisäisessä koulutuksissa ja palavereissa.
Oman vastuunsa joutuu kantamaan myös metsänmyyjä kun valitsee kauppakumppanin, kauppakirjan sisältö on siinä ratkaiseva tekijä, kun aletaan seurata tukkikertymää. Parhaimmillaan sahuri antaa katkontapohjan (aptin) jo kaupanteon aikaan, ainakin heti korjuuseen tulevaan leimikkoon.
Tämä oli hyvä päänavaus katkontakiistassa, tästä on näytöt olleet selkeät ja perustelut katkontavirheestä asiallisia. Karkeasta virheistä tämä esimerkki on. Varmasti monelle metsänomistajalle on jäänyt tunne epäreilusta tukin talteen otosta, mutta asia on jäänyt siihen, tai on sovittu pienestä nimellisestä korvauksesta.
Leimikon teko maalileimoilla oli työlästä ja aikaa vaativaa työtä, nyt sitä työmäärää joutuu ihmettelemään, koska yhden mittaryhmän päivätulos ei ollut kovinkaan suuri !
Meidän ryhmään kuului kaksi saksimiestä, ylösottaja ja vahvistettuna nuorella avustavalla metsänhoitajalla, 70:tä – luvun puolivälissä kuului metsäharjoittelijan työohjelmaan myös leimausjakso, joka sattui kevättalveen.
Nuoren metsänhoitajan töihin kuului leimikon ryhmittely käsittelylohkoihin ja piirtäminen leimikosta tarkat kartat.
Metsänhoitajasta oli avulias ja huolehti päivittäisen taukopaikan, tekemällä perinteiset tervastulet. Nuorena metsäammattilaisena hän ei pantannut metsätalolta saamiaan oppeja metsänkäsittelyyn, vaan jakoi niitä mielellään meille. Maastopäivinään metsänhoitaja tarjosi Saabillaan meille kyydin, jossa kerrattiin kasettinauhurin välityksellä metsäsanastoa, mukavia muistoja jäi metsänhoitajasta ja leimausjaksosta.
