Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
suoritavalta hyvä huomio, joka koskee kaikkia pystykauppoja !
Kyllä kokeneelle ja ammattitaitoiselle motomiehelle on riittävä ohje, että jätä ne rungot kasvamaan joiden arvokasvu kasvu on suurin ( suhteellinen arvokasvu on ammattisanastoa ) ja täydennä lisävaltapuilla, kun kyseessä on hoidettu metsä.
Päävaltapuissa on arvokasvu on jopa 3-5:n kertainen verrattuna väli- ja lisävaltapuihin. Poistettavia olisi etupäässä rikkonaiset, toispuoleiset väli- ja lisävaltapuut, ylispuut ja alispuut jos niitä kuviolla on.
Edellä tulikin hyviä neuvoja: Mhy:n katkonta-aineisto on luotettavan aineiston lähde. Aineisto sisältää samalta-alueelta hakatuista leimikoista saadut tiedot ostajittain.
Stora Enso ajaa tällä päätöksellä ehkä omia sopimusasiakkaitaan kilpailijoiden leiriin. Kahden, kolmen sentin läpimitan muutos vaikuttaa Pohjois-Karjalassa niin, ettei tukkikertymää enää sanottavasti kerry harvennusleimikoista, täällä on tukkirunkojen pituus on jo luonnostaan keskimäärin 3-4 metriä lyhempää.
Sama havainto isoista, pystyssä olevista kivistä, siinä ihmeteltiin, että mistä niin paljon kiviä on löytynytkään. Niitä väistellessään ajokone joutui väistämään vaon pohjalle, jolloin urasta tuli mutkitteleva ja kalteva, joka vieritti perävaunua kasvaviin puihin, varsinkin kokoojauralla !
Reipasta on puunkasvu syväauratulla-alueella. Etelä-Kainuussa aurattiin viimeisiä vuosia n. 40:tä vuotta sitten. Meidänkin 8,5 ha:n aukko sai silloin samanlaisen käsittelyn kun muutkin aukoksi hakatut alueet sinä kesänä.
Alue on loivasti länteen viettävä rinne, jossa pillari kiersi ympyrää, ja veti katkeamatonta ojaa painanteet ja pienet kumpareet mukaan lukien. Kuviolle tuli paljon vesipesiä, joita ojituksella jouduttiin korjaamaan. Viljelytyöt ja perkaukset on olleet työläitä syväaurauksen ja ojituksen johdosta, mutta vastapainoksi kasvu on ollut lähes puolta nopeampaa.
Ensiharvennus aikaan vaikeudeksi tuli ajokoneen pysyminen paltteiden päällä, niillä osuuksilla, jossa joutui ajamaan rinteen suuntaisesti.
Totta se on, että taimikoiden yleisilme paranee jo kahdella viisivuotis jaksolla, kun talvehtiva hirvimäärä pysyttelee 3-4 kpl / 1000 ha. Pahin ja hurjin hirvitilanne on nyt toistaiseksi rauhoittunut, Venäjältä tulevien susien ja karhujen ansiosta.
Omat työläimmät kuviot on olleet Kainuun eteläpuolella olevilla tiloilla, joista on ollut joku tarinakin täällä ja Metsälehdessä, mutta onneksi pelastajat naapurista on ollut siihen ainut ja toimiva keino. Hirvien vakiokulkureitit alkaa taas metsittyä ja hirvien liikkuminen on hajautunut paremmin yksittäisiksi jäljiksi, kun vieraat saalistajat käy kierroksella.
Yksityiset sahat kertoo toiminta tavoistaan avoimesti, esim, otetaan tukki tarkasti talteen ym. lauseilla, sahurilta se onnistuu heille kuitu on läpikulkuerä. Kuitu ei välttämättä tuota rahallista-arvoa, mutta varmistaa sahauksen sivutuotteille kaupan, hake, puru ym.
Kun julkinen lupaus arvopuun talteenotosta on mainoslauseessa, silloin niistä kauppasopimuksista pidetään kiinni ja jaetaan toteutuneita tukkitaulukoita mainosmielessä myyjälle, tätä kautta hyvä leviää.
Sahurin leimikkovalinta on kriittisempi, paljon kuitulaatua sisältäviä leimikoita vältellään varastotilanteen mukaan. Hyvälaatuisesta tukkileimikosta saa tietysti hyvän tukki %:n jo luonnostaan.
Sellufirmojen tukkilista voi nyt olla puutteellisempi, tässä tukin ylitarjonta tilanteessa. Ostetuille pituuksille sielläkin tukit katkotaan, jos myyjä on aktiivinen hakkuun aloituksen aikaan… !
Kyllä se ostettuihin pituusmittoihin ja katkontamatriisiin perustuu miten moton kuljettaja voi tukit katkoa. Heikkoon tukkiprosenttiin vaikuttaa laadullisesti jo keskinkertaisella leimikolla pituusluokkien puute, ei kuljettaja voi tehdä muita pituuksia ja paksuuksia kun matriisin antaman katkonnan, sahan ja kuukausipalaverien palaute siitä pitää huolen.
Nuorille kuljettajille siinä on vaaran paikka, tehdään vain varman päälle koneen tarjoamat pituudet ja jakojäännös kuiduksi, työvuoron tuloksena voi ollakin hyvä tulos bruttona, mutta ei myyjän kannalta !
